>Ajatella, taas yksi viikko takana. Aika tuntuu kulkevan luvattoman nopeasti. Melkein jokainen homma, jonka kuvitteli tekevänsä tai vievänsä tällä viikolla loppuun jäi kuitenkin kesken tai aloittamatta. Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia ja huomaan, etten tänäkään vuonna ole hankkinut joululahjoja ajoissa; Marraskuuhun mennessä, kuten olin suunnitellut.
Aika tuntuu kulkevan luvattoman nopeasti, kun ajattelen Niilon tulevia syntymäpäiviä. Taas yksi vuosi on karannut, juossut nopeasti tiehensä, jättäen jälkeensä kourallisen muistoja. Jälleen kerran sekä hyviä, että huonoja.
Aika kulkee luvattoman nopeasti. Huomaan sen katsellessani silmäkulman juonteisiin paennutta meikkiäni. Voin yrittää huijata peiliä, mutta kellolle, kalenterille ja elämälle olen liian heikko vastustaja.
Viikonloppuna annan ajan hetkeksi pysähtyä. Nautin lumisesta pakkasmaisemasta, kynttilän valosta, lämmöstä ja läheisistä. Annan ajatuksen viipyä hetken ystävässä, joka saattaa isänsä haudan lepoon. Lapsissa, jotka jättävät hyvästit rakkaalle vaarilleen. Yritän ymmärtää elämää siinä kuitenkaan onnistumatta.
Aika kulkee luvattoman nopeasti – halusimme tai emme. Jokainen hetki on tärkeä kaikessa tyhjänpäiväisyydessään ja turhuudessaankin. Ajan kulkua voi seurata sivusta, tai sen matkaan voi hypätä mukaan.
Yritän aistia jokaisen hetken. Tätä viikonloppua ei tule enää koskaan toiste.





















