>Homma laatikossa

22.2.2011

>

Blogi parka, jäänyt vallan vaille huomiota. Nyt on kaikenlaista, mikä pitää hoitaa, ja aika on rajallinen. Siinä sivussa syntyy laatikoita, paljon muuhun ei nyt repeä.
Kiitos edellisen kommenteista, tunnustuksesta ja ylipäätään kiitos kaikille.
Palaan pian! Siihen asti lauleskelen tätä:

Laatikkomummo, laatikkomummo, mitä sä puuhaat, torkutko?


Keitätkö kahvin, paistatko leipää? Esiin nyt sieltä jo käy! HIP HEI!

Laatikkoukko, laatikkoukko, mitä sä puuhaat, torkutko?



Keitätkö kahvin, harjaatko kengät? Esiin nyt sieltä jo käy, HIP HEI!

Laatikkomummo, laatikkomummo, mitä sä puuhaat, torkutko?
Leivotko leipää, hoidatko kissaa? Esiin nyt sieltä jo käy, HIP HEI! 

Soi päässä taukoamatta, aika kamalaa. Kuvatkin menee suttuun. Varmaan merkki siitä, että nyt pitää keskittyä muuhun. Mukavaa alkanutta viikkoa ja ihanaa talvilomaa niille onnekkaille, joilla sellainen on!

***

>Ystävänpäivää!

14.2.2011

>

Vaikka ystävänpäivästä ja sen kaupallisuudesta sanottaisiin mitä, niin mielestäni päivä on täysin paikallaa. Syy juhlaan keskellä kylmää helmikuuta on tietenkin aina plussaa, mutta toisaalta parasta on se, että kalenteriin on merkitty ihan kokonainen päivä ystävyydelle.
Se miten ystävänpäivää juhlii, on tietenkin jokaisen oma asia. Itse pidän tätä sellaisena pysähtymisen päivänä. Muistan ystäviä, perhettä ja rakkaita. Muistutan itseäni; Ole kiitollinen, ystävyys ei kasva puissa.
Markettejen ja sekatavarakauppojen ystävänpäiväroina tekee mielen lähinnä surulliseksi. Pitääkö ystävyys tosiaan punnita amerikankrääsällä, pehmeillä sydämillä ja (aika usein) mauttomilla lahjatavaroilla. Sana, ajatus ja teko, eikö ne enää riitäkään. Sen sijaan, että nappaisin marketista mukaani muutaman euron sydänhärpäkkeitä ja pehmonalleja ystävieni kiusaksi, annan mielummin toisenlaisen lahjan. Näin en täytä ystävänikään kaappeja turhalla roinalla, ja mikä parasta, hyvää mieltä voi levittää aina maapallon toiselle laidalle asti. Olla kenties ystävä jollekulle, joka sitä kipeästi tarvitsee.
Olipas ihana idea laittaa pari viimistä pullaa pakastimeen. Tosi ihana idea kaivaa ne sieltä sulamaan kun lapsi nukkuu päiväuniaan, ja talossa vallitsee hiljaisuus ja rauha. Kivaa vaihtelua korvata päiväkahvi kaakaolla. Ihan kattilassa keitetyllä tietysti.


Palailen edellisen postauksen kommentteihin, ja tunnustukeen vielä myöhemmin!
Hyvää ystävänpäivää, namskis ja moikka!



♥ ♥ ♥ 

***


>Kassi + Alma

11.2.2011

>Jos joku päätteli otsikosta, että tässä postauksessa esitellään buudelinkuljetuslaukku, niin pieleen meni. Meillä koira ei ole käsilaukkutavaraa.
Mutta siitä kassista, tai oikeastaan laukusta; Lainasin eilen äidiltäni vanhaa kamelinnahkalaukkua. Aika ihana! Isovanhempani ovat sen joskus tuoneet ulkomaanmatkoiltaan, ja äiti on laukkunsa huolella säilönyt. Aikaansa hyvin kuvastava, kun savukekotelollekin on oma paikkansa.
Laukkua ja muita asusteita lukuunottamatta en voi hirveästi hyödyntää äitini vanhaa pukeutumista. Kahdenkymmenen sentin kokoero äidin ja tyttären välillä varmistaa, että esimerkiksi takit jäävät turvallisesti säilytykseen.
Ihailen ihmisiä, jotka pukeutuvat vintageen. Vintagevaatekaupat ja -tapahtumat on ihan mahtavia, mutta itse joudun tyytymään ihailuun. 1940-luvulla kokoiseni nainen olisi ollut sirkusnähtävyys, ja vielä aikaisemmin minut olisi kai poltettu roviolla. Niin se aika ja ihmiset vain muuttuvat.

Täällä ollaan ihan perjantai fiiliksissä jo. Kuunnellaan Jenni Vartiaista, lohdutuksena, koska viikonlopun keikat on peruttu, ja live-esiintyminen jää näkemättä. Varasin kuitenkin leffaliput huomiselle. Ollaan odotettu kovasti tätä, ja nyt olisi saumaa mennä katsomaan.

Perjantai fiilareita teille muillekin!

***


« Vanhemmat
Uudemmat »