{ tyttöjen juttuja – girls stuff }

12.4.2012

 

Ihan aluksi suuri kiitos ihanista kommenteistanne. Nyt en ole ehtinyt niihin vastailla, mutta koitan korjata tilanteen mahdollisimman nopeasti. Meillä alkaa olla tilanne niinsanotusti hallinnassa, ja pikkuhiljaa tavarat paikallaan. Onneksemme asunto on siisti ja viihtyisä, täällä on helppo olla. No, mutta siksi kai olimmekin kuukauden asunnotta, ihan minne tahansa en ole valmis muuttamaan – edes väliaikaisesti. Omien tavaroiden levitteleminen tuntuu mahtavalta. Kuukausi opetti arvostamaan omaa tilaa. Tavarani ovatkin vallanneet osan makuuhuoneesta. Tyttöjen juttuja. Vaaterekin koin käytännölliseksi majoittuessamme muiden nurkissa. Elementti joka saa näkyä jatkossakin, vaikka onneksi asuntoon kuuluu myös tilava vaatehuone, joka nielee sisäänsä mielettömän määrän tavaraa.
 
Almakin kunnioitti meitä tänään läsnäolollaan. Vähän erilaisa tyttöjen juttuja Alman kanssa. Vai mitä mieltä olette noista pitsipäntseistä!?
Ihanaa iltaa teille. Olen päivistäkin jo niin sekaisin, mutta josko tästä taas pääsisi vauhtiin. Aurinkoa huomiselle. Se on tilaus!

***


>{kaikki jotain toivoo}

23.11.2011

>

Sitä rauhaa ja rakkautta tietysti, mutta ehkä jotain muutakin. Pientä piristystä ja hemmottelua ainakin moni toivoo joulupukin tuovan. 
Alma raukka on joutunut kestämään Niilon vanhoja keltaisia rakettikalsareita juoksunsa vuoksi, ja olen lähes varma, että koira haaveilee jostakin hiukan fiinimmästä lookista.
Joulutoiveita selaillessa, eteeni osui mitä suloisempi koirannuttu.
Rauhaa ja rakkautta tavallaan tämäkin:
Stripy Peace & Love Dog Jumber from Mulberry
EDIT: Ei hajuakaan mitä FB:lle tapahtui….. 
***

>Kassi + Alma

11.2.2011

>Jos joku päätteli otsikosta, että tässä postauksessa esitellään buudelinkuljetuslaukku, niin pieleen meni. Meillä koira ei ole käsilaukkutavaraa.
Mutta siitä kassista, tai oikeastaan laukusta; Lainasin eilen äidiltäni vanhaa kamelinnahkalaukkua. Aika ihana! Isovanhempani ovat sen joskus tuoneet ulkomaanmatkoiltaan, ja äiti on laukkunsa huolella säilönyt. Aikaansa hyvin kuvastava, kun savukekotelollekin on oma paikkansa.
Laukkua ja muita asusteita lukuunottamatta en voi hirveästi hyödyntää äitini vanhaa pukeutumista. Kahdenkymmenen sentin kokoero äidin ja tyttären välillä varmistaa, että esimerkiksi takit jäävät turvallisesti säilytykseen.
Ihailen ihmisiä, jotka pukeutuvat vintageen. Vintagevaatekaupat ja -tapahtumat on ihan mahtavia, mutta itse joudun tyytymään ihailuun. 1940-luvulla kokoiseni nainen olisi ollut sirkusnähtävyys, ja vielä aikaisemmin minut olisi kai poltettu roviolla. Niin se aika ja ihmiset vain muuttuvat.

Täällä ollaan ihan perjantai fiiliksissä jo. Kuunnellaan Jenni Vartiaista, lohdutuksena, koska viikonlopun keikat on peruttu, ja live-esiintyminen jää näkemättä. Varasin kuitenkin leffaliput huomiselle. Ollaan odotettu kovasti tätä, ja nyt olisi saumaa mennä katsomaan.

Perjantai fiilareita teille muillekin!

***


« Vanhemmat
Uudemmat »