Vaikka ystävänpäivästä ja sen kaupallisuudesta sanottaisiin mitä, niin mielestäni päivä on täysin paikallaa. Syy juhlaan keskellä kylmää helmikuuta on tietenkin aina plussaa, mutta toisaalta parasta on se, että kalenteriin on merkitty ihan kokonainen päivä ystävyydelle.

Se miten ystävänpäivää juhlii, on tietenkin jokaisen oma asia. Itse pidän tätä sellaisena pysähtymisen päivänä. Muistan ystäviä, perhettä ja rakkaita. Muistutan itseäni; Ole kiitollinen, ystävyys ei kasva puissa.

Markettejen ja sekatavarakauppojen ystävänpäiväroina tekee mielen lähinnä surulliseksi. Pitääkö ystävyys tosiaan punnita amerikankrääsällä, pehmeillä sydämillä ja (aika usein) mauttomilla lahjatavaroilla. Sana, ajatus ja teko, eikö ne enää riitäkään. Sen sijaan, että nappaisin marketista mukaani muutaman euron sydänhärpäkkeitä ja pehmonalleja ystävieni kiusaksi, annan mielummin toisenlaisen lahjan. Näin en täytä ystävänikään kaappeja turhalla roinalla, ja mikä parasta, hyvää mieltä voi levittää aina maapallon toiselle laidalle asti. Olla kenties ystävä jollekulle, joka sitä kipeästi tarvitsee.

Olipas ihana idea laittaa pari viimistä pullaa pakastimeen. Tosi ihana idea kaivaa ne sieltä sulamaan kun lapsi nukkuu päiväuniaan, ja talossa vallitsee hiljaisuus ja rauha. Kivaa vaihtelua korvata päiväkahvi kaakaolla. Ihan kattilassa keitetyllä tietysti.