Blogin päivittäminen takkuaa edelleen, mutta eiköhän sekin tästä, kun tuo ihana valo jaksaa koko ajan lisääntyä. Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin kyllä mä olen viikonloppuisin paljon mieluummin vapaalla ja ulkoilemassa kuin koneen vieressä istumassa. Eilenkin vietettiin supermukava päivä ja ehdittiin hiihtämään, laittamaan hyvää ruokaa ja löhöämään koko perhe sohvalla pitkän kaavan mukaan. Lapset leipoivat iltapalan ja me aikuiset saatiin vain olla. Pakko myöntää, että olen oppinut suuresti nauttimaan siitä, että lapset ovat jo isompia ja se pikkulapsiarki on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Rennommaksi ja joustavammaksi. Helpommaksi ehkä eniten. Joskin kyllähän edelleen koen stressiä siitä, miten arkena ehditään joka paikkaan ja kuinka välillä pitäisi olla parissakin paikassa yhtä aikaa. Onni on ihanat isovanhemmat ja toisaalta tiedän, että tämäkin on vain vaihe. Vuodet lipuvat ja jossain kohtaa kiireiset illat vaihtuvat taas johonkin ihan muuhun. Nyt pitää siis vain keskittyä löytämään se iloa rjesta ja siitä, että lapset haluavat harrastaa.

Nostelin sunnuntaiaamun kunniaksi tuolit ja korit pöydälle ja pidin oikein tehokkaan parituntisen siivoten. Muut lähtivät luistelemaan, joten nappasin pienen palan päivästä myös blogille. Seuraavaksi suuri carbonara-vuoka uuniin, jotta ensi viikon ruokahuolto on ainakin alkuviikon osalta taputeltu. Sitten koko perheen voimin hiihtämään. Viime talvi kun jäi tulematta, yritämme nyt nauttia sitten senkin edestä kaikista talvilajeista ja lumesta. Hommattiin jopa retkiluistimet, jotta voidaan lisätä lajien kirjoa. 😀

Asu ei siis oikeasti ole tältä päivältä – tai edes eiliseltä. Viikonloppuna mun pukeutuminen on lähinnä pyjama-tekninen kerrasto -akselia. Mutta tämä on yksi arjen lemppareistani, sillä nuo Weekday farkut ovat ihana täyspitkä lisä mustien arkihousujen joukossa. Yleensä joudun hankkimaan housuni pitkien ihmisten mallistoista, mutta nämä (ehkä jo kolme vuotta vanhat) housut ovat niitä harvoja, jotka tuovat vähän vaihtelua tylsään mustaan. Punaiset unikot taasen tuovat sopivasti pirteyttä vaikka vähän harmaanpaankin päivään.

Mutta ei mulla taaskaan mitään ihmeellistä asiaa ollut. Nautitaan nyt siitä talvesta, joka vihdoin tänne lounaaseenkin saatiin. Tänään kun haukkaa kunnon annoksen happea, jaksaa taas huomenna ihanasti arkea. ❤️

 

Pitkiä yöunia, hyvää ruokaa, isien onnittelua, herkkuja, ulkoilua, kirjoja ja telkkaria. Niin ja tietenkin valloitetut pyykkivuoret, puhtaat lakanat ja sauna. Mitä tylsempää ja kiireettömämpää, sen parempi.

Aloitettiin eilen tosi hyvä sarja, ruotsalainen Heder. Ajattelin ensin, että se voisi olla jopa liian raskas, mutta yllätyin, miten koukuttava sarja on. Ihan teki tiukkaa illalla lopettaa katsominen. Tai no, tiukkaa ja tiukkaa, onneksi olen iltauninen ja telkkarimaratonit jää katsomatta kun silmäluomet painuvat kiinni. Tai ainakin aina seuraavana aamuna olen kiitollinen, ettei mennytkään myöhään.
Itse asiassa joskus pari viikkoa sitten aloitettiin katsomaan Totuus Harry Quebertin tapauksesta -sarjaa. Olen pitkittänyt katsomista, koska kirja oli niin hyvä, etten oikein edes halunnut pilata luomaani mielikuvaa jonkun muun näkemyksellä. Mutta sarja oli tosi hyvä, ja vaikka olisin valinnut pääosan näyttelijän ihan toisin, jouduin jopa myöntämään, että näin oli parempi. Koukuttava sarja tämäkin. Mutta sitten vain kävi niinkin ikävästi, että se poistui Cmorelta. Että miten ärsyttävää! Enkä onnistunut löytämään sarjaa muistakaan suoratoistopalveluista. 

Sunnuntai-illalle olisi vielä hiukan kirjallisia töitä, puhtaiden lakanoiden petaamista, alkuviikon ruokien valmistamista ja kenties pätkä Hederiä. Sitten kunnon unet ja virkeänä ja pirteänä uuteen viikkoon.

Ihanaa isänpäivän iltaa! ❤️

 

Vaikka itselläni ei varsinaisesti lomaa olekaan, tämä viikko pyhitetään nauttimiselle, yhteiselle ajalle, ulkoilulle ja sille kuuluisalle ihan vain olemiselle. Jonkinlainen päiväpatikka, leffaillat ja sen lokakuun pullalupauksen lunastaminen on ainakin ohjelmoitu tälle viikolle. Aikataulut ja isompi kiire hellittävät edes joiltakin päiviltä ja sehän mahdollistaa monta sellaista asiaa, jotka arjessa jää väkisinkin tekemättä ja kokematta.  Niin paljon ikävää kuin tuo viime kevät toikin mukanaan, olen taas syksyn tullen kaivannut yhä enemmän ja enemmän sitä yhteistä aikaa ja läsnäoloa, jota kevät antoi. Kaikesta huolimatta koen, että se oli elämäni parasta aikaa ja hitsasi perhettä yhteen tavalla jota ei muissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista saavuttaa.

 Lomatunnelmat alkoivat oikeastaan jo viikonloppuna. Eilinen pyhitettiin salibandylle ja välissä ehdittiin myös nauttimaan sunnuntain rauhallisuudesta. Lauantaina sain nauttia siskoseurasta ja lapset serkkuseurasta. Tänä vuonna nämäkin hetket ovat muuttuneet entistä merkityksellisemmiksi. Onneksi syksyyn on suunnitelmissa toinenkin tällainen viikonloppu. Pimeää loppuvuotta kohti on aina mukavampi kulkea, kun tunnelin reunoilta tihkuu vähän valoa elämään.

Viimeisen viikon aikana minulla on ollut hirvittävä tarve järjestellä asioita. Huomaan, että tuo on tapa johon turvaudun aina uuden, jollakin lailla erilaisen tai ehkä jännittävänkin elämäntilanteen edessä tai silloin kun elämä kaipaa erityistä järjestystä. Järjestelemisen ja siistimisen tarve on myös yksi osa syksyistä pesänrakennusviettiä. Siinä samalla kun järjestän ja siivoan kaappeja ja laatikoita, koen että myös pääni sisältö asettuu parempaan järjestykseen. Lauantaina heräsin aikaisin ja hyödynsin lasten vielä nukkuessa aamun ensimmäiset tunnit Lightroom katalogien setvimiseen ja tänä aamuna kävin vaatehuoneen kimppuun. Ihana tunne kun saa jotain konkreettista valmista asiat loksahtelevat paikoilleen myös korvien välissä.

En ole moneen viikkoon neulonut riviäkään ja salaa mielessäni haaveilen, että tällä viikolla ehtisin myös avata neulepussini ja saattaamaan tylsän harmaan kotineuleeni päätökseen. Korissa odottelee nuo ihanat punaiset langat ja niistä olisi kiva saada oversize neule mekkojen päälle puettavaksi. Mutta kaikkea ei voi saada eikä ehtiä, oli loma tai ei.

 

Kaunista uutta syysviikkoa! 💛