Mulle tämä oli nyt virallisesti kesän ensimäinen päivä. Kerhot ja muut on tauolla, lämpöasteita mukavasti ja aurinko paistaa. Koska kesällä pitää itse keksiä aktiviteettinsa lähes viikon jokaiselle pävälle, aloitimme tänään, ja pakkasimme aamulla reippaana eväät reppuun ja läksimme leikkipuistoon. Itselleni otin varmuuden vuoksi sanomalehdenkin mukaan ihan vain siltä varalta, että vauhdin antajaa ei tarvita. Puistoretkestä kehkeytyi kuitenkin melko mielenkiintoinen elämys.
Kotikaupunkiimme on rakennettu ihan mukava leikkipuisto keinuineen ja liukumäkineen, ja puiston yhteyteen on tehty myös sellainen ”leikkiurheilukenttä”, jossa voi juosta, työntää kuulaa, hypätä pituutta, tai pelata melkein mitä vain aidatulla pikkukentällä. Ideana tosi kiva, ja koska paikka on suojaisa ja turvassa liikenteeltä, kuvittelin että tämä olisi meille kiva ajanviettopaikka, kun omaa pihaa ja hiekkalaatikkoa ei tänä kesänä ole.
Saapuessamme paikalla siinä yhdeksän jälkeen huomasimme, että samaa tilaa käyttää myös yläasteikäiset pojat liikuntatunnillaan. Siinä mitään, he palloilivat kentällä, ja me käytimme enemmän leikkipuistopuolta. Hiukan korvaan särähti poikien kiroilu ja alapääjutut, mutta ajattelin, että tilane rauhoittuu, kun opettaja saa homman käsiinsä.
Jatkoimme keinumista, ja huomasimme iloksemme, että leikipuistoa lähestyi pieni tyttö vanhemman miehen seurassa. Se ilo meni kuitenkin ohi aika nopeasti kun tyttö alkoi esitellä leikkikissansa kuvitteellisia sukupuolielimiä (naaras), ja rallatteli keinussa kaikki tietämänsä ruumiineriteet. Siis nekin, joita mielestäni noin nelivuotiaan ei tarvitsisi edes tietää. Pappa (kuulemma äidin isä) istui penkillä ja tuijotteli tyhjällä katsellaan kaukaisuuteen. Yritin harhauttaa omaa lastani jos jonkinlaisin keinoin, ja sorruin jo tarjoamaan jätskit, jos lähdetään heti. Mutta kun puistoon on tultu, puistossa ollaan, ja olihan meillä myös eväät mukana. Siinä vettä hörppiessämme, olisi tämä rallattaja-tyttö myös halunnut maistella eväitämme. Valitettavasti rasiat olivat jo tyhjiä, ja vaikka tyttö kuinka intti janoaan, vesi ei kelvannut, hän olisi halunnut mehua. No mehuksi ei muututtu, pappa sai savukkeensa poltettua, puhelunsa puhuttua ja lähti. Hiukan viiveellä tyttö lähti perään.
Kohta tämän jälkeen parkkipaikalle ajoi auto, ja ulos astui iäkkäämpi herrasmies. Kenties maisemia katselemaan, ajattelin, kunnes sepaluksen aukeamisesta ymmärsin kutsun tulleen enemmän luonnolta, kuin maisemilta. Ihan oikeasti, voiko edes olla mahdollista!? Olkoonkin sitten eturauhasvaivoja, tai miten kova hätä tahansa, älkää hyvät aikuiset pissikö lasten hiekkakentälle!
Mitä tulee yläasteen liikuntatuntiin, jäi tuokin asia hiukan mietityttämään; Pojat kiipeilivät ketterästi koripalloverkkijen päälle, ja opettaja luonnollisesti käski pojat alas. Sen sijaan, että nuoret miehet olisivat totelleet, he kysyivät syytä. Kun opettaja kertoi syyksi sen, että hän käski, tokaisivat nuoret, että, Ei se mikään syy ole, ja jäivät korien päälle kieppumaan. Okei, siitä on aikaa kun olen itse ollut koulussa, enkä todellakaan (onneksi) ole kasvatusalan ihmisiä, mutta minne on kadonnut se opettajan auktoriteetti?! Ja mitä syihin tulee, olisi voinut maikka edes mainita pojille esimerkin näyttöä, kun selvästi urheilivat lapsille suunnatulla alueella.
Voin olla ahdasmielinen, vanhanaikainen ja vaikka mitä, mutta ei se puistoreissu nyt mielestäni ihan putkeenkaan mennyt. En ole itse mikään täydellinen äiti, ja lapseni on ihan tavallinen lapsi – kuten lapset yleensä ovat. Se, mikä tässä pisti miettimään, oli valaiseva poikileikkaus ihmisen käyttäytymisestä aika laajassa ikäryhmässä. Jos ei ole kuria ja auktoriteettia nykyajan kouluissakaan, niin mitä hyötyä oli 1940-luvun karttakeppikurituksella, jos lopputulos on leikkipuistoon kuseskeleva aikuinen?
Loppuun vielä puolustuksekseni, että me todellakin asutaan alle 8 tuhannen asukkaan kaupungissa, jossa käytännössä on vain tämä yksi ja ainoa leikkipuisto. Kaupungin ylpeys. Turha siis viisastella, että menkää seuraavalla kerralla jonnekin muualle. Niin, ja onhan julkisilla paikoilla virtsaaminen ihan jo rikkesakkorangaistuskin.
Terveisin kukkahattutäti lintukodosta…
Kuvat on viime kesältä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että me haaveillaan omasta pihasta 🙂
