Joka vuosi jossain käydään keskustelua ja kiistelyä erilaisista ”lisävalosarjoista”. Että onko ne jouluvaloja, vai tunnelmavaloja, missä kohtaa vuotta on soveliasta viritellä valoja kotiin, saati ulos, missä ne näkyvät kaikille.

Mulle itselleni tunnelmavalojen ja jouluvalojen raja on melko selkeä. Jouluvaloiksi miellän sähkökyntteliköt, ikkunatähdet, ulos kuuseen viritetyt valot ja tietysti kaikki jouluiset valohahmot lumiukosta porovaljakkoon. Tunnelmavaloja taasen ovat erilaiset pallovalot ja pallovalosarjat, kesällä puunoksille viritetyt tunnelman lisääjät ja sitten nämä ihan tavalliset valosarjat kun ne eivät ole yhdistettynä mihinkään muuten jouluiseen, kuten vaikka havupalloon.

Musta se on aika hassua, että juuri täällä meillä Suomessa, kaikki valosarjat jakavat niin jyrkästi mielipiteitä jouluisuutensa vuoksi. Kun jos nyt mietitään vaikkapa hiukan eteläisempiä kohteita, joissa illat pimenevät kesälläkin aikaisin, on erilaiset koristevalot ihan arkipäiväinen juttu. Niillä luodaan tunnelmaa liikkeiden, ravintoloiden ja koko kaupunkien ilmeeseen. Kuinka ihanalle oikeasti näyttää huvipuistot ja tivolit pimeässä! Harmi, että meillä se tarkoittaa yleensä joko koleaa syyssäätä tai myöhäistä iltaa. Tai no, harmi ja harmi. Olen toki iloinen, että talven lyhyet päivät kompensoituvat kesäpuoliskon pitkillä valoisilla päivillä. Mistä päästäänkin kysymykseen, eikö pimeää vuodenaikaa juuri kannattaisi koristaa erilaisilla valoilla? Ottaa kaikki ilo irti asiasta, johon täällä pohjoisessa ei kuitenkaan voida vaikuttaa. Annan täydet pisteet erilaisille valoviikoille ja muille tapahtumille, joilla kaupungit koristellaan taistelemaan pimeyttä vastaan. Enkä tarkoita, että pitäisi kilpailla Las Vegasin kanssa, mutta kuitenkin hyödyntää se pimeyden ja valon kaunis kontrasti.

Näin täysikuun aikaan, meilläkin näkee suunnistaa pimeässä, mutta muuten, täällä katuvalojen ulottumattomissa, yöllinen vessareissu vaatii jonkinlaisen keinovalaistuksen. Niinpä viritin vanhaan lasipurkkiin tunnelmavalot ja nostin sen vanhan kaapin päälle. Piristää kummasti myös muuten harmaata ja synkkää päivää.

Mulle tunnelmavalot, jollekulle jouluvalot.

Kivaa tiistaita!

En tiedä mikä ihmeen raivausinnostus eilen illalla iski, mutta jostain kumman syystä istuttiin sunnuntai-iltaa lattialla ja lajiteltiin vaatteita jääviin ja lähteviin. Tänään kierrätyskeskukselle meni lasti lastenvaatteita, sukasta sydvestiin. Kurahousuja, saappaita toppavaatteita jne. Jollain tapaa innostus kai lähti siitä tosiseikasta, että eteinen on jälleen joutunut ns. kahden kauden väliin, ja pursuaa kengistä, takeista, haalareista ja rukkasista.

Ei varmaankaan olla ainoa lapsiperhe, jossa toimiva eteinen tuottaa välillä päänvaivaa. Vaatteille ja kengille pitäisi olla tilaa, säilytyskalusteiden sellaisia, että isommat lapset voivat itse niitä käyttää, ja kiva tietenkin olisi, että tilaa olisi myös pienempien lasten pukemiseen. Kaiken tämän mahduttaminen kohtalaisen pieneen tilaan, ja siten, että vieraita tervehtisi siisti ja viihtyisä eteinen? Jep, onhan siinä haasteensa.

Meillä arkieteinen, eli tila johon tullaan heti kuistin jälkeen, ei ole välttämättä pienimmästä päästä, mutta 2mx3m kokoisessa huoneessa ongelmaksi tulee kolmella seinällä komeileva oviaukko. Vielä kun kaksi ovista aukeaa eteiseen, ehjää seinätilaa säilytyskalusteille on äärimmäisen vähän. Toki jonkinlaisten (mittatilauksena teetettyjen) liukuovikaapistojen avulla säilytysmahdollisuudet paranisivat, mutta samaan aikaan tahtoisin säilyttää sisustuksen linjan ja ”talon hengen” eteistä myöden. Niinpä eteisessä on päädytty avonaulakko/hattuhylly ratkaisuun, korkeaan senkkiin, pystynaulakkoon ja kenkäpenkkiin, joka tarjoaa myös istumatilaa.

Vaikka kalusteet ovatkin ”vain” Ikeaa, pidän niistä kovasti, enkä tahtoisi niistä aivan heti luopua. Silti kaikenlaiset avoratkaisut ovat vähän riskialttiita, sillä helposti eteinen päätyy näyttämään täyteen lastatulta ja sekaiselta. Vain neljänkin ihmisen takit ja ulkoilukamat muodostavat aikamoiset röykkiöt. Niinpä ongelmalle piti tehdä jotakin, ja vaatesäilytys järjestää niin, että itse eteisessä on vain kulloinkin päivittäisessä käytössä olevia vaatteita ja kaikki muu, kengistä takkeihin, säilytetään lähellä, mutta siististi ovien takana piilossa.

Kotimme toinen eteinen toimii lähinnä läpikulkutilana, mutta valkoinen antiikkikaappi on aikoinaan hankittu juuri ulkovaatteiden säilytykseen. Koska se ei enää toimi varsinaisesti eteisen kaappina, on sen uumeniin tullut jemmattua kaikkea mahdollista koiranhihnoista, monoihin, kypäriin  ja pieniin nappiksiin. Nyt kuitenkin kävin säilytystilojen kimppuun yläkerrasta asti siten, että valkoinen kaappi sulkee sisäänsä takkiarsenaalin, jota ei tarvita ihan päivittäin, ja työhuoneen (tila kahden eteisen välissä) komeroon sain mahdutettua kenkävalikoiman, josta voi tarpeen tullen vaihtaa popoja eteisen kenkäpenkkiin.

Raivaamisen ja järjestelyn tuloksena sain arkieteisen mielestäni viihtyisään ja rauhalliseen kuntoon. Senkin vetolaatikoihin jäi mukavasti tilaa, ja lasten on helppo ottaa niistä vaatteitaan, ja toivottavasti myös helppo laittaa tavaroitaan niihin takaisin. Koska avonaulakossa säilytetään vain takkeja, sen päälle ja hyllyille sain säilytykseen lasten kenkiä ja yhdet omat nilkkurini. Omat huivini säilytän korikasseissa, jotka samalla pehmittävät eteisen tunnelmaa. Tilaa jäi hyvin myös kynttilöille, ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen.

Nyt kun makuuhuoneen komeroista on poistettu vauvahaalarit ja toppatöppöset, yläkertaan muodostui hyvä säilytystila kausivaatteille, joita ei alakerrassa tarvita ollenkaan. Aikamoinen homma, mutta kylläpä teki hyvää! Tuntuu melkein, kuin olisi saanut kotiinsa lisää neliöitä! 🙂

Juuri nyt eteinen onkin varmaan talomme siistein huone. Pikkuisen vaiheessa tuo karsinta ja lajittelu vielä, mutta eiköhän se tuosta illan aikana oikene.

Toivottelen oikein mukavaa uutta viikkoa!

Tallenna

Tallenna

Lauantai-iltapäivää!

Sitä alkaa syysloma olla takana päin, ja viikonlopun jälkeen alkaa taas tavallinen arki. Meillä pikkuisen uudenlainen, ja tavallaan myös odotettu.

Syyslomaviikolle ei alunperinkään oltu ajateltu mitään ihmeellistä, ohjelmaa, mutta toki on kiva, kun välillä on ajanjakso, jolloin ehtii tehdä niitä juttuja, joihin arkena ei muka tunnit riitä. Tällä viikolla onkin tullut tehtyä monia hommia, jotka ovat jääneet roikkumaan ja odottamaan ”parempia aikoja”, ja esimerkiksi eilen ehdin viettää aikaa kummityttöni kanssa. Esikoinen on edelleen reissussa vanhempieni kanssa, ja palailee lomaltaan huomenna. Jopa oikein odotan sitä tavallista sunnuntai-illan tunnelmaa ja koko perheen yhteistä aikaa.

Tänään päivä vierähti melko pitkälti Turussa. Asiana oli hankkia jonkinlaista naamiaisvarustusta Indiedaysin tuleviin Blog Awards -juhliin, joihin pitäisi kai pukeutua tänä vuonna halloween-henkisesti. Mitään kokopuku costyymia ei oltu hakemassa, vaan lähinnä asusteita, joilla juhlavaatteet voi muuttaa teemaan sopivaksi. Miehelle löytyikin nopeasti se, mitä oltiin ajateltu, mutta itse palasin kotiin tyhjin käsin. Tai no, ostin peikonlehden, mutta en taida se kainalossa kuitenkaan juhlia. 🙂

En edes muista, koska olisin viimeksi ollut jossain naamiaisissatai temajuhlissa, ja täytyy sanoa, että teemasonnustautuminen on mulle jotenkin äärimmäisen vaikeaa. Ajatuksena olisi juhlia tuossa samaisessa tyllihameasussa, mitä käytin ystäviemme häissä, ja asustaa sitä teemanmukaisesti hounted circus tyyliin. Tarjonta tuntui kuitenkin kattavan halloweenin osalta kaiken muun, paitsi sen, mitä itse etsin. (Sikäli kun edes tiesin, mitä etsiä.) Kasvovärit ja maskeerauskin ovat niin osaamiseni ulkopuolella, että nyt lyö pää vain ihan tyhjää. No, mutta onneksi on vielä melkein viikko aikaa. Eikös ne kuningasideat yleensä tule sillä lailla ihan tyhjästä ja yllättäin!? 🙂

Koska päivä kaupungilla tuntuu tällaiselle maalaiselle varsin raskaalta, loppu lauantai kuluu kotona rentoillen ja pyjamahousuissa. Taidan siis keittää kahvit ja nostaa puolukkapiirakan pöytään sillä välin, kun mies sytyttelee saunan pesää.

Rentoa lauantaita ja mukavaa viikonlopun jatkoa!