>Ajan kulkua

19.11.2010

>Ajatella, taas yksi viikko takana. Aika tuntuu kulkevan luvattoman nopeasti. Melkein jokainen homma, jonka kuvitteli tekevänsä tai vievänsä tällä viikolla loppuun jäi kuitenkin kesken tai aloittamatta. Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia ja huomaan, etten tänäkään vuonna ole hankkinut joululahjoja ajoissa; Marraskuuhun mennessä, kuten olin suunnitellut.
Aika tuntuu kulkevan luvattoman nopeasti, kun ajattelen Niilon tulevia syntymäpäiviä. Taas yksi vuosi on karannut, juossut nopeasti tiehensä, jättäen jälkeensä kourallisen muistoja. Jälleen kerran sekä hyviä, että huonoja.
Aika kulkee luvattoman nopeasti. Huomaan sen katsellessani silmäkulman juonteisiin paennutta meikkiäni. Voin yrittää huijata peiliä, mutta kellolle, kalenterille ja elämälle olen liian heikko vastustaja.

Viikonloppuna annan ajan hetkeksi pysähtyä. Nautin lumisesta pakkasmaisemasta, kynttilän valosta, lämmöstä ja läheisistä. Annan ajatuksen viipyä hetken ystävässä, joka saattaa isänsä haudan lepoon. Lapsissa, jotka jättävät hyvästit rakkaalle vaarilleen. Yritän ymmärtää elämää siinä kuitenkaan onnistumatta.

Aika kulkee luvattoman nopeasti – halusimme tai emme. Jokainen hetki on tärkeä kaikessa tyhjänpäiväisyydessään ja turhuudessaankin. Ajan kulkua voi seurata sivusta, tai sen matkaan voi hypätä mukaan.
Yritän aistia jokaisen hetken. Tätä viikonloppua ei tule enää koskaan toiste.


>Korttipaja

18.11.2010

>Pidän kovasti käsillä tekemisestä ja näpertelystä, mutta joulukorttien suhteen olen ottanut uuden linjan; Meiltä postitetaan vain kuvakortteja. Uusi linjani taas on ihan yhtä vanha kuin lapseni. Niilon syntymän jälkeen en ole joulukortteja askarrellut. Ajattelin, että kiusataan sukulaisia muutama vuosi kuvakorteilla, ja askarrellaan sitten joskus, kun lapsi jaksaa siihen keskittyä ja asiasta innostua. Eli ei ihan vähään aikaan!

Myönnän, että joulukiireiden vähentämisen lisäksi valokuvakortteihin on toinenkin syy. Rehellisesti ja häpeilemättä, ihan vain äidillinen ylpeys. Sellaisia me äidit usein olemme. Lähes pakonomaisella tarmolla järjestelemme jälkikasvumme sohvalle tonttulakit päässään. Vaadimme kasvoille ilosta hymyä ja lisäämme tunnelmaa tontuilla ja muilla jouluun kuuluvilla lisämateriaaleilla.
Itsellänikin on selvä visio tämän vuoden korteista: Haluan Niilon ja Alman vierekkäin eamesiin, alle kauniin taljan, hiukan punaista tekstiiliä, kauniit vaatteet (neuletta ja samettia), tonttulakkia päähän ja hymyilevän lapsen. Ja onnistuuko visioni – ei varmasti!
Niilo tahrii vaatteensa ennen kuvaan ehtimistä. Sekä koira, että lapsi kieltäytyvät keinutuolissa istumisesta, tonttulakki ei tule kuuloonkaan. Ei silti vaikka äiti on sen itse ommellut vain ja ainoastaan mätsäämään kaikkeen muuhun kuvassa olevaan. Kukaan ei pysy paikallaan ja ikkunasta tuleva valo loppuu.
Pahimmassa tapauksessa lapsi ei enää koskaan suostu pitämään kyseisiä vaatteita. Äiti alkaa pohtia oliko syy tonttulakista kieltäytymiseen ehkä traumaa viime vuodesta.

Tänä vuonna Canon halusi auttaa projektiani. SELPHY CP 800 -kuvatulostimen avulla teen nyt kortit kotona valmiiksi asti. Pienellä ja simppelillä laitteella kuvat voi tulostaa joko suoraan kamerasta, USB muistilta tai vaikka kännykästä ilman tietokonetta. Mahdollista on kuitenkin tulostaa myös tietokoneelta käsiteltyjä ja muokattuja kuvatiedostoja, kuten omassa korttikokeilussani.

Innostuin tulostelemaan jouluisia kuvia, ja hiukan muutakin. Nyt pitäisi vaan tarttua härkää sarvista ja ottaa ne surullisen kuuluisat joulukorttikuvat. Perjantai on kuitenkin ehkä parempi kuvauspäivä kuin torstai. Eikö? 🙂 
Ihan mielettömän paljon on jo arvonnassa osallistujia! Huh! Mukaan kuitenkin vielä mahtuu, eli kommenttia tuohon edelliseen postaukseen vain! 
Toivottelen lumisen valkeaa (ihanaa) torstai päivää! 
  

>Lahjottu

16.11.2010

>Olo on tänään kuin lapsella jouluaattona. Jo pelkästään se, että kaunein postin hyllyllä keikkunut paketti oli osoitettu minulle, sai hymyn huulilleni. Harvemmin niiltä hyllyiltä on ruskeaa pahvilaatikkoa ihmeellisempää kotiin kannettu. Punainen paketti oli pakko kuvata kuusen alla. Ihanan jouluinen fiilis!
Maltoin katsoa paketin sisäänkin, ja iloni vähintään tuplaantui!

Nyt kuljeskelen ja ripottelen kaunista joulua ympäriinsä. Hipelöin ja huokailen. Arjen harmauteen tuli punaista juhlaa! Kiitos Selma, olet aika ihana!
Toinenkin paketti odottaa sisältöönsä perehtymistä, mutta se on sitten ihan oma lukunsa.

Ja, koska olen saanut nauttia saamisen ilosta, haluan myös kokea hiukan antamisen iloa.
Joten, polkaistaan tällä viikolla vielä käyntiin joku kiva jouluinen arvonta. Vaikka vain senkin kunniaksi, että teitä lukijoita on jo yli 500! Päätä huimaava luku!

Toivottelen mukavaa tiistai päivää!