Eikä yhtään liian aikaisin! Niin kivaa kuin olisikin ollut vain fiilistellä kevättä ja puutarhajuttuja, nyt loppuviikolla siihen on ollut luvattoman vähän aikaa. Oman lisänsä stressikertoimeen tuo opiskelut ja olenkin tänään istunut tietokoneella hymyssä suin, kauhusta kankeana ja raivokohtauksen partaalla. Puuh! Harkitsen vakavasti, että menen illalla kasvariin ja otan mukaani vain ja ainostaan lasin viiniä. En ketään tai mitään muuta. Tai no, ehkä kirjan.

Tähän viikkoon on mahtunut myös kaikenlaista ikävämpää ylläriä, jotka ovat teettäneet paitsi huolta ja murhetta, myös koukeroita arkeen. Eilen istuin saunassa linnunlaulua kuunnellen ja koin jopa rentoutuvani, mutta kuin pisteenä i:n päälle saunan jälkeen tuo keittiön ja pianohuoneen välinen ovi päätti tippua. Jep, alimmainen sarana vain otti ja katkesi. Nyt siis joudutaan kulkemaan eteisen kautta ja tuo ovi on nyt hetkellisesti poissa käytöstä. Mutta siinä saunan jälkeisessä zen-olotilassa en totisesti enää tiennyt, että itkeäkö vai nauraako. Ketutti, potutti ja kaikkea sen tapaista.

Niin, että kiitos perjantai kun tulit. Siitäkin huolimatta, että sitä tietokoneen ääressä istumista on viikonlopulle yllin kyllin, perjantai on kuitenkin aina perjantai. Ja mielenterveyteni nimissä, aion kyllä ehtiä edes hetkeksi myös pihatöihin. Menin myös ostamaan lisää daalioita, joten pakkohan niitäkin on hoivata.

Ja juuri muuten katselin, että viime ja edellisvuonna maahan kaivamani kukkasipulit näyttäisivät olevan komeassa kasvussa. Nämä pääsiäisen jäänteet ovat siis jo ainakin ajatuksen tasolla myös matkalla maahan.

Mutta nyt siis oikein ihanaa viikonloppua myös teille. ♡

Huh hellettä, sanoi onnellinen kasvihuonepuutarhuri! Nyt tarkenee. Rehellisesti sanottuna jopa siinä määrin, että piti välillä vilvoitella ulkona. Mutta nyt on kaikki 20 daaliaa muhevassa mullassa ja sitten vain jännitetään! Tulevien öiden sääennuste lupailee lämpimiä öitä, mutta tarvittaessa daaliat kannetaan kuistille tai harsoitetaan. Kasvihuonetta en kuumuudesta huolimatta ole pahemmin tuulettanut, sillä toivon tuon muurin nyt keräävän lämpöä itseensä. En tiedä onko ihan hölmöläisen ajatusta, mutta jotenkin ajattelin, että kun se päivällä oikein pääsee lämpenemään, se ei ehdi yölläkään hohkaamaan niin kauheasti kylmää. Sisällä esikasvatetut taimet saavat vielä toistaiseksi olla lämpimässä, mutta ryhdyn niitä varmaankin jossain kohtaa ulkoiluttamaan.

Daalioiden tuleva kasvupaikkakin on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta jahka maa sulaa ja lapio uppoaa, pitää sekin varmasti päättää. Ja eilen sain taas yhden kuningasidean! Nimittäin Klaara haluaa oman kasvimaan, ja tulin ajatelleeksi kasvihuoneen paikalta pois siirrettyä hiekkalaatikkoa. Pojat tekivät sen aikoinaan yhdessä, ja sillä on siis jonkinlaista tunnearvoa. Mutta jospa hiekkalaatikosta tekisikin pikkupuutarhurille oman kasvimaan! Tämä idea tuli siis sen jälkeen kun olin ensin itsekkäästi ajatellut, että voisin hyödyntää hyväkuntoisen hiekkalaatikon daalioilleni. 😀

Silloin kun kasvarin pohjaa valettiin, ihastuin raudoitusverkkoihin, ja jos en ihan väärässä ole, joku pätkä taisi meille tuolloin jäädäkin. Niistä saisi joka tapauksessa kivan tuen daaliamaalle. Tuosta linkittämästäni postauksesta löytyy muuten kuva siitä hiekkalaatikostakin. 😀

Vielä hetki sitten daaliat oli kuistilla paperiin käärittynä pahvilaatikossa ja paperipusseissa. Nyt kaikki pakkausmateraalia nätisti kasassa ja odottamassa syksyä.

Laitoin myös kurkut, lehtikaalit, ritarinkannukset ja leijonankidat itämään. Jahka saan kantoapua, pitää varmaankin vaihtaa kasvariin isompi pöytä tai tehdä jokin aputaso, jottei ruukkuja tarvitse laskea alas kylmälle lattialle.

Me tehtiin eilen Klaaran kanssa hurjan paljon pihatöitä ja jotenkin olen taas niin koukussa tähän kaikkeen! Odotan, että päästään lapioimaan kasvarin ympäristöä ja saadaan nätti sora tuon kuraisen maan tilalle. Ja tietty mietin puutarhakalusteita ja kaikkea muutakin asiaan kuuluvaa tai edes lievästi liittyvää. Mutta kevään etenemistä ja daalioiden heräämistä odotellessa, seuraava homma on ikkunoiden pesu. Olis tarpeellista ihan koko huushollissa, mutta nyt pystyn ajattelemaan vain ja ainoastaan kasvihuonetta!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

kaupallinen yhteistyö ⎮ Fiskars

---

Vaikka olenkin hulluna siivoamisen jälkeiseen olotilaan, niin täytyy myöntää, että mikään perusteellisempikaan puunaus ei vedä vertoja sille tunteelle, jonka keväiset puutarhatyöt antavat. Mistään ei tule samanlaista tunnetta kuin näissä pihahommissa, joissa työ aivan varmasti palkitsee tekijänsä. Toki kasvien kasvaminen ja siementen itäminen voivat ottaa aikaa, mutta perkaaminen, siistiminen, raivaaminen ja kaikki se muu puutarhatyö, on oikeastaan sellaista hommaa jolla saa aikaan näkyvää tulosta todella nopeasti. Ehkä se on juuri siitä syystä niin koukuttavaakin. ”Vielä nopeasti vähän tuolta ja tämä paikka valmiiksi”. Kun pääsee vauhtiin, on usein vaikeinta lopettaa.

Kevään ja kesän 2019 Emilian puutarhassa puuhaillaan kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa. Koetan kasata postauksiin aina joitakin ajankohtaisia puutarhatöitä ja toisaalta samalla vähän kertoa meidän pihasta ja puutarhasta.

Seitsemäs kesä vanhan puutarhan pelastamista on aluillaan ja edelleen ollaan niin sanotusti ”vaiheessa”. Äidin aikoinaan antama neuvo ”aloittakaa rapunpielestä ja edetkää siitä sitten eteenpäin”, on jossain määrin ollut käytössä kaikki nämä vuodet. Toki puita on kaadettu tontin rajoilta, mutta muuten nuo pihan uloimmat alueet on ollut pakko jättää vähemmälle huomiolle. Tuloksena tietenkin se, että pihapiiri kutistuu vuosi vuodelta, kun vesakot valtaavat tilaa. Yksi tällainen murheenkryyni on tämä kuvissa näkyvä paikka. Taustalla muutama vuosi sitten kaadetun metsän nuorta koivuvesakkoa. Juurestaan versoavaa kriikunaa, korallikanukoita, iiriksiä, pionia ja roppakaupalla syreeniä. Syyrenipuskat ovat levinneet alkuperäiseltä paikaltaan ja samalla tuo muutama vuosi sitten kaadettu metsä alkaa pikkuhiljaa sekoittua meidän puolella olevaan kasvustoon. Mutta toisaalta tämä on juurikin esimerkillinen tapaus siitä, että ihan kaikkea ei pysty hoitamaan yhdessä kesässä, eikä muutamassakaan. Nyt olen kuitenkin päättänyt pala palalta siistiä näitä rajaalueita ja rajata myös näille syreeneille oman paikkansa. Vanhat oksat (ne jotka eivät enää jaksa edes kukkia) pitää tietenkin poistaa, jotta nuoremmat jaksavat kukkia paremmin, ja samalla pusikon raja tehdä helppohoitoiseksi esimerkiksi nurmikon hoitamista ajatellen. Missään tapauksessa en halua vetää syreeniä täysin matalaksi, sillä pitäähän sen kukinnasta päästä nauttimaan. Paras tapa syreenin kohentamiseen onkin juuri sellainen maltillinen karsiminen. Samanlaista karsimista teen myös korallikanukoille, jotka muuten loikkivat pitkin pihaa ja leviävät juurruttamalla oksiaan maahan.

Oli kyse siten korallikanukan vanhoista sitkeistä varsista, paksuista syreeneistä tai vaikka kriikunapuun leikkaamisesta, raivaussaksilla nuo on helppo katkoa haluamastaan kohdasta. Meiltä löytyy paritkin tuollaiset Fiskarsin pitkävartiset raivaussakset, joilla on helppo päästä isommankin pusikon keskelle ja noukkia terään juuri ne halutut oksat. Uusi PowerGear -malli on entistä kevyempi ja sillä työhön saa jopa kolme kertaa enemmän voimaa. Raivaussakset on tarkoitettu yli 50mm paksuille oksille, ja pitkien kahvojen ansiosta paksukin oksa katkeaa kevyesti. Ranteessa ei siis tarvitse olla erityisen paljon ruista, vaikka haluaisi raivata vanhempaakin kasvustoa. Ja jos hommaa on paljon, kuten minulla, työkalun keveys ja kevyt käyttömukavuus korostuvat entisestään. Varsinkin alaspäin työskennellessä on tärkeää, ettei selkä kaarella tarvitse taistella pitkään painavien leikkureiden kanssa.

Jos tarkoitus on vain latvoa pensaita, tai ylipäätään leikata kevyempää kasvustoa, riittävät toki ihan oksasaksetkin. Fiskarsin oksasakset on sellainen yleistyökalu, joita meillä useampi kappale. Yhdet eteisen laatikossa, muutamat ulkona varastossa. Viime vuonna taisin kulkea muutaman viikon Fiskarsin oksasakset takintaskussa. Välillä hiukan ihmetellen, kun takki painoi toispuolisesti. Yhdet löytyivät vuosi sitten myös lastenvaunujen kuomutaskusta. Oksasaksilla voi leikata oikeastaan mitä vain, jopa läpimitaltaan parisenttisiä oksia. Ne ovat myös se puutarhatyökalu jolle on käyttöä ympäri vuoden. Oli kyseessä sitten havunoksista joulun alla tai pajunkissoista keväällä, oksasaksilla pärjää varmasti. Käytössä tärkeimpiä ominaisuuksia on kevyt käyttömukavuus, joka ei vaadi erityistä puristusvoimaa, sekä yhden käden lukitusmekanismi. Näin toisen käden saa nopeasti vapaaksi ja sakset sujautettua vaikka takataskuun.

Itse käytän oksasaksia myös perennapenkkien perkaamiseen. Pitkä suora komeamaksaruohoa on helppo siistiä napsimalla viimevuotiset varret ja haravoimalla sitten vain suora puhtaaksi. Ylipäätään perennoja siistiessä keväälläkin on tärkeää, että kukkavarret leikkaa, eikä yritäkään saada kaikkea pois pelkästään haravoimalla. Nimittäin sillä pelkällä haravalla saa yleensä helposti myös juuret mukana. Varsinkin kovin pinnassa olevat juurakot irtoavat äkkiä, jos niitä ryhtyy repimään vielä jäisestä maasta. Ensin leikkaus, sitten vasta kevyt siistiminen haravalla!

Tuossa perkaustyössä käy monesti niin, että oksasakset tulee laskettua välillä alas, ja sitten huomaatkin pyöriväsi paikallasi ja miettiväsi, että mihin ne laskitkaan. No nyt ongelmaan on apu, sillä uusi valkoinen malli pistää silmään huomattavasti paremmin. Ohileikkaavat valkoiset Fiskarsin P57 oksasakset ovat erityisen kevyet ja malliltaan myös kohtalaisen sirot, joten ne istuvat hyvin naisen käteen. PowerLever mekanismi keventää työtä, koska saksien asento myös palaa kevyesti ja yhden käden lukitus onnistuu niin vasemmalla kuin oikeallakin kädellä. Samoin kuin raivaussaksissa ja puutarhatyökaluissa ylipäätään, kannattaa sijoittaa toimiviin välineisiin. Puutarhatöiden tarkoitus ei ole tuottaa jännetuppitulehdusta tai muitakaan vaivoja! Ihan alusta asti kun pitää huolen siitä, että kroppa ei joudu luonnottomalle koetukselle, työssä pysyy myös mielekkyys.

Kevään ensimmäisiä puutarhatöitä ovat siis nämä siistimiset ja raivaamiset. Kun maa ja oksat ovat vielä paljaita, homma on helppo suorittaa ja samalla myös uudesta kasvustosta tulee helppohoitoisempaa. Ihanteellisinta olisi tietenkin jos kevättöille voisi pyhittää kokonaisia päiviä, mutta koska sellainen laatuaika on harvassa, yritän olla itselleni myös armollinen. Kaikkea ei voi, eikä kuulukaan saada valmiiksi yhdessä keväässä. Puutarhatöiden ei pidä tuntua uuvuttavalta työleiriltä, vaan enemmänkin laatuajalta. Raitista ilmaa ja liikuntaa, ja ennen kaikkea se ihana tunne kun näkee työnsä tuloksen. Välillä pitää muistaa myös istahtaa alas ja ihan vain nauttia näkemästään!