Aurinko paistaa ja lumet saavat kyytiä. Ei se voi olla kuin maaliskuuta, kevään perjantaita!

Jokos teillä on kevättä rinnassa? Mulla on ainakin, ja aurinko antaa ihanasti energiaa uusiin juttuihin.

Viikonloppu on mennyt ihan vain tekemättä mitään sen kummempaa. No, ihan tavallinen viikonloppu kai juuri siksi.  Nyt vain toivon, että uuden viikon saisi aloittaa samoissa fiilareissa ja samassa paisteessa. Ei voi olla tulossa kuin mahtava viikko! 🙂

Muutama räpsy keittiöstä. Oon ihan hulluna yrtteihin, tosin nämä on ostettu, ei itse kasvatettuja. Mutta kylvöhommiin saa nyt ryhtyä, ja mullahan on taas ihan vaatimattomattomat suunnitelmat! 😉

Mukavaa sunnuntaita, nautitaan keväästä. Pus!

Talvilomaviikko on jotakuinkin paketissa, ja huomenna jatkuu tavallinen arki. Vaikka mitään erityistä koko perheen lomaa ei päästykään viettämään, tuntuu silti kuin edellisestä tavallisesta arkipäivästä olisi paljon enemmän aikaa kuin reilu viikon verran. Kaipa siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että jollakin tapaa päästiin irti arjen kaavoista.

 Sunnuntai kuluu täällä pikkuisen uuteen viikkoon valmistautuessa. Paikat kuntoon ja seuraavan päivän lounas valmiiksi. Pikku juttuja, jotka kuitenkin tekevät maanantaista huomattavasti mukavamman. Myös remonttiroinaa on siistitty pois jaloista, joten siinäkin mielessä henki kulkee taas aavistuksen kevyemmin.

Kerrotut tulppaanit ja päivänvalo saivat tarttumaan kameraan. En niinkään ole ruusuihmisiä, mutta näistä kukista pidän erityisen paljon. Vaikka kukinta ruusua muistuttaakin, tulppaanin varsien rentous on se, mikä viimeistelee kauneuden.

Tine K:n pöytävalaisinkin pääsi paikalleen olohuoneeseen, kuten Instagramin seuraajat jo tiesivätkin. Se on kyllä hurjan kaunis, aivan kuten ajattelinkin sen olevan. Noita muuten saa taas alehintaan Homenordilta!

Arvon vielä tänään Arabia Koko -arvonnan voittajan ja ilmoittelen viimeistään huomenna!

Nyt leppoisaa sunnuntai-iltapäivää!

Niin kiva kuin välillä onkin viettää päivä jossain muualla kuin kotona, osoittautuu vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” kerta toisensa jälkeen todeksi. Ihan vain pikkuisen ärsytti tänään katsoa ympärilleen, kun kaikki tavarat on hujan hajan, pyykkivuoret korkeampia kuin puolet tämän talon asukkaista ja aamupalalla sain todeta kaiken olevan loppu maidosta lähtien. Ja tiedättekö mikä ärsyttää ehkä eniten!? Se, ettei tilanteesta voi oikein syyttää kuin itseään. Jos ei jaksa purkaa lasten laukkuja ja ulkoilukamoja päivän päätteeksi (omasta laukusta puhumattakaan), tai kiertää väsyneiden lasten kanssa ruokakaupan kautta kotiin illalla, ei sitä oikein voi muidenkaan niskaan ärsytystään kaataa. 🙂

Eipä siis auttanut tänään muu, kuin lompsia maitokauppaan heti (varsin yksipuolisen kaurapuuro)aamiaisen jälkeen, aloittaa lämmittäminen ja laukkukaaoksen purkaminen. Luonnollisesti päivän ohjelmaan kuului myös pyykinpesua ja siivousta. Silti mikään ei ehkä ole sen palkitsevampaa, kuin nähdä työnsä tulos, ja huokaista helpotuksesta kun pahin kaaos on selätetty.

Näiden laiskuuden aiheuttamien tavarakaaosten lisäksi meillä vallitsee myös remonttikaaos. Pianohuoneen katto on nyt maalauksen alla, mikä tietenkin takoittaa sitä, että tavarat matosta lähtien, on sijoitettu sinne minne ne nyt vain on käsistä saatu. Purua ja kuivunutta kittiä pyörii jaloissa, ja niitä löytyy myös mitä ihmeellisimmistä paikoista. Työkaluja, maalipurkkeja jne. Tämä on aina se vaihe, kun sitä kestävyyttä ja pitkää pinnaa tarvittaisiin eniten. Pitää siis hengittää syvään ja muistaa, mikä koko homman idea on. Vanha valkoinen puukatto, ja harmaaksi kalkkimaalattu seinä, antavat jo ihan ajatuksen tasolla potkua tilanteen kestämiseen, kun jaksaa vastapainoksi muistaa likaisen ruskeaa ja rikkinäistä tapettia, sekä ikäviä johtoletkutuksia pitkin poikin kattoa. ”Lopussa kiitos seisoo” on toinen vanha kasku, jonka todenmukaisuutta olen todistanut elämäni aikana jo usein. Muutos vaatii työtä ja työ välillä vähän enemmän sitä pinnaa.

Koska meillä on huomenna viikon ainokainen yhteinen lomapäivä ennen talviloman päättymistä, ajattelin heilutella hihojani tänään sen verran ahkerasti, että huomenna ei tarvitsisi kiristellä hampaitaan samojen asioiden kanssa. Valmista ei saada vielä pianohuoneessa millään, sillä tilasin maalinkin vasta tänään, mutta josko taas pikkuisen eteenpäin ja helpompaan vaiheeseen.

Ruokakaupasta nappasin mukaani pari nippua kauniin kerrottuja tulppaaneja. Näihin on ihan hyvä kääntää katseensa silloin välillä, kun tuntuu että sitä kaikkea muuta on enemmän kuin kylliksi. 🙂

Kivaa iltaa!