Olen viime aikoina miettinyt useinkin perheen määritystä. Mikä on perhe, kuka siihen kuuluu ja missä ovat sen rajat. Tätä postausta aloittaessani jopa tarkistin, mitä mieltä Wikipedia on aiheesta. Sivusto tarjosi melko ennalta arvattavaa määritystä, niinhän me noin äkkiä ajateltuna perheen määritämme. Silti nopean selvennyksen jälkeen, myös kaikkitietävä Wikipedia joutuu myöntämään, että käsitteenä perhe on jatkuvan määrityskamppailun alla. Elämä on huomattavasti monimutkaisempaa, kuin Mustapekka -pelikorttien lajitteleminen.

Mitä enemmän olen pyöritellyt perheen käsitettä, sitä varmemmaksi olen tullut omasta mielipiteestäni. Siitä, että perheelle ei löydy koskaan yleispätevää määritelmää, vaan kyse on enemmänkin tunteesta. Minkä minä koen perheekseni, kuka on minulle perhettä.
Asiaa pompotellessani olen päätynyt jopa hylkäämään verisiteet ja juridisesti vahvistetut liitot. Jättäisin pois myös ajan ja ikuisuuden eron, sillä enemmän kuin yhdenkään virallisen asiakirjan sisältö voi määrittää, perheitä yhdistää kuitenkin eniten rakkaus, ja tunne yhteenkuuluvuudesta.

Turvallinen satama tai vankkumaton peruskallio. Perhe on jotakin, johon voimme luottaa ja nojata, kun tuntuu, että elämässä mikään muu ei ole pysyvää tai muuttumatonta. Se tarjoaa suojaa ja tukea, mutta ennen kaikkea tunteen siitä, että emme ole yksin.

Kun Taitaentehty -sivusto kysyi, haluaisinko ottaa vastaan korun, joka voitaisiin valmistaa haluamallani tekstillä, mietin hetken, mitä haluaisin kaulassani kantaa. Kenties lasten nimiä, syntymäpäiviä, hääpäivää? Ehkä jotakin äitiydestä kertovaa? Lopulta päädyin sanaan perhe. Lyhyesti pystyin mahduttamaan viiteen kirjaimeen kaiken tuon edellä mainitun, ja niin paljon muuta. Minun perheeni, juuri sellaisena, kun itse sen koen. Minun satamani, ja kallioni, johon voin nojata.

Taitaentehty kokoaa yhteen kotimaisia käsintaitajia, ja tarjoaa laajan valikoiman Suomessa käsin tuotettuja lahjoja, asusteita ja sisustustarvikkeita. O-ou Artin Rakkaat- riipusta myydään tällä hetkellä alennettuun hintaan, ja näin äitienpäivän alla se on hyvä lahjaidea. Tekstin kun voi tosiaan suunnitella itse.

Toivottelen teille ihan mahtavaa aurinkoisen viikon alkua!

Koru saatu⎟Taitaentehty

Lauantain juhla-asusta vielä paremmat kuvat. Tai no, nämä hotellin käytävällä otetut on aina vähän sellaisia niin ja näin. En usko, että tuollaiset kattospotit imartelevat oikein ketään, mutta josko idea kävisi kuitenkin selville.

Ihan kokomustassa mentiin – jälleen kerran. Aika klassinen kokonaisuus, toki kengät tuovat hiukan sitä jotain twistiä.

Mekko on Espritin, ja oikeasti se on malliltaan polvipituinen, mutta jäi kyllä mun jaloille melko lyhyeksi. Silti ihan kiva, ja sopii aika moneen paikkaan. Pituuttakin jäi sen verran, että ei ihan roiskeläpäksi voi kuitenkaan kutsua.

Bud to Rose -korut ja Saint Laurentin laukku olivat nekin aika hillittyjä, mutta viihdyin niissä erittäin hyvin.

Pieni etikettivirheeni näkyy alemmassa kuvassa, nimittäin puuterinvärinen alusmekko. Kotoa lähtiessä en onnistunut löytämään mistään mustaa alusmekkoani, ja jotenkin unohdin koko asian. Tai, sitten vain kuvittelin, että alusmekon olkaimet eivät näkyisi mustan mekon alta. No, mutta olen aika varma, että se ei nyt ihan huutomerkkinä tuolta paistanut, tai pimeässä yökerhossa kenenkään silmille hypännyt. 🙂

Superohuet sukkikset löytyivät asiantuntevan myyjän avustuksella.  Nämä on sellaiset, että jos ei itse tietäisi pitävänsä sukkahousuja, niin tuskin niitä huomaisikaan. Niin, ja jos pöksyt jostain syytä menisivätkin rikki, ei silmäpakoa huomaa, koska materiaali on todellakin seitinohut. Ilman kantapäiden hoitamista tosin, ei olisi ollut toivoakaan pukea näitä ehjinä edes jalkaan! Lämpimästi suosittelen, jos kaipaat säärillesi pientä sävyntasoitusta ja valoa heijastavaa hohtoa.

Michael Korsin kengät valitsin mukaan juurikin siitä syystä, ettei kokonaisuus olisi ihan liian klassikko.

Että sellainen. Kiva asu, joka pääsee tässä keväällä tuulettumaan toistekin. Näin ainakin ajattelin. Tämä ulkoilutus tosiaan loppui lyhyeen; Juhlista lähdettiin heti kymmenen jälkeen, ja hotellilla vaihdettiin farkut ja tennarit takaisin jalkaan. Bulevardin Dennis oli yhä auki, joten pitsan kautta nukkumaan. Höyhensaarille taisin ehtiä hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Mutta kyllä kuulkaas tuntuu verkkarit ja villasukat taas mukavilta! Puhumattakaan kevyemmästä meikistä! 🙂

Kivaa viikon alkua!

Lauantain juhlat lähestyvät, eikä mulla oikeastaan ole vielä mitään käsitystä asustani. Tai no, sen verran, että asusteet on kunnossa. Siitähän on sitten jo ihan hyvä lähteä, eikös!?

Musta Saint Laurent Belle du Jour on ensimmäinen koskaan Designistolta lainaamani laukku, ja hiukan suren, että ympyrä nyt sulkeutuu; Designisto on nimittäin päättänyt lopettaa toimintansa. Toivon kaikkea hyvää Katriinalle jatkoa ajatellen. Loistava yritys, joka on tarjonnut ihan mahtavaa palvelua. Katriinan oman viestin asiasta voit lukea täältä.
Designiston lopettaminen tarkoittaa myös sitä, että yrityksen laukkuvalikoima on nyt myynnissä. Jo tehdyt laukkuvaraukset tietenkin toimitetaan sovittuun tapaan, mutta laukkujen vapautuessa, ne ovat valmiina uusille omistajilleen. Niin, että nyt olisi hyvä sauma ostaa varmasti aito ja hyväkuntoinen laukku käytettynä, ja hieman edullisemmin. Laukut löytyvät täältä, ja ohjeet tuosta Katriinan viestistä.

Juhliin pääsevät varmasti myös uudet koruni. Tilasin suloiset Bud to Rose -merkkiset rannekorut ja korvikset Homenordilta, ja ne ehtivät juuri ajoissa viikonlopuksi. Nämä ihanuudet on ihan sellaiset tyyliseni. Ei liian pröystäilevät tai fiinit, vaan korut, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaankin.

Ehkä se mekkoasiakin tästä lauantaiksi ratkeaa. Nyt olen vain ihan hurjan iloinen meidän pojan puolesta. Käytiin nimittäin tänään silmälääkärillä, ja näkö oli parantunut vajaassa vuodessa tosi hienosti. Miinuksia oli enää vain 0,25 ja 0,5. Laseja ei tarvitse käyttää, jos tuntuu, että pärjää ilman. Ihan loistojuttu!

Mukavaa tuulisen päivän iltaa! Meillä ei tullut kuin kaksi puunlatvaa alas! 🙂