Kun nyt mekkoillaan, niin mekkoillaan sitten kunnolla! Tätä, viime kesänä pieniin häihin hankkimaani, kuviollista mekkoa en olekaan tainnut toistamiseen käyttää. Hankintahetkellä pidin siitä kovasti, mutta sitten huivimainen kuviointi alkoi näyttämään silmissäni mummomaiselta. Mekossa oli alunperin vain musta nyöri vyönä, ja korvasinkin sen heti ohuella mokkanahkanauhalla. No se nauhavyö katosi jonnekin, ja mekko on jäänyt käyttämättä, koska ilman vyötä se olisi vain pelkkä säkki, ja neliskanttinen kuviointi tekisi minusta entistä isomman näköisen.
Tänään kuitenkin, penkoessani asustearsenaaliani, löysin vanhan kietaistavan nahkavyön, jonka olen ostanut joskus Klaaraa odottaessani.
Lyhyeksihän tämäkin mekkonen jää, oikein minimittaiseksi, mutta minkäs teet. Ei kai siihen lyhyeenkään helmaan mitään ikärajaa ole!? Useimmat naisten vaatteet kun on mitoitettu sinne 170 sentin hujakoille, joten sillä on mentävä, mitä on tarjolla. Tämän kaltaisissa säkeissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vyötärönpaikan voi kuroa juuri sinne, missä se oma (mahdollinen) vyötärö on.
Tälläkin mekolla voisi kepeästi tanssia kohti syksyä. Kenties just ne bootsit seuraksi, vähän tummempi vyö, nahkatakki, ja suuri huivi lämmikkeeksi. Meillä kuitenkin, varsin sateisen ja syksyisen aamupäivän jälkeen, alkoi vihdoin paistaa. Joten viikonlopp akohti mennään vielä kesäisessä fiiliksessä!
Aurinkoista perjantai-iltapäivää!
