{ pinterest – koukuttava harrastus }

28.6.2013

Joko te käytätte Pinterestiä? Itse olen käyttänyt jo jonkin aikaa, vuoden-pari, en niin tarkkaan muista, koska aloitin. Pinnailen kausiluontoisesti; välillä enemmän – välillä vähemmän. Kuitenkin nyt kesällä, Pinterestistä on taas tullut todella koukuttava harrastus, ja iPhoneni akku joutuu välillä kovalle koetukselle, kun innostun kiinnittämään inspiskuvia tauluilleni puhelin appsin avulla. Edellinen aktiivikausi oli Klaaran synnyttyä, sillä Pinterest oli loistava tapa kuluttaa aikaa kun vauva tuhisi rinnalla tunti tolkulla.

Mutta jos siis ette vielä ole Pinterestin käyttäjiä, suosittelen liittymään pinnareiden joukkoon välittömästi. Tämä on ihan loistava tapa koota itselleen nykyaikaista leikekirjaa eri teemoilla, kuten sisustus tai muoti. Inspiraatioita löytyy vaikka kuinka. Ja, hauskaahan tästäkin tekee se, kun huomaa samanaikaisesti olevansa linjoilla teidän blogin kautta tutuiksi tulleiden kanssa.

PINTEREST

Minut löytää Pinterestistä tämän linkin kautta. Samaan osoitteeseen vie myös blogin oikean laidan Pinterest-pallukka.

Pinnaillaan yhdessä!


{ 100% pure crise }

13.5.2013

Ensin tuli kriisipuhelin, sitä seurasi kriisitakki.

Hassu juttu tuo äidiksi tuleminen – niin ensimmäisellä kuin toisellakin kerralla. Raskausaika on prosessi, ihminen muuttuu hautomoksi ja väkisinkin oma kroppa on myös jonkun toisen omaisuutta. Ensimmäiset kuukaudet menevät vauvan kanssa kuin puulla ja pahkalla, mutta sitten iskee se kriisi; Identiteettikriisi, irtautumiskriisi tai mikä lie muutoksen kaipuu.
En yleistä, tätä ei varmasti tapahdu kaikilla, mutta kuulemani mukaan kuitenkin moni voi samaistua ajatukseeni. Ja, aika monelle se kriisitoiminta on se, jonka itsekin tein ensimmäisen lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen: Tukka pätkäistiin lyhyeksi. Tai noi ei lyhyeksi, mutta sellaiseen Victoria Beckham malliin kuitenkin, joka oli ainakin siinä joskus muutaman vuoden sisällä ollut ihan muodikaskin.
Nyt pidän tukastani kiinni kynsin hampain, tai ainakin siitä osuudesta, jota tangle teezer ei vie mukanaan (ja sehän vie tällä hetkellä tukkaa tukoittain). Oireilen kuitenkin selvästi muilla tavoilla. Kaiken ristiäissöpöilyn jälkeen, valitsin puhelimeeni ne pääkallokuoret, ja tajusin perustaneeni itselleni kriisipuhelimen. Toinen kriisioireilun seuraus on uusi takki.

IMG_9542

Nahkatakin hankkiminen on kutkuttanut jo pitkään. Kuitenkin edullisinkin aito nahkatakki on sen verran hintava, että olen yönyli nukkumisen sijaan tainnut nukkua jo pari vuotta. Hinta kyseenalaistaa hankinnan jo siinäkin mielessä, että en koe nahkatakkia itselleni niinkään klassisena pitkäaikaissijoituksena (jonkalaiseen mielestäni on järkevääkin sijoittaa), vaan puhtaasti ohimenevänä trendihömpötyksenä. Tämä siis omana henkilökohtaisena ajatuksena ottaen huomioon tyylini ja oman takkini ulkonäön. Toki on ihmisiä, joilla rotsi roikkuu matkasta vuodesta toiseen, ja pehmeä, omaan kroppaan muotoutunut nahka, on kuin toinen iho.

IMG_9504

Äitienpäivä yhdistettynä vallallaan olevaan kriisinpoikaseen kuitenkin joudutti ajatuksenkulkua, ja nyt olen erittäin tyytyväinen nahkatakin omistaja. Ihana takki, jolla saan uutta särmää vanhaankin mekkoon. Oli muuten äitienpäivänä tosi nätti yhdistetynä keveään sifonkimekkoon! Tai ainakin omasta mielestäni….
Ja kaikista uhkauksista huolimatta pystyin siis ostamaan itselleni aimo annoksen itsevarmuutta; Jestas sentään, olen äiti, mutta samalla tosi cool, koska mulla on nahkatakki!
Mutta jos nyt pysytään asialinjalla, niin ihan oikeesti nahkatakki ei ole elämässäni ensimmäinen vaatehankinta, jolla on itselleni jokin syvempi merkitys. Muistan hyvin nuoruusvuosilta punaiset samettihousut. Ne oli mulle paljon enemmän kuin tavalliset housut, ne oli merkki uudesta ajasta ja uudesta elämästä. Vaikka muiden silmissä kyse olikin vain kirkuvan punaisesta vakosametista, oma selkärankani vahvistui niitä housuja käyttäessäni, ja tunsin pitkästä aikaa olevani normaali itseni. Ja vaikka se Victoria Beckham -tukka ei enää innostakaan, päätti hiusten latvojen katkominen aikanaan myös yhden jakson elämästäni valvomisineen ja epäonnistumisen tunteineen; Feenikslinnun tapaan nousin tuhkasta uusin sulin ja uusin voimin. Kuten nahkatakki nyt, se oli aikoinaan merkki siitä, että minä olen minä – tapahtui mitä tahansa. Eräänlaisessa elämän käännekohdassa olen myös aikoinaan ottanut tatuoinnin, ja mitä todennäköisemmin, tulen jatkossakin reagoimaan muutoksen tarpeeseen muutoksella.

IMG_9546

Täydellinen takki löytyi Vilalta, jos joku asiaa jäi pohtimaan. In action tulette varmasti sen myöskin näkemään – halusitte tai ette.

Niin, ja mitä siihen itseluottamukseen tulee, musta tää alla oleva Vilan klippi on aika ihana. Leuka pystyyn vaan, ja eteenpäin arvon naiset!

http://www.youtube.com/watch?v=yZK9G2Z-e1w


{ arkista, mutta parempaa }

02.4.2013

Pääsiäisen pyhät on takana ja arki edessä. Maaliskuu on vaihtunut huhtikuuhun, ja ilmassa on selvät kevään merkit kovista yöpakkasista huolimatta.

Pääsiäisen aikana tuli pohdittua arkea ja ajankäyttöä enemmänkin, ja huomasin, että muutoksia on tehtävä paitsi oman jaksamisen myös toimivan arjen vuoksi. Pari kuukautta kun on valunut laput silmillä, pitää tähän elämään herätä viimeistään nyt! Kevät ei saa vain valua ohi.

tasetti2

Huhtikuussa blogiajasta on jaettava muullekin. Itsestään on alettava huolehtia enemmän, omaa mieltä ja kroppaa huollettava paremmin. Niin se vain on.
Ihan en ajatellut tätäkään arjestani pois sulkea, sen verran on blogillakin vaikutusta hyvinvointiini. Mutta kevätauringosta pitää nauttia enemmän ulkosalla, ja hartiasäryt vaativat muuta hoitoa, kuin tietokoneella istumista!

tasetti1

Huhtikuussa jokaiseen päivään mahdutetaan vähintään tunti liikuntaa. Olkoon sitten reippailua auringon paisteessa tai huhkimista salilla. Oikeastaan ihan sama. Ja, jos se syö blogia, niin syököön!

Mieheni viisauksia lainaten:
Lapset voivat hyvin, kun äiti voi hyvin. Lapset ovat onnellisia kun äiti on onnellinen.

Pidetään huolta itsestämme!