Apua! Missä se mun kaipaama intiaanikesä viipyy?! Hippi kaipaa aurinkoa ja polttavaa kuumuutta! 🙂

Kuumuutta ja poltetta on ollut vähän toisessa muodossa, nimittäin jostain syystä mulle nousi eilen kuume. Ei ihan pienikään kuume vaan päivällä mittari näytti jo reippasti yli 38:n. Ei flunssa oireita, ei mitään. Pelkkä selittämätön kuume, joka nousi illalla ja melko korkeaksi. Kunnon yöunien jälkeen olo oli kuitenkin tänään jo ihan erilainen, eli ehkä kyse oli vain kropan reagoinnista johonkin poikkeukselliseen.

Särkylääkkeen voimalla lähdin iltapäivällä kampaajalle, ja muutaman tunnin tuloksena taas uudet raikkaat raidat ja hiusten tyveen kiinnitetyt pidennykset. Täytyy sanoa, että oli ihan hassu fiilis, olla hetki ilman pidennyksiä, tunsin itseni tosi kaljuksi. 🙂 Pidennysten laitosta olikin jo kahdeksan viikkoa, ja osa teipeistä oli lähtenyt kokonaan. Ongelmaksi tuli teippien laskeutuminen sen verran alas, että niihin meni pestessä väkisinkin hoitoainetta ja pidennykset liukuivat suihkussa alas. Tästä viisastuneena varasin itselleni jo seuraavan ajan kuuden viikon päähän, jotta välttyisin siltä ongelmalta, ettei kampaajallani ole vapaita aikoja, kun teipit seuraavan kerran kaipaavat nostoa.

Mitä pidennyksiin muuten tulee, niin lupasin kertoa teille vähän noiden hiusten kestävyydestä, ja siitä, mitä vaikutuksia niillä oli omiin hiuksiin. Kaikki jatkeet olivat todella hyväkuntoisia, ja pidennykset näyttivät pesun jälkeen kuin uusilta. Eli ehdottomasti voin pitää näitä pitkäaikaisena sijoituksena. Myös oma hius on hyvässä kunnossa, eikä pidennykset ole vaikuttanut oman hiusten määrään tai päänahan terveyteen. Kaikin puolin siis koko homma on toiminut oikein mallikkaasti.

Mulla on siis käytössä Rapunzel Of Swedenin Quick and easy  -teippipidennykset, ja laadultaan nämä ovat sitä suoraa European hiusta, joka muutenkin istuu suomalaisen hiuksen sekaan tosi kauniisti. Postaus pidennyksistä löytyy täältä, jos haluat lukea enemmän aiheesta.

Sain tässä taannoin valita itselleni Hipanema -rannekorun, ja kesä mielessäni valitsin turkoosin vedensävyn. Nyt odottelen koruni kanssa sitä kunnollista kesää ja aurinkoa. Ehkä pitää hankkia toinen koru näihin puutarhan sävyihin mätsäämään, jos vaikka käykin niin, että helteet jäävät saapumatta. 🙂

Mutta nyt täytyy kiriä eilisen lepäilyt kiinni. Siispä pyykkivuorta valloittamaan!

Aurinkoa!

Koru saatu.

Viime yönä kotiuduimme kahden aikaan häistä, ja nyt valmistaudutaan kolmekymppisille. Yhtä juhlaa tämä viikonloppu, mutta huh, kylläpä tunnen itseni vanhaksi! No, vuoteen mahtuu niin monta viikonloppua, jona juhlan aiheet on vähissä, joten yritän nauttia parhaani mukaan siitä, että elämässä on välillä hiukan juhlavampiakin hetkiä.

 

Saint Laurentin musta belle du jour -iltalaukku pääsee ulos jo kolmatta kertaa kuukauden sisällä. Se vakuuttaa hankinnan hyväksi sijoitukseksi. Laukku tosiaankin jäi mulle viimeisellä lainareissullaan. Jotenkin se tuntui kohtalolta, koska samainen laukku oli aikoinaan ensimmäinen, jonka Designistolta vuokrasin. Enää neljä ihanaa Designiston laukkua etsii uutta omistajaa.

Seuraavaksi rullat päähän ja väriä naamaan. Tästä tulee hauska lauantai!

Ihanaa viikonloppua myös teille!

Maanantaitervehdys! Edessä on monellakin tapaa hiukan erilainen viikko, ei ihan tavallinen viiden arkipäivän putki ennen viikonloppua. Helatorstai katkaisee arjen, mutta sen lisäksi meillä on loppuviikolle myös hauskoja menoja kuten yhdet häät ja ystäväni syntymäpäiväjuhlat. Asennoidun siis tänään sillä fiiliksellä, että jos tulevasta viikosta on tulossa mukava, se ei voi viikon ensimmäisenä päivänäkään olla kovin ankea! Ei vaikka aamulla vihmoi vettä, ja kaikki tietokoneesta lähtien tuntui olevan mua vastaan.

Oltiin tosiaan lauantaina käymässä siskollani, ja kun aamulla lähdettiin kohti pääkaupunkiseutua, täällä piiskasi vettä ja oli kylmä kuin mikä. Illalla kun palattiin kotiin, aurinko lämmitti auton tuulilasin läpi ja maisema oli puhjennut vihreäksi. Tuli ihan sellainen fiilis, että nyt se kevät on täällä. Hehkutin miehelle loppumatkan puiden lehtiä, vihreän sävyjä, ja vastakylvettyjen peltojen ihania traktorin tekemiä kuvioita, jotka hyväilevät ”pikkuisen” kontrollifriikkiä silmääni.

No, tänään aamusta näytti sitten taas aika epätoivoiselta, kylmältä ja kolealta, mutta kyllähän se aurinko sieltä esiin tuli. Esiin on puskenut myös siitepölyallergia, joka saa silmät ja nenän vuotamaan, ja edelliset plus korvat kutiamaan. No, se on hinta, joka keväästä pitää vain maksaa.

Muistanette viihdyn farkuissa -postauksesta, kun mainitsin, että mulla on Mos Moshin vastaavat farmarit myös toisessa sävyssä. No, ne on nämä harmaat. Näissä paljetit on kivat kuparin tai paremminkin pronssin väriset, ja tuovat siis hiukan sitä blingiä arkeen. Tosin koko viikonloppu meni oikeastaan tällaisessa asussa. Sopii siskontytön synttäreille ja kotona vietettyyn äitienpäiväänkin ihan hyvin! 🙂

Siskonmies hiukan lauantaina naureskelikin näitä mun ballerinoja. On kuulemma kunnon blingbling-kengät. No, onhan ne. Samalla tajusin, että vuosia hukassa ollut harakkageenini on tainnut nousta esiin. Enää en tunne minkäänlaista vaikeutta käyttää koruja, tai jotakin kimaltavaa. Saati, että kokisin hankala ostaa tyttärelleni vaaleanpunaista, tyllistä tai kimaltavaa päällepantavaa. Ehkä piti vain löytää se oma tapa käyttää koruja ja sitä ekstraa, ja sitä kautta sitten tuo tytöstely myös lapsen kanssa helpottui. Muistan kun siskoni osti Klaaralle silloin heti vaaleanpunaisen bodyn jossa oli tylli-tutu vyötäröllä. Sanoin napakasti, etten varmasti pue tota koskaan lapselleni, ja pidinkin sanani vappunaamiaisiin asti. No, nyt tuollaiset ei pistä kyllä silmään yhtään. Ehkä meillä on nykyään naamiaiset joka päivä! 🙂

farkut|Mos Mosh
pusero|By Pias’s
kaulakoru|O-Ou art|saatu
rannekoru|Sence Copenhagen
ballerinat|I Love my Ballerinas

Hurjan kivaa viikon alkua teille kaikille. Toivottavasti aurinko paistaa ja mieli on keväinen!