Eilisestä positiivisuudestani huolimatta kesäkurpitsan taimieni tilanne otti koville. Symbolisesti kun kaikki itse kasvatettu on aina paljon tärkeämpää kuin valmiina ostettu. Jokainen milli ja jokainen lehti on huolella ihailtu, ja rakkaudella vaalittu. Tai ehkä taimien masentava ulkonäkö yhdistettynä kylmän koleaan säähän iski jonnekin pinnan alle. Niin tai näin, löysin itseni illalla itkemästä ruskistuneiden lehtien ja nuppujen kohtaloa.

Tiedän, että moista tunteilua on kovin vaikeaa ymmärtää, jos ei koe viherpeukalointia kovinkaan vahvasti omakseen. Ei kuitenkaan liene tarpeen kertoa, että mulle tuo harrastus on erittäin tärkeä ja jossain määrin se pitää minut järjissäni. Vähän niin kuin kirjatkin. Ne on rinnakkaistodellisuuksia, joihin uppoamalla huolet ja murheet väistyvät. Niinpä karkottaakseni zuccini-apatiaa, olen nauttinut kasvihuoneen luomasta lohdusta ja kääntänyt katseeni kaikkeen muuhun kasvavaan. Vajonnut sinne jonnekin onnelliseen mielensopukkaani, jonne maalliset huolet tai murheet eivät mahdu. My happy place ei siis välttämättä ole kirjaimellisesti kasvihuone, vaan enemmänkin se siellä saavutettu mielentila. Vähän kuin urheillessa tuleva runner’s high euforia tai ne kirjan ensimmäiset sivut, kun ymmärrät, että tämä teksti on ahmittava ja äkkiä.

Olen monesti miettinyt, miten tärkeää tuollaisen my happy place -tilan löytäminen oikeastaan on. Siis sen, että tietää miten siihen omaan flow-tilaan pääsee. Ja olen myös miettinyt sitäkin, että se oma tapa löytyy varmaankin vain kokeilemalla. Itse saan kivat kiksit myös siivouksesta, mutta en pysty esimerkiksi ymmärtämään niitä joille onnellisuuden korkein tila syntyy vaikean kuvioneuleohjeen noudattamisesta, tanssimisesta tai soittamisesta. Ehkä juuri siksi, että en ole kokeillut. Todistetusti kun nämäkin lajit kuitenkin toimivat.

Missä mun happy place ei kuitenkaan yleensä ole, on kaikenlaiset kokkarit ja kekkerit. Sellaiset, joissa bloggaajien odotetaan tai oletetaan jatkuvasti käyvän. Tarvitaan erityisen hyvä syy, että innostun lähtemään omasta periferiastani jonnekin sivistyksen keskelle. 😀  No tänään sellainen syy kuitenkin on. Eikä ehkä muuten, mutta kun mukaan saa ottaa 11-vuotiaan avecin, jolle tilaisuus on sitten sitäkin tärkeämpi. Eli tälle illalle on tiedossa laatuaikaa esikoisen kanssa. Ihan kiva, sillä tuntuu, että tuon ikäistä poikaa on jo välillä vähän vaikea ilostuttaa. 🙂

 

Ps. tuo viime syksynä saamani Univormun tarvikevyö on taas päässyt käyttöön. Sen pukeminen on ikään kuin siirtymäriitti todellisuudesta omaan maailmaan. Kaikki tarvittava näppärästi käsillä ja pepun päällä vielä lisäläppä puhelimelle josta voi puuhaillessa kuunnella äänikirjaa. Nautinnon maksimointia, sanoisin. Hyvä vinkki vaikka äitienpäivälähjaksi. Tai no, ehkä tulee vähän viime tippaan, mutta jos lahjan kanssa ei ole ihan niin päivän päälle, niin ehtiihän se kuitenkin kesän puutarhasesonkiin. 😀

Heipsan!

Maanantaiaamu löi tänään melko karskisti vasten kasvoja, mikä johtunee täysin kovin lyhyeksi jääneistä yöunista. Ei minulla arkea vastaan mitään ole, siihen pitää vain sisällyttää riittävä yöunet. Miniloma vapun perään teki kuitenkin hyvää ja kotiin oli taas kiva palata.

Kevät on ottanut hiukan takapakkia, tai ainakin mitä tulee lämpötiloihin. Nyt elellään sitä malttamattomalle sisustajalle pahinta aikakautta. Sitä, kun kaupan leikkokukat ei enää juuri  jaksa kiinnostaa, mutta vielä ei ole kauheasti maljakon täytettä ulkoakaan poimittavaksi. Tai no, tulppaaneja olisi, ja kevätkaihonkukkaa. Valkovuokotkin saivat lisäaikaa ja idänsinililjat. Mutta kevään ensimmäisten kukkijoiden (joita ei millään edes tohtisi poimia) lisäksi odotan ainakin itse jo ihan valtavasti syreeniä, juhannusruusua, pioneita ja niitä daalioita. Edes marjaomenapensaan oksia! Ah, sitä onnenaikaa kun pöydälle voi nostaa maljakon täydeltä kukkia. Ihan ilmaiseksi (tai ainakin melkein ilmaiseksi) omasta pihasta napsimalla. Tuoreita kukkia keittiössä, olkkarissa, makuuhuoneessa ja jopa veskissä ja eteisessä. En sitten millään malttaisi odottaa!

Tänään olen yrittänyt elvyttää kesäkurpitsan taimia. Olen puristellut muoviruukkuja, tunkenut tamponeja multaan (joo, hätä keinot keksii) ja posotellut hiustenkuivaajalla. Antamani kasteluohjeet eivät sisältäneet sitä pientä yksityiskohtaa, että valmiiksi märkiä kasveja ei tarvitse kastella. No, katsotaan miten käy. Jos edes yksi taimi säästyisi. Ja onneksi uusia taimia voi ostaa! Maailma ei siis kaadu, vaikka taimet eivät tästä juopottelusta tokenisikaan. Toki silti itse kasvatettu on aina itse kasvatettu.

Ystävät aloittelevat parhaillaan keittiöremppaa, ja vaikka sisustellaankin ihan täysin eri tyylillä, on kaikkien ihanien keittiökuvien katseleminen tuonut tullessaan sellaisen pienen himotuksen laittaa omakin köökki uusiksi. Tänään kuitenkin totesin, että tykkään sittenkin tästä ihan just näin. Toki on miljoona pientä juttua, joita miettii joka päivä, mutta noin yleisesti ottaen näin on hyvä. Kun vain saan niitä kukkia pöydälle!

Kuten näkyy, keittiön ovikin on taas paikallaan. Kiitokset Helakaupalle, josta tilasin uudet saranat näppärästi vain lähettämällä kuvat vanhoista. Ei taida olla vipstaakia, jota heiltä ei löytyisi. Samasta paikasta on siis myös nuo meidän vetimet, joita usein kysellään.

 

Mutta nyt vielä hetkeksi taimia kuivaamaan. Ihanaa maanantai-iltaa!

Tänäkin vuonna huhtikuu toi tullessaan kevään ja vappua päästään juhlimaan valkovuokkojen kukkiessa. Blogissa huhtikuu on ollut puutarhapainotteinen ja niin kai se on ollut muutenkin. Kaiken arjen keskellä, kun tuo on mulle sitä parasta vastapainoa. Ja koska nyt kuitenkin ollaan Suomessa ja suloinen suvi on melkolailla lyhyt, tästä ilosta pitää nauttia kun sitä on tarjolla. Pahoittelut siis teille, jotka ette aiheesta välitä. Toukokuussa tätä aihetta tuskin on ainakaan vähemmän!

Kasvihuoneen suhteen on nyt päästy kaivamisen suhteen alkuun. Ja jos olette pystyttämässä kasvihuonetta, niin olkaa minua viisaampia, ja päättäkää siinä rakennusvaiheessa, mitä kasvarin ympärille haluatte. Olisi nimittäin tämä ympäristön kaivaminen mennyt siinä pohjan kaivamisen ohessa (koneella) huomattavasti kevyemmin ja nopeammin. Mutta ei auta, kun mieli muuttuu. Ja onneksi kasvihuoneen ympärille tehtävä sorapiha ei ole vain minun mielihaluni, vaan yhteisesti parhaaksi katsottu ratkaisu. Muuten voisi olla lapion varressa vähän hiljaisempaa. Mutta tässä siis ollaan ja kohta päästän jo ajamaan soraa!

Kasvihuoneen etualalle tulee leveämpi osuus soraa, sellainen, että siihen mahtuu penkki ja vaikka joitakin ruukkuja. Suoraan ovista lähtee myös polku, joka sitten yhdistyy tuohon pihan ajokaistaan. Polun alku näkyy tuossa alla.

Kasvarin sivuille ja taakse sora-alue tehdään vähän kapeammaksi. Tuossa alla näkyy suurin piirtein se leveys.
Ja tarkoitus on tosiaan nostaa se sora tuohon pohjan korkeudelle, eli raudoitukset menevät samalla piiloon.

Tällä hetkellä kasvariin pitää kulkea noita betonisia astinlautoja pitkin. 🙂

Kasvihuone alkaa olla jo täynnä ruukkuja ja se suuremman pöydän kantaminenkin jäi tuon kaivamisen jalkoihin. Niinpä olen valjastanut myös kuistin käyttööni ja siirsin sinne chilit ja kesäkurpitsat. Molemmat ovat tosin siinä vaiheessa, että lämpimät säät pitäisi saada äkkiä takaisin.

Tänään meillä juhlitaan vappuaattoa ystävien seurassa. Seuraavaksi pitää laittaa pöytä koreaksi. Jääkaapissa pullo skumppaa ja salted caramel cheesecake jälkkäriksi. Sen tein muuten tällä kertaa tuplakinuskilla. Katsotaan, miten onnistui. Ja sitten lapset saavat viritellä ilmapallot ja serpentiinit. Munkit jäivät nyt paistamatta, koska aika loppui kesken. Tosin tuota ruokamäärä katsellessani mietin, että illan aikana tuskin olisi enää ehditty munkkeja syödäkään. Iloinen vappuaatto siis alkamaisillaan!

 

Hauskaa vappua ja huhtikuun viimeistä! Enää kuukausi ja lapsilla alkaa kesälomat!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.