Tasan puoli vuotta sitten elettiin tammikuuta. Keskiviikko ilta 23.1. oli jotakuinkin aika tavallinen ilta. Tavallinen, ottaen huomioon, että elettiin raskausviikkoa 40, ja odottavan aika alkoi olla hiukan liiankin pitkää.
Vaikka toivoin, en voinut millään aavistaa, että ennen kuin seuraava päivä olisi puolessa välissä, perheessämme olisi uusi tulokas – pieni tyttövauva.
Tänään 23.7. ilta on monessakin suhteessa kuin mikä tahansa ilta. Puolessa vuodessa arki on tasoittunut, ja uusi rytmi löytynyt. Aivan kuin näin olisi ollut aina! Viimeiset kuusi kuukautta ovat menneet kuin siivillä. Niin paljon on pitänyt, ja niin paljon on jäänyt tekemättä. Silti aika on ollut omalla tavallaan parempaa kuin koskaan. Tällä kertaa olen osannut nauttia, ottaa rennommin, ja myöntää oman rajallisuuteni. Olen opetellut myös riittävän hyvää vanhemmuutta, ja pyristellyt pois täydellisyyden tavoittelusta. Olen oppinut olemaan rento, tai ainakin rennompi – suunta on oikea. MLL:n sivuilta löysin hyvän kirjoituksen, joka tarttuu aiheeseen. Omaan ajatteluuni sain siitä paljon viisautta, kun vauva-arki alkoi uuvuttamaan.

Toisin kuin puoli vuotta sitten, tänään en ole kärsimätön. En odota ajan kulkevan nopeammin kuin se matkaa luonnostaan. Päinvastoin, jos voisin pysäyttää ajan kulun, tekisin sen heti. Mutta koska en ole kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaukaa viisas, tyydyn selaaman herkullisia leivontaohjeita; Tokihan sitä huomenna pitää puolivuotiasta juhlistaa!

Tukka hyvin – kaikki hyvin!
Ajattelin vielä toivotella teille mahtavat viikonloput kera helpon kampausvinkin. No, oikeammin Klaara toivottelee ja vinkkaa. Tällä tukalla edustetaan myös huomisissa kummitädin valmistujaisissa, josko vielä rusetti keksittäisiin tuota komeutta koristamaan. Eka ponnari; Se on iso juttu!

Me valmistaudutaan huomisen juhlintoihin mitä todennäköisemmin pyöräilemällä, sillä mies palasi juuri urheiluliikkeestä sellainen ”peräkärry” mukanaan. Katsotaan kuinka käy, ja kenen reisilihaksia tässä koetellaan.

Klaaran suloinen mekko on lahja Mekkotehtaan tytöiltä. Kiitos Sunna ja Kirsikka, mekko on ollut käytössä jo pitkään, nykyään se on jo enemmänkin tunikamittaa. Varsin pitkäikäinen malli!

Mutta nyt:
Heikunkeikun ja hauskaa viikonloppua!

Se on tänään Klaaran ikä. Miten nopeasti aika kuluukin! Tuntuu, kuin viimeiset kuukaudet olisivat meneet ihan hujauksessa.
Neljän kuukauden pullat leivottiin Niilon kanssa jo keskiviikkona. Eilen tehtiin neuvolareissu, ja tälle päivälle ei sitten jäänytkään kuin viralliset poseeraukset. Tai aika epävirralisethan nämä oikeasti ovat.
Klaara nauraa, jokeltaa ja kääntyy. Kannattelee päätään taitavasti ja nostaa peppuaan lattialla sätkiessään. Edelleen pääsääntöisesti tyytyväinen ja helppo vauva.

Toukokuu ei ajankäytön kannalta ole ollut niitä parhaimpia. Myönnän, että blogi on ollut vasemman käden armoilla, aivan samoin kuin kotityöt, omasta terveydestä huolehtiminen ja  sosiaalinen elämä. Valitettavasti ennustajanlahjani eivät riitä kertomaan, helpottaako tilanne seuraavien viikkojen aikana, vai jääkö valitsevat olosuhteet elämään pidemmäksikin aikaa. Aika näyttää. Kiitos kuitenkin, että olette jaksaneet keikkua matkassa!

Mulla on edessä todellinen irtiottoviikonloppu. Poden jo hiukan valmiiksi ikävää ja haikeutta, mutta samaan aikaan odotan innolla tulevaa. Kenties arkikin maistuu taas paremmalta, kun siitä hyppää hetkellisesti ulos. Pakkaan siis korkkarit laukkuun, ja lähden huomenna rentoutumaan ihan vain aikuisten seuraan. Tiedossa juhlintaa blogikavereiden kesken!

Mutta nyt me juodaan Niilon kanssa pullamehut, ja juhlitaan sekä alkavaa viikonloppua, että  Klaaraa! Toivottelen makeita perjantaifiiliksiä teillekin! Viikonlopun väliaikakatsausta facebookin puolella…