Totuushan on se, että mun rasvanpolttoprojekti ei ole hirveästi edennyt. Tai, en tiedä, onko se edennyt oikeestaan yhtään. En ole jaksanut pahemmin mittailla, mikä sinänsä on typerää, koska ainakin itselläni paras motivaattori on kehitys.
Syitä tämänhetkiseen on monia, tekosyitä vielä enemmän. Oli se pahuksen noro, aika ei riitä, pää tarvitsee herkkuja jne…
No, noro oli oikeasti aika rankka, vaikka sinänsä hetkelliseti kroppaa pienensikin. Mutta, rasvanpoltoksi ei vatsatautia, ja muutaman päivän supermiinuskaloreita, voi laskea.
Aikakin on ollut sen verran kortilla liikkumisen suhteen, että salit olen juuri saanut toteutettua. Muutamat burpeet salin jälkeen, ja sitten onkin ollut jo kiire kotiin muiden juttujen pariin.
Aamulenkit olen jättänyt usein väliin sillä varjolla, että yöunista en voi luopua. Jos ilta venyy pitkään (kuten lähiaikoina se on venynyt), en näe järkeä puristaa muutenkin lyhyistä unista enää lenkkeilyyn. Tuloshan olisi plus miinus nolla, sillä rasvakin tarvitsee palaakseen riittävästi unta.
Toisaalta, olen laskenut asian niinkin, että arkeeni on ympätty muutenkin jo sen verran hyötyliikuntaa, että kalorinkulutuksellisesti nykyinen ruokavalionikin jää miinukselle, ja antaa myöden satunnaiset herkuttelut. Eli jos turvautuu yksinkertaiseen matematiikkaan, kaiken järjen mukaan rasvankin pitäisi palaa – hitaasti ja varmasti. Ja, sehän se tavoite onkin! Maksimissaan puoli kiloa viikossa, ettei kaikki työ valu ihan hukkaan. Mieluummin kun pidän bulkkauksen myötä kertyneet fläsät, kuin luovun piskuisista pateistani! 🙂
(Puoli kiloa viikossa tarkoittaisi muuten sitä, että juhannukseen mennessä rasvaa voisi tiristä melkein 4 kiloa! Ja sehän on paljon!)
Mä olen aina pitänyt ulkoilusta. Pyöräilystä, kävelystä, holkkäämisestä ja sitten vain nautiskelusta. Yksin, lasten kanssa, koiraa taluttaen tai kärryjä työnnellen. En niinkään jaksa laskea sitä urheiluksi tai treenaamiseksi, enemmänkin arki- ja hyötyliikunnaksi. Ongelma varmaan onkin siinä, että heti kun annetaan ohje harrastaa rasvanpolttoliikuntaa, korvien välissä napsahtaa jokin. Mä haluan nauttia siitä, mitä teen. Spurtata jos tekee mieli ja haahuilla, jos olo tarvitsee haahuilua.
Tässä, ajatuksiani tänne suoltaessa huomaan, että näin taitaa oikeastaan olla ihan hyvä! Energiaa on salille ja arkeen, liikunta tuntuu mukavalta, eikä missään nimessä pakkopullalta. Niinhän sen kuuluukin olla! Ja ne viisi viikottaista aerobista, tuleehan nekin täyteen, jos laskee mukaan kaikki arkiliikunnat.
Tänään tuli haahuiltua pieni palauttava happihyppely takareisille, jotka ovat maanantain maveista edelleen jäykkänä. Ja jalassa tietty uudet tossut! Ostin nämä treenitossut ulkokäyttöön, kun en aina halua kulkea juoksutossuissa.Pirteämmän värisiä en löytänyt, mutta eipä näistäkään energiaa puutu! Malli on Nike Flex Supreme tr2, ja oikein mukavilta nuo tuntuivat.
Aurinkoista keskiviikkoa! Nautitaan keväästä!
trikoot ja pusero | H&M
tossut | Nike
kevyt untsikka | Cubus
