Heippa!
Toivottavasti maanantainne on mennyt mukavasti. Oma päiväni on ollut täynnä ohjelmaa, ja lisähaastetta on tuonut rikkinäinen läppärin latausjohto. Sellaisia kun ei saa täältä noin vain uusia. Onneksi äiti suostui lainaamaan omaa piuhaansa, ja sain kuin sainkin koneeni taas illalla toimimaan. Silloin kun oikein ihan todella tarvitsee kannettavaa, niin eikös sitten vain tulekin jotakin tällaista. Loppuhyvin ja kaikki hyvin. Se on tärkeintä.

Helteet vaihtuivat vähän enemmän ”normaalimpaan” kesäsäähän, ja myönnetäköön, että olen nautiskut ihan vähän siitäkin. Ei sillä, etten pitäisi lämmöstä, mutta vaihteeksi tuntui tuo vilpoinen tuulikin ihan mukavalta. Ja hei, vedimpä tänään hameen seuraksi myös neuleen ylleni!
Kerroinkin jo löytäneeni Nauvosta sen etsimäni Niinmun kietaisuhameen ja lupasin laittaa teille hameesta kuvia. No tässäpä niitä olisi. Kyseessä on siis  Brunskär -kietaisuhame, taskullinen musta pellavahame, jossa on ehkä ihan pikkuisen sellainen essufiilis. Mutta hyvällä twistillä. Ja olen muuten kulkenut noissa Niinmun pellavissa, ja vieläpä mustissa sellaisissa, viimeiset pari viikkoa todella ahkerasti. Joku voisi ehkä ajatella, että en muita vaatteita omistakaan, mutta pellava on kiva materiaali kun se ei hiosta eikä ahdista, oli sitten kuuma tai muuten vain huono olla.

Ja hei, jos musta sitten onkin vähän synkkä väri, niin olen kompensoinut tätäkin keltaisella. Kuinkas muuten, se on nyt sitten se mun hittiväri syksylle 2018. Vai voisko se olla jopa voimaväri!?

Ihan superia uutta viikkoa ja leppoisaa maanantai-iltaa!

Viimeiseen viikkoon on mahtunut niin paljon ohjelmaa, että tänään on oikeastaan ihan kiva vain olla kotona. Olen siivoillut pois eilisiä puutarhajuhlia. Ihana ilta isolla porukalla, sellainen joka jää muistoihin ihan varmasti loppu elämäksi. Aikuisia ja lapsia, grillausta ja savustusta. Pelejä ja leikkejä, saippuakuplia ja petankkia. Klaaraa lukuunottamatta kaikki lapsetkin jaksoivat iltamyöhään, tosin sen verran aikaisin lopetimme, etteivät varaamani kynttilät ja pihavalot päässeet vielä oikeuksiinsa. Tuo pimeys tulee vielä niin kovin myöhään, vaikka sitten se tosin tuleekin nopeasti kun on tullakseen. Vieraiden lähdettyä mietin, että olisin vielä hetkeksi istunut ulos kesäyöstä ja pimeydestä nauttimaan, mutta ei minusta taida olla yöeläjäksi vaikka yrittäisinkin. Uni vei voiton ja nukuinkin pitkästä aikaa kuin tukki. Kiitos tuulen, joka raikasti illalla jopa yläkerran makuuhuoneita.

Nyt kun lattioista on pesty viimeisetkin jalanjäljet (valkoiset lattiat ja paljaat varpaat on muuten kesällä loistava yhdistelmä. Siivouksen tarpeen huomaa kyllä!) ja kaikki muutkin päivän askareet on saatu tehtyä aion nauttia sateisesta lauantaista ja sen raukeasta tunnelmasta. Sytytellä kynttilöitä ja olla vain rennosti pellavapuvussani. Jopa lapset tuntuvat olevan samalla mielialalla, joten iltaani kuuluu ehdottomasti myös kirja.

Keltaisen sävyt hiipivät pikkuhiljaa sisustukseen ja elokuun kruunaa tietysti auringonkukat. Tänä vuonna kaupasta ostetut, sillä kuivuus on tehnyt omista auringonkukistani melkoisen hinteliä ja vaatimattomia.

Olen tehnyt ajatustyötä ensiviikon suhteen ja olen todennut olevani valmis. Tervetuloa arki, olen jo kaivannut sinua!

 

Suloista lauantai-iltaa myös teille! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Caaria

---

Ja taas ollaan elokuussa. Kesäkuukausista viimeisessä, siinä jota pitkin lasketellaan kohti syksyä. Elokuussa ehdottomasti parasta on hämärtyvät illat ja valoisat aamut. Valoisan kesän jälkeen on nimittäin ihan kivakin kun illat hämärtyvät ja pimeys laskee yön ylle. Toisaalta se pimeyden määrän maksimi olis näin elokuun alussa just hyvä. Nimittäin elokuun jälkeen se pimeys alkaakin sitten jo tympimään. Ja valoisat aamutkin voisin kuljettaa mukanani ensi kevääseen. Sitä kun lähtee ihminenkin huomattavasti paremmin käyntiin luonnonvalossa. Ihana lisä arkiaamuihin.

Sain paisuneen silmäni jo kohtalaisen hyvin hoidettua, ja kun eilen tuli vielä oikein kunnolla vettäkin ukkosen kylkiäisenä uskaltauduin illalla Lavis-tunnille puistoon. Vaan eikös himputti soikoon seuraava riesa tullut ampiaisista! (Joita on muuten ihan älyttömästi! Ja kiukkuisia!) Itse pisto nilkkaan meni vielä siinä askelkuvioihin keskittyessä, mutta jomotus alkoi jo jumpan päätyttyä ja nyt onkin sitten vuorostaan oikea nilkka turvoksissa. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä paitsi lääkärikäyntiä, myös vierailu ystävien mökillä. Edellisestä toivon jotakin helpotusta jälkimmäiseen, koska vaarana on, että linnoittaudun kohta täysin sisätiloihin.

Mutta ei sillä, olen kyllä ihan viihtynytkin sisällä. Alakerta kun on mukavan viileä, tekee sisällä oleminen välillä ihan hyvääkin. Yläkerrassa on edelleen kuuma, mutta tuuletin puhaltaa raikasta yöilmaa onneksi sänkyyn. Tai raikasta ja raikasta. Meillä on sellainen hienoinen kalkkunankakan tuoksu sitten tuudittamassa uneen. Huonetuoksu in real life, totesi ystäväni. 🙂

Olen tässä viime päivinä saanut pojaltani sensei-etuliitteen tavalliseen äitiin ja se sitten taas johtuu asustani, jossa olen kotona viihtynyt. Sain nimittäin ehkä maailman mukavimman ja kauneimman kotiasun, jossa kieltämättä tunnenkin olevani jonkinlainen, ainakin oleilun, mestari. Caaria on uusi merkki, jolta löytyy pellavaisia koti- ja oloasuja. Tällaisia mukavia, mutta kuitenkin katseen kestäviä vaatteita, joilla voi viettää vapaa-aikaansa pelkäämättä, että oven takana onkin yllätysvieraita. Caaria brändin takana on suomalaissyntyinen Ria, joten design on vahvasti skandinaavista, kuten on vaatteiden värimaailmakin.

Oman pukuni lisäksi sain teille mukavan alennuskoodin, jolla tilauksesta saa jo ihan tuntuvan alennuksen.
Koodilla EMILIA50 saatte -50% alennuksen Caarian verkkokaupasta (normaalihinnoista).

Mutta nyt sinne lääkäriin!

Oikein ihanaa elokuun ensimmäistä! ♡