>Niin se vain on, että joulu tulla jolkottaa jo kovaa vauhtia. Sunnuntaina vietetään jo ensimmäistä adventtia!
Ensi viikolla ei siis enää ole yhtään liian aikaista koristella kotia, hankkia joululahjoja, kuunnella joululauluja, leipoa pipareita, valmistella jouluruokia ja -leivonnaisia. Kaikki tämä on pikemminkin suotavaa! Tosin kuulun itse niihin varaslähdön jo ottaneisiin.
Ja ensimmäinen adventti tarkoittaa minun ja ystäväni pikkujoulumatkaa! Ei voisi tulla enempää tarpeeseen! Tämä äiti on irtioton tarpeessa. Mieli jo hiukan laukkaa korkokengissä ja juhlahumussa. Viime kerrasta on kulunut aivan liian kauan!
Piparkakkutalomme on vielä kolmiseinäinen, sillä se kaikkein koristeellisin ja moni ikkunaisin seinä tuntuu olevan tuomittu. Ensimmäisen kappaleen Niilo maisteli, ja toisen tiputin itse lattialle heti koristelun jälkeen. Tässä olisi siis hiukan elementtirakennusta tiedossa tälle päivälle.
Tonttuja näkyy jo vähän joka puolella, mutta uhkailu niiden kurkkimisella ei vielä tuota tulosta. Niilolle ne on kaikki sukupuoleen katsomatta tätejä, joilla on attu päässä. Meneehän ne toki niinkin. Kalenteri Nissen taskuihin löysin eilen täytettä. Kysymys kuuluukin, kuka täyttää minun Nisseni taskut!? Taitaa olla tyhjätasku tonttutyttö, mikäli en itse sujauta jotain sen helmoihin.

Iloista torstai päivää. Muistakaa olla kilttejä!

>ja jatkettava on.
Viime päivät on kuluneet synkistellessä elämän epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta. Kaikki arkinen on tuntunut niin tyhjänpäiväiseltä ja turhalta. Blogi ja joulu, niin turhaa ja pinnallista.
Kun aloittaa itkemisen, siitä on vaikea tehdä loppua. Näkee ympärillään vain vääryyttä ja tuskaa. Unohtaa kaiken hyvän, eikä pysty  huomaamaan oman elämänsä hetkiä. Sitä, miten hyvin juuri minun asiani ovat. Unohtaa olla kiitollinen.

Tänään aion hymyillä. Levitin ripsivärin ripsiini, ja aion olla sotkematta meikkiäni. Itkemällä en voi maailmaa parantaa, ketään tai mitään saada takaisin. Elämä jatkuu, ja tuo uusia murheita mukanaan. Sitähän se on.
Muistan olla kiitollinen tänään, koska huomenna asiat voivat jo olla toisin. Tämän päivän onni ei ole huomisen ilosta pois.

Hymyä ja kiitollisuutta päivääsi.

>Viikonloppuun mahtuu paljon hetkiä. Parempia ja vähemmän parempia. Olen yrittänyt talettaa jokaisen ainakin jonkinlaisena kokonaisuutena mieleeni. Välillä olen näyttänyt sivusta seuraajalta, ja pysähtynyt mielialani on saanut kanssaeläjäni kummastumaan. Niinkin paljon ,että Niilo ja T järjestivät ihanan musiikkiesityksen huikeine koreokrafioineen. Lauluna, mikäs muukaan kuin, Porsaita äidin oomme kaikki! Spotifyllekin kokosin jo oman joululistani.
Vatsat on täytetty köyhilläritareilla, ja aikaa käytetty pihvinpaistosta ulkoiluun. Pian alkaa  viikonloppu tehdä loppuaan. Väistämätön tosiasia.
Ensimmäiset joulutortut on leivottu ja maisteltu. Niitä tarjottiin vanhemmilleni.
Joululehdet pääsivät vaihtoon. Nannan Tanskasta tuoma, ja tänne postittama, BoligLiv pääsi sekin jo toisiin käsiin. Lehtien kierrättäminen on kätevää. Ostamme äitini kanssa joulun lehdet niin, että kahteen samaan ei sorru molemmat. Sitten vain lehdet vaihdetaan, ja lopuksi oikea omistaja arkistoi ne seuraavia jouluja inspiroimaan.

Mukavat hetket mielessäni valmistaudun uuteen viikkoon. Lisää hetkiä tulossa, mutta ne sitten aikanaan. Nyt vielä tässä.