Mikä ihme saa aikuiset naiset pukeutumaan lapselliseen leikkipukuun (playsuit, shortsihaalari, tai mikä ikinä onkaan)?

Itse ajattelin kokeilla, ja ihastuin heti. Puku löytyi JC:n alerekistä yhdeksällä eurolla. Hyvä hinta hiekkalaatikkovaatteelle. Faktahan on se, että kokopuku tuskin imartelee kenenkään vartaloa, mutta hitsi se on kätevä ja mukava. 🙂

Ollaan hääritty Niilon kanssa pihalla. Kitketty rikkaruohoja ja tehty hiekkakakkuja. Sää on siirtynyt taas asteen verran kesäisemmäksi. Kasvimaalla auringonkukat on hyvässä kasvussa. Salaatti rehottaa, kesäkurpitsat kasvavat silmissä ja sipulisatoa on jo käytettykin. Porkkanoiden annetaan vielä hetki turvota. Tekisi kovasti mieli ensi keväänä laajentaa viljelyksiä. Mahduttaa mukaan perunat ja herneet. Ehkä laajentaa mansikkamaata. Naapurin tyrnit houkuttavat. Pari puskaa olisi kiva saada omaankin pihaan. Mutta ne sitten ensi vuonna. Ei ainakaan aikaisemin.

 Illalla alkaa sitten se L-O-M-A! Kun vain jaksaisi paistaa ja olla kaunista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nautin kesästä. Omasta pihasta ja omasta rauhasta. Työtä on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa piha on muotoutunut enemmän meidän näköiseksi. Sellaiseksi jossa viihtyy, ja nauttii olostaan.

Ensimmäistä kertaa olen todennut, että täällä on hyvä olla. Tänä kesänä olen tainnut päästä kotiin!

Maanantaina alkaa T:n loma. Kolme viikkoa, toivon – en odota liikoja.
Yhteistä aikaa, omaa aikaa ja pieni vapauden tunne. Odotan aamuisia pyörälenkkejä, sitä että lenkille ei tarvitse lähteä viideltä. Odotan, että voin kesken päivän sulkea oven takanani ja lähteä käymään jossakin. Yksin.
Odotan yhteisiä aterioita, aamuja ulkona kahvikupin kanssa, aikuisen seuraa ja puhetta. Ihan tavallisia juttuja.
Toivon, että kolmesta viikosta löytyy aikaa hengittää. Meille kaikille – yhdessä ja erikseen. Toivon saavani olla hetken yksin, olla vain minä – kuka se sitten onkin. Ei kiinni kenessäkään, eikä kukaan kiinni minussa.
Ja tietysti toivon aurinkoa. Paistetta ja lämpöä. Hellettä ja kuumuuttakin, ihan kyllästymiseen asti.
Sellainen olis mun toiveloma. Ei sillä, että Mikkostenkaan lomassa mitään vikaa olisi 🙂

Nyt puskee Maurin makeaa sellaisella vauhdilla, että oksat pois! Parhaita nämäkin marjat on tietty ihan sellaisenaan ja suoraan puskasta suuhun sullottuna, mutta riittääpä niitä muuhunkin. Osa menee pakkaseen ja osa saa kunnian päätyä kakun väliin.

Vadelman paras kaveri on ehdottomasti Brita-kakku. Äklön makeaa, mutta ah, niin syntisen hyvää!

Jonkun mielestä ainoat oikeat vadelmat on metsästä pomitut villivadelmat, mutta itse pääsen kyllä fiilikseen ihan tuossa omassa pihassa hyttyset ja mäkäräiset seuranani. Värisokeana pitäisin lisäksi ihan liian työläänä etsiä ensin hyvää vattuapajaa, ja sitten sitä itse vadelmaa siitä oksasta. On kuulkaa tekemistä ihan muutenkin, kun yrittää punaista sieltä lehtien joukosta löytää. Välillä oikein vatuttaa koko homma!

Brita-kakku on helppo ja suht nopea kesäherkku. Pohjan voi tehdä jo pari paivää aikaisemmin, kun se kuitenkin pitää olla jäähtynyt. Itse paistoin pohjan jo keskiviikkona.