Heipsan!

Syksyn tullen on taas aika poltella kynttilöitä, ja mitä tulee kynttilänjalkoihin, suosikkini on edelleen ENOn multi candle pin. Tuo musta lautanen mustine nauloineen on myös yksi niistä sisustusjutuista, joista saan eniten kysymyksiä. Koska muutama tiedustelu tuli eilenkin lisättyäni kynttilänjalasta kuvan instagramiin, ajattelin, että tämä vähäeleisen kaunis klassikko pitää ehkä esitellä uudelleen blogissakin kun se tässä kohtaa vuotta on kai jo hiukan ajankohtainenkin.

Tuo seitsemän kynttilän pidike on siis mattamustaksi käsiteltyä terästä ja kynttilät tökitään pystyyn noihin nauloihin tai neuloihin. Itse ostan Ikean halpoja kynttilöitä aina ison kasan ja polttelen niitä myös tässä multi candle kynttilänjalassa. Joskin noissa kruunukynttilöissä on se huono puoli, että kynttilän alapäässä se keskusta on monesti tyhjää täynnä, ja naulan kärki ei ota oikein mihinkään kiinni. Mutta valitsen kynttilöistä ne, joihin ei ole jäänyt reikää sydänlangan alapuolelle ja käytän sitten ne toiset muissa kynttilänjaloissa. Toki alttarikynttilät tai muut vähän tyyriimmät valontuojat olisivat parempia, mutta selllaisia ei täältä meiltä saa, ja siksi olen pitäytynyt helpossa ja edullisessa vaihtoehdossa. Naulan kärki on sen verran pitkä, että kyllä siinä pysyy kynttilä, vaikka ei ihan piukassa istuisikaan. Jotenkin tähän mielestäni kuuluukin sellainen ”ei ihan justiinsa, mutta sinne päin” tyyppinen fiilis. Multi candle pin on siitä hauska, että kynttilät valuttavat tässä helpommin steariinia (jokin vissiin väreilyttää noita neuloja), mutta sekin on vähän se juttu. Aluslautasen kuuluukin mielestäni olla jonkinlainen steariinitaideteos, omanlaisensa installaatio. Olen toki huomannut, että noiden valkoisten roiskeiden irrottaminen lautasesta on lapsile jotenkin erityisen miellekästä, mutta ainahan siihen sitten sulaa uutta tavaraa, joten ei tuokaan ole vaarallista. Paitsi tietysti jos kynttilät palavat, niin silloin lasten on syytä pysyä kaukana, oli kynttilät sitten missä tahansa. 🙂

Omavaraisuusaste kukkasissa alkaa selkeästi heikkenemään, mutta piristin itseäni viikonloppuna hevoskastanjan oksilla. Jotenkin noi pallukat nyt vain tuntuivat kivoilta yksityiskohdilta. Tosi syksyisiä, mutta kuitenkin omalla tavallaan. Vihreää yhä.

Edelleen flunssassa, mutta eiköhän se tästä. Kivaa iltaa!

Hej!

Syksy ei ole edes kunnolla alkanut, ja tiedättekö mulla on jo ensimmäinen flunssa! Ollut oikeastaan koko viikon, ja siitä syystä olen kulkenut vähän puolivaloilla. No, sen siitä saa, kun nukkuu yhä avoimen ikkunan (ja tuulettimen) vieressä, vaikka yöt ei olekaan enää trooppisen lämpimiä. Ei tosin ollut tarkoitus, mutta nukahdin viikko sitten kirjani kanssa näihin olosuhteisiin, ja tässä tulos. Pieni flunssakuume, tukkoinen nenä, käheä ääni ja huonosti nukuttuja öitä. Ei vakavaa, mutta ärsyttävän uuvuttavaa. Mutta hei, otin opikseni, enkä enää mene sänkyyn ennen kuin ikkuna on kiinni. 🙂

Iloa sunnuntaihin tuo onneksi kimppu auringonkukkia, jotka sain perjantaina. Miten tuo keltainen onkin nyt niin ihana väri. Ja koska flunssa toi väkisinkin tullessaan syksyisen fiiliksen, päätin nostaa keittiön tuoleille taas taljat ja voi että, miten ihanalle tuntuukin palauttaa koti tähän normaalitilaansa pitkän ja lämpimän kesän jälkeen. Paljon kynttilöitä ja just sopivasti sellaista kotoista tunnelmaa. Pesän rakentaminen ja kotiin kääriytyminen ovat ehkä nuhaista nenää vieläkin selvempi syksyn merkki. Samoin jatkuva traktori- ja puimuriliikenne, joka pauhaa vielä pimeän tultua. Syysfiilikseltä ei voi enää oikein välttyä, sanokaa mitä sanotte!

Jalkapallon pelaaminen täytyy tänään jättää väliin, sille ei nyt oikein voi mitään. Ajattelin nimittäin, että alkava viikko saisi olla pikkuisen parempi ja energisempi kuin tämä päättymässä oleva. Mutta kotona valssataan tänään vähän huonekaluvalssia, joten siinäkin on mukavasti puuhaa sunnuntaille. Nyt vain pitäisi saada paikat kuntoon, jotta uusi viikko saadaan aloittaa ilman sen suurempaa kaaosta. Eli nyt kirjahyllyjä järjestelemään!

 

Leppoisan rauhallista sunnuntaita myös teille! ♡

Hei! Eikö olekin kauniita nuo elokuun sävyt pelloilla!? Onhan toki kesäinen vihreyskin kaunista, mutta kyllä noissa kypsyvän viljan sävyissä on silti oma hohtonsa. Ja mitä enemmän noita sävyjä ihailee ulkona ja maisemia katsellessa, sitä enemmän niitä haluaa myös katsella sisällä. Tosin luonnonsävyjä meillä on aina paljon sisustuksessa, mutta juuri nyt ne puhuttelevat enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä se on osittain jokin merkki siitä, että kesästäkin pystyy luopumaan kun sen aika tulee?

Täällä alkoi tänään koulut ja sen myötä taas uudenlainen arkikin. Facebookista onkin ollut ihana katsella ystävien laittamia kuvia pienistä koululaisista. Mietin aamulla tuttuja eskariin menijöitä, uusia ekaluokkalaisia ja jopa ystävien lukiota aloittelevia lapsia. Ihan silmäkulmat kostuivat. Onhan ne isoja juttuja vielä noille isommillekin lapsille. Ja iso juttuja elämässä ylipäätään. Uusia alkuja ja uudenlaista elämää. Ja vaikka sää on vielä mitä kesäisempi, nuo asiat tuovat mukanaan pikkuriikisen sellaista henkistä syksyä.

Arki on vahvasti läsnä tässä viikossa monellakin tapaa. Myös omat opintoni jatkuvat heinäkuun tauon jälkeen, mutta osa lasten harrastuksista palaa ohjelmaan vasta parin seuraavan viikon aikana. Sellainen pikkuisen pehmeämpi lasku arjen koko komeuteen. 🙂 Valoisat aamut ovat kuitenkin tässä kohtaa vuotta vielä niin ihana herkku, että arkeen on kiva herätä ja päivän voi käynnistää aamulenkillä valosta nauttien.

Osassa Suomea koulut strattaavat vasta ensi viikolla, mutta toivottelen kaikille silti turvallista ja mukavaa koulun aloitusta jo nyt!

Kepeää kesäiltaa!