Huh, mikä päivä takana!

Aivan ihanat naiset, toimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen ”piipahtivat” kahvilla. Toivomuksena oli kesäkoti -juttu, ja tunnelmaa yritettiin repiä vielä elokuusta huolimatta. Herneet, mansikat ja raparperit kuitenkin saatiin vielä kasaan, ja kukkiakin löytyi nipinnapin kimpun verran.

Kuvausten piti olla remppamotivaattorina, mutta aika on rajallinen oli deadline tai ei. Kesä kului hiukan varkain vain pelkästään sisätöitä tehdessä, mutta saatiinpa ainakin sisäpinnat valmiiksi. Tuleehan niitä uusia kesiä, ja kohta sitä taas tuijotellaankin sisäseiniä ulkoseinien sijaan 🙂

Kaikin puolin aivan mahtava päivä. Tällä kertaa en stressannutkaan ihan niin pahasti (vaikka ihan tarpeeksi silti) ja pölytkin jäi ihan suosiolla pyyhimättä. Vieraiden ihmisten visiittiäkin jännitin aivan turhaan, ei olisi lainkaan tarvinnut 🙂 Niilo rakastui Kristaan ihan täysin, ja höpöttää, että täti tulee taas huomenna kuvamaan häntä. Heh, eläköön nyt toivossa. 😀

Hiukan helpottunutta olotilaa juhlistettiin ajelemalla kaupunkiin syömään. Illalla korkataan pullo hyvää viiniä ja totaalirentoudutaan. Niin, ja postista haettiin just olohuoneen uudet matot, jotka eivät sitten ihan ehtineet ajoissa…

Ja, jos ihan rehellisiä ollaan niin, nyt odotan jo hiukan syksyäkin. Viileneviä kelejä ja arkisia rutiineja. Kotiin ja blogeihin käpertymistä.
 Mutta en valita, mikäli kesä päättää jatkua. Sopii sekin, syksy kun tulee ihan varmasti – ennemmin tai myöhemmin.

Aurinkoista elokuuta jokatapauksessa!


Ps. Palailen tunnustuksiin myöhemmin.


**

Olen yrittänyt saada tänään kaikenlaisia pikkuhommia eteenpäin. Tiedättekös, sellaista tavaran siiretelyä, pientä maalamista ym. Ei mitään raskasta, sellaista kivaa kesäpuuhastelua, puoliksi sisällä, puoliksi ulkona.

Enemmän kuitenkin ulkona, heti aamukahvista alkaen. Kuumaa kahvia suorassa auringonpaisteessa (päivänvarjo oli viikonloppuna mennyt säpäleiksi kun tuulenpuuska oli iskenyt sen kimppuun). Kaikenlaista hommaa pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei raaskisi nyt. Kunpa tätä kesää saisi säilöttyä jonnekin.

Toinen lomapäivä. Ai että, mutta tuntuu hyvälle! 

Ollaan nautittu auringosta. Minäkin, joka olen aina ennen ollut varjossa oleilija. Sietokyky on varmaan kasvanut. En kuulemma valitakaan enää jatkuvasti. Niilo on polskinut altaassa. Välillä hampaat kalisevat, mutta pakko on plutia.

Illalla fillarin selkään ja järvelle. Sauna lämpimäksi ja uimaan. Kenties vaikka soutelemaan -ja lettuja paistetaan tietenkin!

 Ensin kuiten syödään hyvin. Enempää ei voisi lähiruokaa olla, kuin oman maan sato. Kaikki kuvissa siis itse kasvatettua. 

Mutta nyt pitää hakea ulkoa vielä yrtit, ja valmistaa soosit. Sitten laitetaan grilli kuumaksi.