Maaliskuun ensimäiseen on herätty. Kevät tulee, ihanaa!
Helmikuu meni niin, etten ehtinyt edes huomata! Maaliskuussa mulla onkin tarkoitus palauttaa itseni maanpinnalle, ja saada taas elämä ”raiteilleen”. Sumun tilalle kaipaankin nyt valoisaa mieltä ja sisäistä auringonpaistetta.
Maaliskuussa vietämme mieheni kanssa syntymäpäiviä, juhlimme Pikku K:n kastejuhlaa, naistenpäivää, pääsiäistä ja kesäaikaan siirtymistä.

Blogin suhteen toiveissa on vireä kuukausi. Toivon myös jonkinlaista edistymistä remppajutuissa, ja sitämyöden sisustusaiheita blogiinkin. Tiedossa on kivoja arvontoja, ja keväistä hypetystä. Aiheeseen puutarha sukelletaan myös mitä todennäköisemmin tässä kuussa!

Kohti valoa, kohti aurinkoa – kohti kevättä!
Mitä ihaninta perjantai aamua jokaiselle!

Nyt on kiittäminen Joulupukkia, sillä tällä ulkoilevalla äidillä on vihdoin tukevat, ja kelin kuin kelin kestävät ulkoilukengät! Sorel Caribou -kengät olivat tänä vuonna mun ykkös joululahjatoive, ja aikansa kun kenkäasiaa ääneen päivitteli, meni informaatio tehokkaasti Tonttu-Torvisenkin tajuntaan. Vaikka edelleen pidän vanhoista kunnon Uggeista, niin pakkohan se on myöntää, että Sorelien rinnalla ne ovat liukkaat kuin luistimet, eivätkä tietenkään pidä edes vettä. Aika nopeasti tuli siis todettua, että Sorelit ovat kaiken saamansa huomion arvoiset!


Lumitöitä ja talven leikkejä. Niitä tarkenee nyt tehdä omassa pihassa, eikä varpaat kipristele kylmyyttä. Kallista lastia kantavalle on myös tärkeää, että kengillä pysyy pystyssä. Vielä joulun päivinä kengät olivat aika kankeat, ja niiden riisuminen kävi vatsan kanssa ihan työstä (työstä joka piti välillä delegoida miehelleni ja isälleni), mutta nyt, hyvän sisäänajon jälkeen jalkineet tuntuvat jo hurjasti paremmilta. Ei siis kannata pelästyä kenkäkaupoilla, vaikka popot aluksi tuntuvatkin turhan jämäköiltä!

Ulkoilijan toinen ystävä, karvaisempi laatuaan, nauttii leudoista keleistä ja puhtaasta lumesta. Kovin pitkälle ei silti jaksa köpötellä, naapurin postilaatikoilla lyödään yleensä jarrut lukkoon. Sisällä on mukavampaa.

Ja sylikyyti on tietysti parasta! 🙂

Reipasta perjantai aamua, toivottavat Alma ja Emilia!

 

Jees, kaksi päivää se vaati päiväkotihoitoa, että saatiin syksyn ensimmäinen kuumeinen räkätauti käyntiin. En edes halua ajatella, mikä putki tässä on edessä. No toisaalta, mies on kröhinyt jo kolmatta viikkoa, eli onhan noita pöpöjä ja tauteja liikkeellä muutenkin.
Me uskotaan nyt Alman kanssa girl poweriin, ja aiotaan vakaasti pysyä miesväkeä vetreämmässä kunnossa. Ihan siis tahdonvoimalla!
Tänään oli neuvolapäivä. Siellä se pieni sydän pumputti aika haipakkaa. On se vain niin herttaista kuultavaa. Ihan jo tuon pumputuksenkin tähden, yritän nyt tankata vitamiineja ja ulkoilla aurinkoisessa syyssäässä.

Tuossa kun Alman kanssa juuri oltiin ulkona, tajusin, että kyllä se uusi takki nyt vain on hankittava. Pitäähän tässä käyttää kaikki keinot jo ihan flunssankin torjumiseksi. Eikös?

Kaunista iltaa, pysykää terveinä!