Tällä kertaa tahdomme Klaaran kanssa kysyä teiltä!
Olohuone keittiössä -postauksessa  nimittäin vilahtikin jo Klaaran sitteri. Kyseessä on BabyBjörnin Balance Soft -malli, jonka saimme blogin kautta. Mietin hetken aikaa lähteäkö tähän yhteistyöhön, sillä en koe blogiani varsinaisesti lapsi-/mammablogiksi, mutta koska (varsinkin raskausaikana) jaoitte kanssani ihania vauvajuttuja, ajattelin, että kenties sitteri istuu sittenkin blogini linjaan!

Tiedän nimittäin kertomanne perusteella, että siellä lukijoiden joukossa on paitsi pienten vauvojen äitejä, myös onnellisia tuoreita mummoja, tätejä, kummitätejä ja monia muita, joiden lähipiiriä on siunattu viimeaikoina pienillä uusilla tuttavuuksilla. Olen myös saanut syksyn aikana ”seurata” joidenkin vakkarivierailijoiden odotuksen täyteistä elämää.

Itselleni hyvä ja turvallinen sitteri merkitsee todellakin paljon, se on melkein kuin auttava käsipari. Pienelle vauvalle se on nukkumispaikka, helposti huoneesta huoneeseen siirrettävä, ja arjen mukana kulkeva. Vaikka Klaara edelleenkin nukkuu pieniä tirsojaan sitterissä, on istuimella itselleni myös toinen tärkeä merkitys. Se nimittäin vapauttaa käteni hetkeksi! Tiedän lapseni olevan turvallisessa paikassa kun avaan uuninluukun tai kuljetan kuumaa kattilaa keittiössä. Toisaalta, varmasti myös blogin kirjoittaminen olisi hurjasti vaikeampaa, mikäli en joskus saisi pientä kaveriani myös viihtymään hetken paikallaan!

Mutta kenen kädet sinä vapauttaisit?
Kenties omasi tai ehkä hyvän ystävän, jonka silmäkulmasta huomaat vauva-arjen tuottamia uupumisen merkkejä? Ehkä sukuun on syntymässä uusia tulokkaita ja mietit sopivaa lahjaa? Oli miten oli, kerro se minulle! Valitsen kertomuksienne joukosta yhden, jonka Berner Oy palkitsee BabyBjörn Balance Soft -sitterillä. Palkinnon arvo on n. 175 euroa, ja voittaja saa itse valita sitterin sävyn kolmesta eri vaihtoehdosta (ruoste/oranssi, khaki/beige, musta/tummanharmaa).

Jätäthän kertomuksesi viimeistään tiistaina 22.10. 2013!

Ja koska mä olen itse hiukan herkkis, varaan kasan nenäliinoja, jotta pystyn lukemaan kertomuksenne! 🙂

Jotakuinkin näissä tunnelmissa mennään.
Suloista viikonloppua teillekin!

Olen hirvittävän iloinen, että lapseni ymmärtää juhlimisen päälle. Lasten spontaanius ja impulsiivisuus ovat muutenkin asioita, joista aikuisten pitäisi ottaa huomattavasti enemmän mallia. Me ei nimittäin vain herkuteltu keskenämme, vaan leivoimme hiukan enemmän, kutsuimme myös isovanhemmat kylään, ja lopulta nautittiin melkein kuin juhlakahvit puutarhassa.
Tälläiset pikakekkerit on oikeastaan todella vapauttavia, siivota kun ei kuitenkaan ehdi, ja kukkapenkin nokkosetkin sojottivat kunniapaikoillaan. Lapsilta voi oppia paljon, ja minä opin, että kaiken ei tarvitse olla niin huolella mietittyä tai valmisteltua – joskus rennommalla otteella saa aikaiseksi paljon hauskemman lopputuloksen!

Ihan en mene lupaamaan, että meillä synttäreitä puolivuosittain jatkossakin juhlitaan, mutta laitetaan nämä samaan kategoriaan kissan ristiäisten kanssa, jotka äitini joutui joskus lyhyellä varoitusajalla järjestämään! Arki on kuitenkin huomattavasti mukavampaa, kun välillä keksii aiheita juhlaan. Suosittelen, kokeilkaa ihmeessä!