En tiedä teistä, mutta ainakin mun liikuntarutiinit on heittäneet ihan häränpyllyä viimeaikoina. Tai voisi melkein todeta, että niitä rutiineja ei edes ole. Suurin syy on kuntosalissa, siellä kun ei ole ilmastointia. Jo kevään lämpiminä päivinä treenaaminen oli tukalaa, ja jos paikalla oli enemmän väkeä, jopa epämukavaa. Happihan sieltä meinasi loppua.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tavallaan odotan jo syksyä. Liikuntarutiinit ja rutiinit ylipäätään on se suurin syy, miksi arjen aloitus (ja pikkuisen viileämpi sääkin) olisi tervetullutta. Toki nautin ja osaan nauttia tästä kesästäkin; Lämmöstä, lomasta, rutiinittomasta elämästä ja löysäilystä, mutta itseäni helpottaa se tieto, että elämä palaa arkiselle uomalleen. Joo, olen kai vähän tyhmä, mutta tykkään siitä aikataulutetusta arjestakin!

Kesän liikkumiset ovat siis olleet vähemmän salipainotteisia ja enemmän ulkoiluun liittyviä. Pyöräilyä, lenkkeilyä ja tietysti pihatöitä. Viime aikoina suurin osa noistakin on tarvinnut ajoittaa aikaisille aamutunneille tai myöhäiseen iltaan.  Toki helteessäkin voi juosta ja urheilla, mutta en mä näe siinä kauheasti järkeä. Siis itse. Pikkupyöräilijän vauhdissa toki pysyy tajuissaan myös päiväsaikaan, mutta isommalle hikilenkille ei tee kyllä edes mieli.

Koska pulikointia järvessä ja rikkaruohojen nyppimistä ei oikein voi urheiluksi laskea, täytyy todeta että kesän liikuntasaldo on aika heikko. Ja tiedättekö, sen kyllä huomaa!!! No toki joo, jossain parissa kesäkilossa, mutta olossa sitä enemmänkin. Kroppa tuntuu tukkoiselta,  ja paikkoja särkee. Just nyt tuntuu, että kropassani jok’ikinen solu huutaa kunnon salitreeniä!

Tässä mä nyt sitten mietin, että  mitä sitä tekisi. Ehkä kuukausikortti toiselle salille (ilmastoidulle) olisi paikallaan. Tai, tosi aikaiset aamusalit vanhassa paikassa… Jotain on tehtävä, tai mä painun kumaraan ja hermostun!

Onneksi näitä puuhommia on ihan vaikka joka päivälle. Pari tuntia hujahtaa nopeasti, ja samalla tulee nautittua sitä laadukasta parisuhdeaikaa! 🙂

Kuvat eilisillalta. Niin hurja meno, että toppikin näemmä meinasi tippua! 🙂 Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Tai en mä tässäkään lajissa siitä liikunnasta tiedä, mutta hyödyn puiden suhteen huomaa viimeistään sitten kun ne säät kylmenevät!

Pirteää kesäviikonlopun aloitusta kaikille!

Koska viime viikkoon tuli kuusi salikertaa, ja reilu kymmenen tuntia aerobista, olin ajatellut pyhittää tämän maanantain levolle ja herkuttelulle.
Päivän urheilusuoritukset piti olla Fitnesstukun paketin haku postista, ja uusien salihanskojen ostaminen paikallisesta urheiluliikkeestä.
No, toisin kävin! Tänään treenattiin todellista crossfittiä!

Musta on hauska lukea blogeista bloggaajien erilaisia treenivinkkejä, ohjeita beban pyöristämiseen ja sixpäkin takomiseen. Niinpä laitan teillekin kuvasarjan tälläisestä kokokehon supertreenistä! 🙂
Ei tarvita saleja ja kalliita jäsenyyksiä, vain maasto, ja kunnolla puutavaraa!

Nosta, kanna, rämmi ja heitä! Jos ei tällä saa kroppaa kesäkuntoon, niin ei sitten millään! 🙂

Ja, nyt maistuu kuulkaas pitsa!

PS. Kun nyt on niin in julkaista kaikenmaailman arkikuvia, niin nämä täysin käsittelemättömät realitykuvat vois ajaa täällä bolgissa nyt senkin asian! Tätä se on. Nimittäin todellisuus! 🙂

Nimittäin auringosta ja pyöräilystä!
Fillarointi on se mun juttu. Vauhtia, maisemia – ja kunnon sykettä nostavaa liikuntaa! Ei käy lonkkien päälle, mutta jalat saa silti tehdä töitä.

Jokakeväinen ongelma on sopivan fillarivaatetuksen löytäminen. Ilman lämpötila, aurinko, ilmavirta ja tuulen vastus sekä pyöräilyn teho, ne kaikki vaikuttavat siihen, miten tukala olo satulassa tulee liian paksuissa vaatteissa. Toki on olemassa päheitä tsykäilyvaatteita, mutta musta tuntuu, että ne on mun kaltaiselle nautiskelijalle hiukan liian pro juttu. 🙂
Niin, ja sitten toinen haaste on arvioida takapenkkiläisen olosuhteita!
Onneksi kuuntelin aamulla mieheni neuvoa, ja jätin kevytuntsikan kotiin. Kerrospukeutuminen on näppärää; Ota pois tai laita lisää. Loppumatkasta olin jo aika valmis heittämään paljon muutakin vaatetta mäkeen, mutta pitää koitaa olla nöyränä kevään petollisuuden edessä.

Klaaran kanssa tämä kesä menee varmasti hyvin pitkälti pyöränsatulassa. Viime vuonna tyttö oli vielä aika veltto säkki istuimeen, mutta nyt tuntuu, että olemme löytäneet yhteisen sävelen. Minä poljen ja ohjaan, Klaara vastaa matkamusiikista! Bonuksena saan mukavan potkuhierronnan tukkoisile takareisille! 😉

Tämä pääsiäinen on kyllä valahtanut melkein täysin ulkoilun puolelle. Pihatöissä on edistytty kiitettävästi, ja puutarha alkaa taas muovautua malliinsa. Seuraavaksi taidan ottaa pikkuapulaisen mukaani ja hakea kimpun valkovuokkoja olkkarin pöydälle. Ja, mikäli on Ilmatieteenlaitosta uskominen, koko seuraava viikko menee näissä samoissa merkeissä!

Nautitaan nyt! Kyllä sieltä niitä rumiakin päiviä vielä tulee! 🙂