Täällä on juuri palailtu isänpäivän vietosta ja sunnuntai-ilta jatkuu melko tavalliseen tapaan ja tavallisena sunnuntaina. Rauhallinen hetki ennen uuteen viikkoon siirtymistä.

Vatsa on niin täynnä ruokaa, että taidan selvitä tällä tankkauksella huomiseen asti, mutta oloa tasapainottamaan voisi tehdä pienen happihyppelyn pimeässä illassa. Sen jälkeen on ihan kiva palata kotiin ja rentoutua kynttilätunnelmassa.

Toivottelen oikein ihanat isänpäivän illat kaikille ja onnittelut tietysti niin isille, kuin isoisillekin.

Rauhallista sunnuntaita ja kaikkea hyvää alkavaan viikkoon!

Tiedättekö, kun vieraissa kielissä on usein sanoja ja käsitteitä, joita ei oikein suoraan voi suomentaa. Tai sitten ainakin käännettäessä se monimuotoinen tarkoitus katoaa. Hyvä esimerkki on ruotsalainen fredagsmys. Tiedämme kaikki, että käsite kuvaa perjantain tunnelmaa, jossa kokoonnutaan yhteen läheisten kanssa, syödään hyvin ja rennosti, nautitaan muutenkin laatuaikaa vaikkapa kodin lämpöisessä tunnelmassa kynttilänvalossa tai takkatulen loimutessa. Mysa on siis jotakin, mitä on vaikea suoraan suomentaa ja mysig paljon enemmän kuin vaikkapa mukava, kodikas tai rento. Niin, yksi vieras käsite sisältää useamman sanan omasta kielestämme.

Fredagsmysin lisäksi on toinenkin käsite, jota vähän kuin ”kadehdin”. Se on tanskan kielen hygge.  Hygge merkitseekin kaikkea hyvää ja mukavaa elämässä, elämästä nauttimista, tunnelmaa, läheisiä ihmisiä jne. Ehkä enemmänkin tunne ja olotila, kuin pelkkä laatusana. Jos siis fredagsmys ei ole mielestäni hölläilyä, ei hygge myöskään tarkoita pelkkää kodikkuutta, vaikka näin käsitteet kai on suomennettu.

Viimeinen viikko on ollut yhtä menoa ja menemistä, ja tänään kotona on sellainen ihanan raukea ja lämmin tunnelma. Hygge!

Tänään hygge on mulle palavan puun tuoksua ja tunnelmaa Sitä, että syödään lasagnea yhdessä ja poltetaan kynttilöitä. Hygge on kodikkaaksi siivottu koti, kiireettömyys ja villasukat. Yhteistä aikaa, levollista tunnelmaa ja onnellisuutta.

Ihanaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta.

Maanantaita ja marraskuuta!

Viikonloppu vierähti tosiaan Helsingissä, ja mukaan mahtui blogipäivää ja -juhlia, leffareissua ja vaikka mitä. Mulla on joitakin kuviakin lauantailta, mutta just nyt ihan pienetkin jutut kotona näyttävät niin kauniilta, että halusin kuvailla niitä. Suokaa siis anteeksi, laitan niitä muita kuvia myöhemmin!

Älkää ymmärtäkö väärin, musta on kiva käydä jossain, ja olen kiitollinen kun arkeen mahtuu myös irtiottoja, mutta juuri nyt oma koti tuntuu taas maailman parhaalta paikalta, ja ruokaakin laitan taas ilolla! Niin kiva kuin välillä onkin syödä ulkona, ei yhteiset ateriat keittiön pöydän vieressä ole hassumpia nekään.

Vuosi vuodelta tulen herkemmäksi kaupungin hälinälle, ihmisvilinälle, melulle ja likaisuudelle. Ja, niin tylsää kuin elämä täällä välillä onkin, huomaan, että ei mua ole tarkoitettu kaupunkien vilinään. Kaipaan rauhaa, hiljaisuutta, ja ihan oikeasti myös yksin olemista. Lauantaina mieheni olisi kovasti halunnut lähteä syömään ennen iltajuhlia, mutta blogipäivän jälkeen kaipasin itse rauhallista hetkeä hotellihuoneessa. Sitä, että kaikki ylimääräinen melu oli hetkeksi suljettu ulkopuolelle, ja verenpaineeni sai laskea. Olen ehkä vähän herkkä, mutta kun aamupalasta lähtien korviin soitetaan jonkinlaista taustamusiikkia, ja ympärillä pyörii jatkuvasti ihmisiä saman verran kuin näen täällä koko viikon aikana, huomaan kaipaavani myös hiljaisuutta.

Tämä kuulostaa ehkä vähän ristiriitaiselta, mutta viikonlopun ehdottomasti paras puoli oli tavata bloggaaja kollegoita, ja saada jälleen kasvoja nimimerkeille. Itselleni ei ole niinkään tärkeintä nuo juhlat ja juhlimiset, vaan se, että saa ihan oikeasti vaihtaa sanan oikeiden ihmisten kanssa, sen sijaan, että aina ajatuksia vaihdetaan blogien ja muun sosiaalisen median välityksellä. Siitä kiitos jälleen toimiston väelle, että jaksavat tällaisia tilaisuuksia järjestää. Mikään some-kanava ei nimittäin korvaa kahden (tai useamman) ihmisen aitoa kohtaamista, ja se kannattaakin muistaa ihan ystävyyssuhteissakin; Vaikka ystävälle voi lähettää ääni- ja kuvaviestejä, kannattaa silti koittaa raivata tilaa myös niille kasvotusten käytäville keskusteluille. Istua hetkeksi yhdessä alas ja nauttia keskustelusta kaikilla aisteilla. Kirjoitettu viesti, nauhoitettu puhe, tai videonpätkäkään ei korvaa välitöntä läsnäoloa ja yhdessä vietettyä aikaa.

Olen koko ikäni ajatellut olevani epäsosiaalinen ja jollakin tapaa myös itseäni siitä sättinyt. Alan kuitenkin vihdoin oppia, ettei kyse ole sosiaalisuudesta tai sen puutteesta, vaan jostakin ihan muusta. Nautin seurasta ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vain ole luotu jatkuvan hälinän keskelle. Kenties asian oivaltaminen, ja itsensä tunteminen, myös auttavat tulevaisuudessa: Kun tietää heikkoutensa, on niiden kanssa eläminen varmasti paljon helpompaa.

Me jätimme lauantaina iltajuhlat taaksemme jo yhdeksän aikaan, mutta emme ”hälinäherkkyyteni” vuoksi, vaan ihan siitä syystä, että vuodet ovat vieneet suurimman yöelämisen innon meiltä molemmilta. (Vuosi vuodelta sitä on oppinut arvostamaan myös yöuniaan ihan uudella tavalla.) Ravintolan kautta (vatsa täysinäisenä) nukkumaan ja sunnuntaina olikin jo aivan kauhea koti-ikävä. Ja, niin hyvä kuin vanhempien onkin välillä ottaa sitä lapsivapaata ja viettää aikaa yhdessä, lasten luokse on aina ihana palata. Halaavat kädet, rutistukset ja pusut. Ne elämän arvokkaimmat asiat.

Eilinen menikin pyykkikonetta pyöritellessä, laukkuja purkaessa ja kotia lämmittäessä. Ilta vietettiin jalkapallokauden päätöstilaisuudessa ja palkintojenjaossa, joten se kunnon ”kotoilu” jäi vielä kokematta. Tänään on kuitenkin aikaa sytytellä kynttilät ja istua kaikessa rauhassa yhteiseen ruokapöytään. Nauttia siitä, että ollaan yhdessä ja maailman parhaassa paikassa, eli kotona.

Tuntuu muuten tuon lauantaisen nukkemeikin jälkeen tällainen kevyt arkiehostuskin ihanan hengittävältä! Ja Vitalis huulissa ihan älyttömän mukavalta! 😉

Älyttömän hyvää maanantaita ja marraskuun alkua.
Vuoden pimein pätkä olisi edessä, mutta koitetaan taistella sen läpi mukavalla tunnelmalla ja oikealla asenteella!
PUS!