Olen koko syksyn koputellut puuta (eli päätäni) ja ihmetellyt, että lasten sairastumisista huolimatta olen itse pysynyt terveenä. Vaan tällä kertaa se tauti tarttui myös äitiin. Päässä humisee, korvissa kutiaa, ja olo on muutenkin aika omituinen. Olen nyt pari päivää hotkinut tyrnejä ja tänään sain anopilta jotakin homeopaattisia helmiäkin avuksi. Jospa saisin tämän olon etenemisen pysähtymään, niin arjen pyörittäminen kävisi huomattavasti helpommaksi!

Kiitos hurjasti edellisen postauksen kommenteista, taidan tosiaan teettää kuvan hieman isompanakin, onhan tuo aika kaunis hetki ikuistettuna. Ja tosiaan, kuten huomasittekin, uudet matot saapuivat ja pääsivät heti vastapestyille lattioille. Toinen matoista on olkkarissa, toinen tuossa (kohta entisessä) työhuoneessa, enkä voisi olla tyytyväisempi! Kokokin on juuri oikea, ei tule sellainen kokolattiamatto-fiilis, mutta silti nuo eristävät lattioista tulevaa kylmää. Ja mitä tulee väriin, rakastan tuota harmaan sävyä – se on ihana! Viikonloppu onkin mennyt sohvalla pötkötellessä ja mattoja tuijotellessa! 🙂

Täällä meillä ainakin paistaa edelleen hurjan kauniisti, ja yritän nauttia tuosta valosta nyt kun sitä vielä on! Muistakaahan syödä vitamiineja ja pitää villasukat jalassa!
Ihanaa viikon alkua jokaiselle!

Viimeöisen pakkasen johdosta tänään on ihan oikeasti tarvinnut jo uhrata muutama ajatus kesäkukkien jatkosäilytykselle. Mårbackat, oliivipuut ja pari rungollista rosmariinia olisi ihana saada selviämään yli talven. Alkutöiksi pitääkin siis kiikuttaa kaikki pelastettavissa olevat kasvit kuistille, ja miettiä sitten seuraavaa siirtoa. Jossain vaiheessahan pakkanen iskee kuistillekin.
Kuvailin puuhaillessani pihaa ja syksyä, mutta nyt aurinkoisen illan kunniaksi ajattelin laittaa blogiin nämä ilta-aurinkoiset kuistikuvat. Kuistin siivous olkoon työlistallani loppuviikolla. Ikkunoiden pesuun tosin varasin apukädet, sillä noissa vanhoissa ruuduissa ei ole saranoita, ja akkunat pitääkin nostaa paikaltaan, jotta välit pääsee puhdistamaan. Tuurillani onnistuisin varmasti pudottamaan jonkun niistä.

Suloista illan jatkoa!

Hellouuuu, keskiviiko! Ei kai voisi aamukaan enää kauniimmaksi muuttua, niin täynnä aurinkoa ja syksyn raikkautta. Näin voi alkaa vain hyvä päivä!
Koska flunssa kiertää edelleen kehää keskuudessamme, on positiivinen mieli kaivettava välillä esiin jopa pakottaen. Myönnän, etten todellakaan ole viime viikkoina olut ihan niin positiivinen, kuin mitä olen antanut ymmärtää. Hetkittäin olo repsahtaa jonnekin toivottomuuden puolelle, mutta huonossa fiiliksessä piehtaroinnin sijaan koitan katsoa aurinkoon. Flunssat on flunssia – niitä tulee ja menee jatkossakin! Tällä kertaa meillä vain on ollut keskivertoa huonompi tuuri.
Möllöttämisen sijaan yritän keskittyä arkisiin ilonaiheisiin, kuten syksyn sävyttämään vaahteraan, ja kahdeksan kuukauden ikäiseen (!) hampaattomaan hymyyn, lasten nauruun ja auringonpaisteeseen. Onhan niitä juttuja, jotka tekevät päivästä kuin päivästä kauniin, monia vain pitää itsestäänselvyytenä.

Iloa ja auringonsäteitä!