Oikeasti kai intiaanikesällä tarkoitetaan syksyyn liittyvää takatalven kaltaista ajanjaksoa, jolloin kesä hetkellisesti palaa. Takakesä? No, mutta mulle intiaanikesä tarkoittaa jotain ihan muuta; Kuumaa ja paahteista säätä, hellemekkoja ja paljaita varpaita.

Itselleni astetta boheemimmat korut kuuluvat aina kesään, mutta voi että, miten iloinen olenkaan tulevan kesän trendistä. Kunnon intiaanikesä ihan jo tyylillisestikin.
Käsinvirkattua pitsiä, nahkaa, hapsuja, värikkäitä helmiä, sulkia ja simpukoita, sekä kultaiset ja hopeiset leikkitatskat. Olen jopa päättänyt hankkia leveälahkeiset farkut, jos jostain onnistun löytämään tarpeeksi pitkät. Jos lisäksi olisin yhtään enemmän käsityöihminen kaivaisin äidin vanhat virkkauslehdet esiin, ja loihtisin itselleni virkatut bikinit!

Niin, että noin niin kuin pähkinänkuoressa, mä aion viettää ensi kesän omaa henkilökohtaista woodstockiani – tai ainakin yrittää näyttää hipiltä! 🙂

Ennen kesää pitäisi kuitenkin saada tuo festarialue jonkinlaiseen kuntoon, eli puutarhatöitä pukkaa. Ihan vain maahan katsoessa voisi kuvitella, että tällä tienoolla ei ole enää yhtään puuta, jossa on oksat tallella, mutta hitto vie, kyllä niitä siellä ylhäälläkin on jäljellä. Paljaita varpaita ajatellen, taidan kuitenkin painua takaisin risusavottaani.

Lupasivat kevään saapuvan tällä viikolla. Aion olla valmis ottamaan sen vastaan!

Ei ehkä! 🙂

Pari päivää Helsingissä, ja tavaraa on sen verran, että voisin pärjätä kahden viikon lomareissun tällä laukku ja kenkämäärällä. Nyt vaan pitää toivoa, etten raahaa mitään mukanani turhaan.

Täytyy sanoa, että aamuun mahtui totisesti draamaa, heräsin nimittäin kamalaan oksennustautiin. Vähän aikaa olin jo varma, etten pysty millään reissaamaan tämän päivän aikana, mutta nyt on suola-, sokeri-,  ja nestetasapaino taas jotenkin kondiksessa, ja istun tukevasti bussissa.

Peukut pystyssä, että olo pysyisi hallinnassa! 🙂

Palataan asiaan. Kivaa tiistaita!

Paistaa, ei paista, paistaa… Parempi sekin kai, kuin ihan pelkkää synkkää ja pilvistä. Kevään tullen tuntuu kyllä ihanalta kaivaa kaapista kaikkea värikästä esiin. Tuo viime keväinen Becksöndergaardin sydänhuivi tosin sai kasvot näyttämään entistäkin kalpeammilta, ja niinpä piti aamulla sutaista iholle kerros sävytystä. Mieleeni muistui samalla viime keväänä popsimani Bioteekin aurinkokapselit. Niitä pitää kyllä jälleen metsästää! Iho kun ruskettui vuosi sitten kesällä ihan uudella tavalla.

Chanelin Mirabella -kynsilakkasävy tuo mieleen tomaatin. Tässä se näyttää kenties hiukan liian vaalealta, mutta on ihanan räikeä kevätsävy, ja poikkeaa kuitenkin perinteisestä punaisesta.

Tässä alkaa kuulkaa ihan oikeasti tulla se tunne, että pitäisi ehkä käydä jollakin tapaa läpi tuo kevään to do -listaus! Niin, että josko aloittaisi vaikka niistä jaloista ja lähtisi siitä kapuamaan ylöspäin. 🙂

Mukavaa tiistaita!