Multa on kovasti pyydelty treenipostausta ja motivaation nostatusta, joten sukelletaan taas hetkeksi aiheeseen!
Tällä hetkellä olo on hyvä ja fiilis loistava, mutta täytyy kyllä myöntää, että tammikuun jälkeen on ollut myös päiviä, kun tuo fiilis on ollut vähän hakusessa ja motivaatio myös. Oikeastaan mulla oli tossa maaliskuun puolivälissä tosi kova puristus itseni kanssa. Piti mietiä, että mihin tässä mennään, ja mistä syystä.
Ehkä suurin syy tähän pieneen kamppailuun on ollut painonnousu. Ok, tiesin toki koko ajan, että tähän tullaan ja tämä olotila on edessä, mutta silti se veti jotenkin mieltä alas. Vaikka treenit tuli hoidettua, jo salille lähtiessä fiilis oli vähän sinne päin, ja se johtui puhtaasti siitä, että en nähnyt itseäni kovinkaan kauniina tiukoissa treenivaatteissa. Olo on ollut suoraan sanottuna fläsä! Pariin otteeseen mietin, kehtaanko tehdä tätä postausta ollenkaan omilla kuvilla, mutta kun se linja on valittu, pysytään siinä!
Sitten on toinen juttu, nimittäin stressi. Se ei ole syönyt motivaatiota, tai johtunut edes treeneistä, vaan kaikesta muusta, mitä nyt elämässä yleensäkin on arkea kuormittamassa. Mulla on ollut kova stressi, paljon tekemättömiä hommia ja omasta mielestäni liikaa juttuja meneillään. Yöunet on kärsineet, ja välillä olen oikeesti vain purskahtanut itkemään, kun tuntuu, että ei saa henkeä ja mihinkään ei enää osaa tarttua. Tässä kohtaa oli pakko jättää parit treenit väliin, koska kroppa kaipasi lepoa myös. Stressaantuneena, paitsi palautuminen on hidasta, myös loukkaantumisriski kasvaa. Ei ole mitään järkeä mennä painojen alle, jos on ollut samoilla silmillä 48 tuntia. Mielummin jättää yhden treenin väliin, kuin ottaa sen riskin, että loukkaantuu, ja harrastukseen tulee pitkä tauko.
Koska, en nyt jaksa tähän yhteen postaukseen ujuttaa kaikkea informaatiota ruokavaliostani tai treeneistä, voitte lukaista aiemmin tänä vuonna kirjoittamani postaukset alla olevien linkkien kautta.
treeni & ruoka osa 1
treeni & ruoka osa 2
treeni & ruoka osa 3
Ja hei, heti nyt tähän väliin, että joo, mä tiedän, mulla ei ole ylipainoa, eikä paino-ongelmia. Kyse on nyt lähinnä fiiliksestä, ja siitä, että oma kroppa on muuttunut siihen tahtiin, että pää ei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Kyllähän kaikki tietää sen olotilan, kun vaatteet puristaa ja kiristää, ja olo on vieras. Vaa’assa en silti ole edes käynyt, eli nyt on kyse tosiaankin fiiliksestä!
No, mä olen nyt kuitenkin saanut psyykattua itseni taas raiteille ja hymyilemään enemmän. Osasyynä uusi ruokavalio, jossa kaloreita on nyt karsittu sen verran, että plussat on poissa, sekä pieni päivitys treeniohjelmaan. Edelleen mennään sillä viisijakoisella, ja treenijako muutenkin on pysynyt samana. Nyt viiden salitreenin lisäksi, viikkoon pitäisi mahduttaa vielä viisi aerobista treeniä! Toisaalta, jos noista vatsamakkaroista haluaa eroon, niin sitten vaan, reippaana tyttönä, tossua toisen eteen! Onneksi viisi aerobista saa ujutettua ihan kivasti viikkoon, kun tekee siitä 2-3 treeniä lyhyenä intervallina.
Silti syödä saa kyllä ihan kunnolla, viidestä ateriasta ei todellakaan ole tarkoitus luopua missään vaiheessa! Rasvaa poltettaessa tasainen syöminen nousee vielä tärkeämpään rooliin, sillä aineenvaihduntaansahan kukaan ei halua hidastaa!
Asioilla on kuitenkin puolensa. Olin esimerkiksi asettanut itselleni salilla joitakin tavoitteita. Se ja se kilomäärä ylös ensi kesänä. No, moni tavoite on mennyt rikki jo nyt alkuvuoden aikana, ja uusia tavoitteita on pitänyt alkaa miettimään. Eli, jos nyt sitä höllöäkin on kerääntynyt, niin kai siellä allakin on lihaksissa jotain edes tapahtunut! Ajatellen nyt ihan siltäkin kantilta, etten ole niinkään keskittynyt liikkeen, vaan lihaksen treenaamiseen.
Seuraavan kuukauden prokkiksena mulla on itselläni pakaratreeniin keskittyminen, sillä musta tuntuu, että peppuosasto kaipaa vähän rankempaa kohtelua. Projektina myös kevyt rasvanpolton aloitteleminen ja syviin vatsalihaksiin panostaminen. Toisin sanoen, pyöreämmät pakarat ja litteämpi vatsa! Mutta, koko kroppaahan tässä koko ajan treenataan, eli en mä todellakaan ala joka päivä kyykkäämään. 🙂
Musta on aika surullista, miten paljon kaikkiin treenipostauksiini tulee kommentteja siitä, miten järjetöntä on rääkätä itseään, tai liikkua hullun lailla. Surullista siksi, että on ikävää, jos joku kokee liikkumisen itsensä rääkkäämiseksi, vaikka kyseessä on omasta kehosta huolehtiminen, ja harrastus joka antaa ihmiselle paljon. Kerron vain omasta treenistäni, enkä suinkaan ole usuttamassa teitä kaikkia tekemään samaa heti perässä. Liikunnan riemun löytämiseen kehoitan kuitenkin kaikkia. Jokaiselle löytyy varmasti se oma laji, oli se sitten kävely, jooga, sali tai mikä tahansa. Ja, siinä missä jonkun tärkein harrastus on käsityöt, sudokut tai leipominen, toisille se vain on liikkuminen. Eikä sitä kuulkaas kannata sen hullumpana pitää!
En tiedä, oliko tämä postaus nyt mitenkään kovin motivoiva, mutta jonkinlainen päivitys nyt kuitenkin. Itseäni tämä ainakin motivoi sinne lenkille! 🙂
Liikunnallista viikkoa, ihanat!
