Kylläpä tekee tosiaan hyvää ripotella hiukan tähtiä ja havuja pitkin kotia. Ei nyt varsinaisesti niin kauhean jouluista, mutta piristää silti, koska meillä tavarat vain sattuvat jämähtämään paikoilleen, eikä kotia tule yleensä sananmukaisesti niinkään koristeltua.

Vaikka marraskuusta tammikuuhun kotia yleensä piristääkin jonkinasteinen juhlakoristelu, on omat ajatukseni tällä hetkellä vähän erilaisessa kodinlaitossa. Tällä viikolla nimittäin aloitetaan kilpajuoksu kalenterin kanssa, ja yritetään saada remontin suhteen valmista. Niin, ja tietty jouluksi. Apuun rientää onneksi ammattilainen, sillä ei tästä muuten tulisi yhtään mitään. Ehkä pari päivää pitää kuitenkin jostain varastaa myös siihen, että ehtisimme yhdessä maalailla ja viimeistellä muita juttuja. Tuntuu, että arjen ja remontin yhteensovittaminen käy koko ajan vain haastavammaksi, kun vapaa-aika täyttyy kunkin harrastuksista ja niissä kulkemisesta.

Tarkoitus on siis tuossa samassa kilpajuoksussa viimeistellä myös olohuone listoineen kaikkineen. Ja odotan sitä kyllä ihan valtavasti! Se olisi nimittäin tässä talossa ensimmäinen joulu kun kuusella ei tarvitse piilotella mitään rumaa ja rujoa nurkkaa!

Suurin puristus tehdään nyt kuitenkin makuuhuoneen kanssa. Se kun on viimeinen huone joka kaipaa jotakin isompaa remonttia, ja jos kaikki menee hyvin, makuuhuoneessa on ensi viikolla tähän aikaan uudet seinät ja uusi katto! Asia, jota olen kovasti joululahjaksi toivonut.

Hehkutellessani eilen joulun saapumista, mainitsin myös kuusesta, joka on ollut pitkään haaveeni. Toki haaveeni on ollut kantaa aitoja puita sisään joulunaikaan, mutta lähitienoilla ei valitettavasti ole tarjolla kuin tavalliset kuuset ja pihdat. Koska karun kauniin setripuun metsästäminen ei ole vielä tähän mennessä tuottanut tulosta, päätin oikaista ja ostaa kestopuun, joka saa luvan lievittää puukuumettani vuodesta toiseen. Kuten eilisen postauksen puu, myös tämä maljakossa oleva oksa ovat molemmat merkiltä Mr Plant. Laadukkaan, ja erittäin aidon näköisiä, vaikkakaan niissä ei sitä aidon kasvin tuoksua olekaan.

Pienin askelin siis kohti joulua, ja suurin harppauksin kohti valmiimpaa kotia!

Ihanaa keskiviikkoa!

Täytyy sanoa, että mukavan viikonlopun jälkeen maanantaikaan ei tunnu hullummalta. Arkinen aherrus on siitä hauska juttu, että pienen irrottelun jälkeen taas arvostaakin ihan tavallisia juttuja. VAikak ohjelmaa oli parille päivälle yllin kyllin, ehdin kuitenkin siivoilla rapunpielet ja istutella loput callunat havujen kanssa ruukkuihin. Nyt kelpaa polttaa kynttilöitä myös ulkona, kun sisäänkäynnit on siivottu.

Viikonloppuna päätin myös, että mikäli mieli alkaa kaivata jouluisempia koristeita kotiin, nyt siihen on lupa ja joulu saa hiipiä pikkuhiljaa sisään. Eteisen ikkunaan jo virittelinkin valotähden, ja eilen nautiskelin glögiä jouluntuoksuisen kynttilän luodessa tunnelmaa sateisen koleaan iltaan. Luonnollisesti myös puheenaiheet ovat siirtyneet huomaamatta jouluun; Kinkku ja ruoka, lahjat ja pukki. Kuka viettää joulua missäkin, ja kenen seurassa. Tiedättehän, niitä perusjuttuja, jotka kuuluvat joulun suunnitteluun. No, mutta ennen joulua meillä on toki vielä 7-vuotiaan kekkerit ja tavaksi on muodostunut, että suurin jouluinnostukseni iskee vasta noiden kemujen jälkeen. Sitä odotellessa siis!

Tänään kuvina vähän laajempaa kulmaa. Laajakulmaobjektiiveja tulee älyttömän harvoin käytettyä blogikuviin, mutta kun tänään testailin pitkästä aikaa kaluston toimivuutta, jäin oikein pohtimaan, miksi sitä aina jämähtääkin siihen yhteen ja samaan objektiiviin. Ainakin tällä Canonin 24 millisellä saa vielä luonnollisia kuvia, ja taustaankin kauniin pehmennyksen. Eivätkä ne ainakaan minun silmääni näytä vielä liikaa kiinteistövälittäjän räpsimiltä myyntikuvilta. No, kenties kun tässä saadaan paikkoja kuntoon, innostun kuvailemaan useammin vähän laajempaakin kuvakulmaa.

Mainiota maanantaita ja mukavaa viikonalkua teillekin!

Siitäkin huolimatta, että viime vuonna aloitin paperitähdillä joulun laittamisen jo marraskuun alussa, en ole vieläkään toimertunut tekemään minkäänlaisia jouluisia sisustusratkaisuja. Tai no, ostin jo syksyllä viikunanpunaisia tuikkukippoja joulupöytää ajatellen, mutta tosiaankin odottavat sitä joulupöytää. Tähän asti olen nauttinut Pinterestin ja Instagramin tarjoamista jouluinspiraatioista, mutta esimerkiksi kaikki vanhat joululehteni olen vieläkin jättänyt selaamatta. Ja kyllä, todellakin mulla on säästössä joululehtiä kymmenenkin vuoden takaa, mutta nyt kaivoin esiin lehtiä vain muutaman vuoden ajalta, ja niistäkin aluksi vain osan. Sinänsähän joulu on ainakin mulle huomattavasti ajattomampi, kuin sisustusjutut yleensä, ja huomaahan sen joululehdistäkin, että samoja koteja ja kuvia pyöritellään useampi vuosi. Juuri taisin nimittäin bongata jostakin uudesta joululehdestä jutun, jonka luin pari vuotta sitten toisesta lehdestä. Niin, että ei noilla inspiksillä oikein ole mitään parasta ennen -päivämäärää. Sinänsä kiva, tsemppaa myös vähän erilaiseen kuluttamiseen. Joulussa pitää olla traditioita, muistoja ja tunnearvoa. Jokaista joulukoristetta ei pidä uusia vuoden välein.

Viime jouluksi saimme vihdoin keittiön valmiiksi, ja pelkkä keittiö oli mulle niin iso juttu, etten kauheasti kaivannut joulukoristeita. Toki lasten iloksi laitettiin kaikenlaista tontusta possuun esille, mutta oma koristelun tarve oli aika vähäistä. Enkä nyt tarkoita, että kotini olisi muuttumassa miksikään runsaudensarveksi, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulukoristeet ja -koristelut kiinnostavat huomattavasti enemmän. Joka vuosihan tulee hankittua jotain uutta ja jouluista, jos ei muuta niin ainakin yksi koriste kuuseen. Ehkä tänä vuonna innostun enemmän.

Ennen joulua meillä olisi kuitenkin vielä jonkin verran remontoitavaa. Ja sitten niitä ihan pikkuisia juttuja, jotka vaan jäävät tekemättä, kuten vaikka tuon takanani näkyvän vihreänkirjavan maadoitusjohdon piilottaminen. Jonkinlainen ryhtiliike tässä pitäisi tehdä, ja tarttua asioihin, jotta joskus tulisi valmistakin.

Mutta joululehtiä on ihana selata. Uppoutua hetkeksi siihen taianomaiseen fiilikseen ja odotukseen, joka jouluun aina liittyy; Ihmisten hyvään tahtoon ja rauhaan maan päällä. Sillä suunnitellessa ja haaveillessa kaikki on vielä mahdollista!

Eli glögiä ja joululehtiä. Niillä selätetään pimeyden tylsyys ja nojatuolimatkaillaan talven ihmemaahan. Kun vielä samalla hyräilee Sylvian joululaulua, ei kuule miten syyssade ropisee ikkunoihin.

Joulukoneistoni hurahti käyntiin.

Ihanaa iltaa!