Hei, ja ihanaa sunnuntata kaikille!
Täällä alkaa sairastelut olemaan voiton puolella, ja rehellisesti sanoen, toivon, että tässä tuli omalta kohdaltani kiintiö tältä vuodelta täyteen. Ja vaikka seuraavaltakin vuodelta, niin tylsää (ja raskasta) tuollainen petipotilaana oleminen on, kun ihan ei kuitenkaan voi petipotilaana sairastaa.

Pientä rimakauhua kolmen radiohiljaisuudessa vietetyn päivän jälkeen, tuntuu, kuin blogissa ei olisi käynyt viikkoon. Sainkin jo tuonne perheblogi? -postaukseen ihmettelyjä, kuinka ylipäätään olen ehdolla minnekään, kun blogissani ei ole uusia tapahtumia. Myönnän, että bloggaajalla olisi hyvä olla varastossa ”jemmapostauksia” tälläisten sairastelujen varalle, mutta itse koen mukavammaksi sitoa postaukset tähän hetkeen. Juuri nyt, on se, mitä haluan kirjoitaa ja teille jakaa. Ja, myönnän myös, että blogiin tulee juuri niin monta postausta, kuin ehdin ja pystyn luomaan. Jemmaan saakka niitä ei valitettavasti tässä elämäntilanteessa riitä.

Yritän tänään kuroa nuo kommentteihin vastailut ja palata muutenkin tähän bloggaajan arkeen. Kotona on myös aimo annos kotitöitä, jotka ovat saaneet odottaa itseään. Ihan pieni harmituksen aihe on myös keittiön työtasot, joiden kanssa oli alunperin tarkoitus tämä viikonloppu viettää. No, pienet viivytykset ovat remontissa enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.

Loppuun vielä superduo. Klaara soittaa ja Alma laulaa! 🙂

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!

Hitsi, miten pimeä päivä. Ulkona tuuli senkun tuivertaa, sade ropisee ikkunoihin, ja sisälläkin on kylmä. Vatsaflunssa on selätetty  ja vuorossa on ihan tavallinen flunssa. Kyllähän tässä jo saatiinkin kunnon sairastelukierre tällekin syksylle, hitto! Päässä humisee ja korvissa kutisee…

Pari hämärää kuvaa keittiöstä, tai lähinnä tuosta toisesta päädystä. Tässä me vietetään aika pitkälti päivät. Telkkaria keittiössä ei ole, mutta lapset leikkivät leluillaan, tai sitten keittiön pöydän ääressä piirretaan, väritetään, askarrellaan tai pelataan. Huone on talon lämpimin, koska lattian alla on kellari, ja alakerran kattilan hormi kulkee keittiön läpi ylös. Se näkyy tuossa korituolien takana, ja lämmittää siitä kivasti koko tilaa.

Eilen kannettiin yläkerrasta turhanpanttina ollut divaanikin tälle puolelle. Tuleepa sekin käyttöön. Taulun ajattelin ripustaa seinälle, mutta kuten oli puhetta, taidan ensin metsästää käsiini niitä taulutarroja!

Mustanruskea ruokapöytä muuttui valkoiseksi, ja huone on taas himpun verran valoisampi. Tämä väri ei ole läheskään niin epäsiisti, kuin aikaisempi, joka näytti aina pölyiseltä ja likaiselta (ja tietysti myös olikin kumpaakin).

Nyt taikomaan ruokaa pikkupotilaille. Pysykäähän terveinä siellä!

Eli kuvia lastenhuoneesta.
Lasten valtakunta taasen on ehkä hiukan harhaan johtava, tuntuu kuin lasten valtakuntaa olisi koko muu talo, paitsi lastenhuone. Meillä kun on reilusti lelukorit ja satukirjat keittiössä, ja vietämme lähes kaiken ajan siellä.
Jotenkin mukavaa, kun koko perhe on samassa tilassa, ja kaikki puuhailevat juttujaa. Lastenhuone palvelee leikeissä oikeastaan silloin kun esikoisella on leikkikaveria, hän haluaa rakentaa suuren junaradan tai muun ison rakennelman, tai silloin, kun lapset tekevät majan kerrossängyn alapedille.
Kysytte usein kuvia lastenhuoneesta, mutta koska tuolla nyt ei juuri mikään ole muuttunut, en ole jaksanut kuviakaan päivitellä. Eilen, vaihtaessani Klaaran lakanoita, päätin kuitenkin nappasta jonkun kuvan. Toivottavasti näistä nyt on jotakin iloa!

Klaara nukkuu yönsä lastenhuoneessa, mutta pikkumies kömpii illalla meidän sänkyymme, josta kannamme pojan sitten jatkamaan uniaan omaan sänkyyn. Tosin yöt joina mieheni on poissa, ovat pojalle spesiaaleja. Hän tietää hyvin, että näinä öinä äidin vieressä saa nukkua vaikka aamuun.
Lastenhuoneessa nukutaan, mutta sillä on tärkeä merkitys myös säilytystilana. Molemmilla lapsilla on puinen vaatekaappi ja huoneessa säilytetään tietenkin suurin osa leluista. Lehtiä, kirjoja, värityskirjoja, pikkuautoja ja pehmoleluja. No, juttuja, mitä nyt lastenhuoneessa yleensäkin on….

Klaara nukkuu edelleen päästävedettävässä pinnasängyssään, johon hän muutti Leanderin kehtokeinun jälkeen. Vielä ei ole tullut tarvetta vaihtaa laidattomaan sänkyyn, ja toivon, ettei tulekaan, sillä pidän tuosta sängystä todella paljon.

Molemmilla lapsilla on samanlaiset vaatekaapit, ja ne on sijoitettu ikkunan molemmin puolin. Ikään kuin Klaaran puoli huonetta, ja Niilon puoli huonetta. Toistaiseksi tämä yhteismajoitus siis toimii meillä moitteetta.

Lastenhuone(kin) on yhä listaton, sillä tähän huoneeseen ei tule vielä sähköjä. Toiveissa nyt kuitenkin olisi, että tämä talvi saataisiin jo elää vähemmällä jatkojohtomäärällä, ja lastenhuokin saisi kiinteät sähkökalusteet.

Reipasta aamua ja iloista tiistaita!

PS. Laitoin eilen Instagramiin kuvan astiakaapista hyllyineen.