>
Sain taannoin äidiltä söpön virkatun kukan, jota olen ahkerasti kiinnitellyt neuletakin ja -paidan rintamukseen. Kukkavillitys iski, ja opettelin itsekin virkkaamaan. Ihan omasta päästä, mallia itse kehitellen, mutta kukkia siitä vain syntyi. Nyt niitä onkin jo vino pino kaikissa sateenkaaren väreissä. Ihana oppimisen ilo; Ylpeänä kiikutin äidille onnistuneimman kappalee nähtäväksi.
Olen pienentänyt kesäksi itselleni joukon hameita, tehnyt valmiiksi asioita, jotka ovat jääneet kuluneen vuoden aikana kesken, lukenut, rauhoittunut, haaveillut tulevasta, muistellut menneitä ja elänyt tässä hetkessä. Vähän kuin olisi kuoriutunut tulevaan kesään, kaivautunut esiin ja virittänyt kaikki aistinsa.
Paras äitienpäivälahja on miehen kolmen(!) päivän vapaa. Aikaa olla yhdessä, ja aikaa olla myös yksin.
Tilaisuudesta nauttien tämä äiti ryntää heti aamusta salille ja varastaa hetken itselleen. Valoisat illat houkuttelevat notkumaan valveilla turhan myöhään. Otan kuitenkin suunnaksi sängyn.
Palailen tänne taas kun siltä tuntuu. Huomenna tai myöhemmin.
Remppajutut alkaa hahmottua ja projekti lähteä käyntiin. Siitäkin enemmän joku toinen kerta.
Kauniita unia ja keväistä viikonloppua!
***











