Voi kai sitä pitää jopa persoonallisena, että säilyttää vauvanvaatteita olohuoneessa. Itseäni tilanne lähinnä huvittaa. Kuljen pitkin taloa ja etsin tavaroita. En vieläkään muista missä mikäkin huonekalu on, ja aina ei tule edes mieleen ajatella kuistia, jonne on myös mahdutettu ihmeellinen määrä tavaraa. Kolme huonetta on jouduttu tyhjentämään remontin alta, ja juostuani yläkerran ja alakerran väliä jonkin aikaa, alan jo pikkuhiljaa muistamaan, mihin kunkin puhtaat vaatteet tuli viedä. Palaan väkisinkin mielessäni vuoden takaiseen. Ajatella, että muutosta tulee juuri kuluneeksi vuosi!

Pitkäjänteisyyttäni on usein arvosteltu – tai lähinnä sen puutetta. Voin kuitenkin mielestäni rinta rottingilla todeta, että pitkäjänteisyyttä löytyy luonteestani mielin määrin. Eihän tätä hullutusta muuten jaksaisi. Vaikka myönnän, että nyt kun remontti on taas alkanut etenemään, olonikin kevenee. Viis kaaoksesta kun tietää, että suunta on lopulta oikea!

Vaikka omat tehtäväni ovat lähinnä catering puolella ja lastenhoidossa, remppafiilis alkaa iskeä jo minullekin. Kädet tosin syhyävät sisustamaan, oikomaan paikkoja ja yksityiskohtia. Mutta kaikki aikanaan, niinhän se menee!

Viime syksynä hankitut huonekuuset nauttivat tälläisen vanhan ja vetoisen talon ilmasta. Mustat ruukut löysin alennuksella puutarhamyymälästä. Ne ovat kevyttä lasikuitua, mutta todella vakuuttavasti kivitavaran näköistä sellaista. Sisään sujahti saviruukku aluslautasineen vaivattomasti.

Tänään aion kaiken vastapainoksi kuitenkin uhmata syksyä ja lähteä juoksemaan! Jossain kohtaa pitkäjänteisyyteni on ansainnut pienen tauonkin.
Tunnelmallista syysiltaa itse kullekin!

Mun piti olla tänään tehokas ja pestä ikkunoita. Aloittaa heti aamusta jne. Toisin kuitenkin kävi.
Facebookin seuraajat jo eilen kuulivatkin, että meillä valssattiin illalla hiukan  huonekalujen kanssa, ja tänään olisi tiedossa paikkojen järjestelyä oikeastaan joka huoneessa. Ihan vain jo tavaroiden paikalleen laittamisessa menee ihmeellisesti aikaa. Huonekaluja kannettiin yläkerrasta alakertaan ja toiseen suuntaan, pianokin sai vihdoin paikkansa. Koti on taas ihan eri näköinen, enkä ole ollenkaan varma onko jokainen ratkaisu välttämättä ihan mieleeni, mutta jossain vaiheessa annoin periksi. ”Kantakaa mihin kannatte, ihan sama!” Ja nehän kantoivat. (Itsekseni mutisin tietysti hiljaa, että joutuvat kuitenkin kantamaan takuuvarmasti samat kalusteet vielä moneen kertaan.) Se on hassu juttu, kun pitää nopeasti sijoittaa kalusteita paikasta toiseen, pää lyökin tyhjää. On niin vaikea hahmottaa mikä mihinkin mahtuu, ja lopulta taipuu siihen, että siirretään nyt sitten sinne minne edes mahtuu, muusta viis.

Eli tänään selvitellään kaaosta. Palaillaan asiaan kunhan saan hiukan hommia eteenpäin. Nyt hiat ylös ja töihin!

Mukavaa tiistaita kullekin!

Syksyyn sopeutiminen ei tosiaan ole kovinkaan vaikeaa niin kauan kuin nämä ihanat aurinkoiset päivät jatkuvat! Tykkään, tykkään!
Tänään kuitenkin aurinkoinen on paitsi aamu, myös tämä mamma! Syynä ihanan pitkät yöunet; Kömmin nimittäin pahnoille itsekin heti kahdeksan jälkeen, kun olin saanut lapset nukkumaan. Olen nyt koittanut noudattaa tätä linjaa vähintään kerran viikossa. Kun mies on poissa, on poissa myös ne suurimmat houkutukset kukkua myöhään esimerkiksi telkkaria katsellen. Vaikka ei sillä, juuri eilen mietin tuota tutkimusta, jonka mukaan suomalaiset katsovat keskimäärin 2 tuntia ja 58 minuuttia telkkaria päivittäin! Hurja luku, itse taidan päästä samaan viikon aikana!

Mutta sitten kuviin: Pianon hankinta hiukan sekoitti sisustussuunnitelmiani. Ollaan tässä koitettu miettiä huonekaluille uusia paikkoja, jotta piano saataisiin pysyvämmälle paikalle ja soittovireeseen. Päädyimme ratkaisuun siirtää kirjakaapit pois rappujen vastaiselta seinältä, ja asettaa piano niiden tilalle. Tällöin se ei joutuisi olemaan vasten ulkoseinää. Kirjakaappien sijoittaminen uudelleen onkin nyt kysymysmerkkinä. Saadaanko ne mahtumaan silti samaan huoneeseen, vai voisiko kenties yläkerran aula toimia pikkuisena akirjastona. Itse heitin ilmoille myös ehdotuksen pianon kantamisesta yläkerran aulaan, mutta sen kannatus ei kuulostanut kovinkaan vahvalta. Asia on nimittäin niin, että tuo aulatila tuntuu jotenkin kauhean turhalta! Ei siinä oikeastaan ole pahemmin kukaan oleillut.

Kuten ennenkin on ollut puhetta, aulatila on pieni, ja se on täynnä ovia. On makuuhuoneiden ovet, vessan ovi ja ovi kummallekin vintille. Tila on kuitenkin kaunis, sillä portaikkoon seinä on (kaiteita lukuunottamatta) avoin, mikä toisaalta tekee tilasta vielä haastavamman, kun ehjää seinää ei ole, mutta turvallisuus lasten kanssa pitää huomioida.
Olen pallotellut mielessäni erilaisia ideoita niin työtilasta kuin vaatesäilytyksestäkin. Alkuperäisen cozy cornerin kuvista tila on muuttunut jo jonkin verran. Syynä lähinnä divaanin pakkosijoittaminen tänne yläkertaan. Ikean senkissä on edelleen Klaaran vaatteita, mutta ne pitäisi kyllä tsekata asap, ja siirtää vaatekaappiin jonka kesällä maalasin.
Tässä viimepäivinä ollaankin tultu siihen tulokseen, että meidän talo on ihan liian pieni! Ja tietysti olemme samanaikaisesti painineet suuren kysymyksen parissa:
Eikö ihmiselle ikinä riitä mikään! 🙂

Puutarha puskee komeaamaksaruohoa. Taitaakin sitten olla ne vuoden viimeiset oman tuotannon leikot.
Mutta nyt:
Huisin hauskaa ja aurinkoista viikonloppua. Me taidetaan tanssia sitä huonekaluvalssia vasta ensi viikolla. Aurinkoon mars!