Jaahas. Huomenna ollaan sitten jo joulukuussa, mikä tarkoittaa, että kaikki joulukalenterit nostellaan tänään esiin, tontun taskuihin pitäisi jossain lasten nukkumaanmenon ja heräämisen välissä ilmestyä yllätyksiä, ja ihan oikeasti pitäisi jo alkaa uhraamaan muutama ajatus joulun valmisteluille, kuten leipoa limppuja ja piparkakkuja, tehdä joululaatikot paistovalmiiksi ja tilata kinkku. Ennen varsinaista joulun juhlintaa pitäisi myös järjestellä pari kertaa synttärit omalle 7-vuotiaalle joulutontulle, ja tietenkin hankkia joululahjat ja -muistamiset.

Kun tuohon kaikkeen yhdistää vielä erilaiset pikkujoulut ja muut kokoontumiset, loppuvuodeksi muodostuu aina oikea juhlasuma, ja tässä joulukuun alussa kulkee kropan läpi pikkuinen stressin väristys.

En tiedä johtuuko se sietokyvyn kasvamisesta, vai loppuvuoden juhlasumaan tottumisesta, mutta tuo stressinväristys tuntuu pienenevän joka vuosi. Kenties siihen auttaa myös oman suhtautumisen muuttuminen. Kaiken kun ei sitten ehkä tarvitsekaan olla niin vimpanpäälle, sillä kuten synttärit, myös joulu on lasten juhlaa. Toki meille aikuisille joulu on vapaata yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja rentoutumista, mutta kaiken sen hössöttämisen keskellä on kai ihan hyvä muistaa myös se oma rentoutuminen ja se, että jouluista jää kaikkine valmisteluineen myös mukava muisto lapsille.

Kalenteritontut on viritelty paikoilleen, ja tonttuperheellekin pitäisi hommata se pikkuinen tyttövahvistus. Tänään pääsevät vielä possutkin paikoilleen ja kenties ensimmäiset piparit paistuvat myös. Lapsuuden jouluja ei voi elää uudelleen, mutta omien lasten kautta samaan fiilikseen pääsee kyllä mukaan. Tärkeintä ei ole trendikkäät joulukoristeet, vaan se kutkuttavan ihana tunne, joka lasten joulunodotukseen liittyy aina.

Ja mikään kun ei piristä synkkää ja sateista marraskuunloppua niin hyvin, kuin hymysuiset tontut ja lapset.

Pelkästään jo sekin, että marraskuu lopulta päättyy, antaa toivoa lumisesta talvesta ja talven ihmemaasta. Joten mukavaa alkavaa joulukuuta teille kaikille!

PS. Beach Housen tyynynpäällisen arvonta on meneillään Instagramissa. Jos et vielä instaile, niin nyt on hyvä syy hankkia tunnarit!

Se tunne kun ei illalla tarvitse virittää vekkaria soimaan, ja aamulla voi jatkaa torkkumista lattiapedillään, kun lapset katselevat vieressä Netflixiä. Ei kiire minnekään, ei hätä eikä hoppu.

Tuntuu, että lähiaikoina viikonloputkin on olleet niin kiireisiä, että siihen hitaaseen aamuun ei ole oikein jäänyt aikaa. Niitäkin kun välillä tarvitaan.

Josko tästä kuitenkin saisi vaatteet päälleen ja jonkinlaisen vauhdin tähänkin päivään. Pakko myöntää, että tuo keli kyllä houkuttelee jäämään peiton alle koko päiväksi. Vajaa kuukausi kuitenkin enää jäljellä, ja sitten mennään taas valoa kohti.

Mukavaa ja rauhallista lauantaita!

Sillä aikaa kun yläkertaa, ja muitakin huoneita, hallitsee poikkeusolot, olen yrittänyt pitää keittiön viihtyisänä ja siistinä. Pitäähän sitä olla joku tila, missä sielu lepää ja stressitaso laskee. Joulu alkaa hiljalleen laskeutua sisustuksen joukkoon, vaikkakin varovaisin askelin vielä, ja aika neutraaleissa sävyissä. No, valkoinen joulu, kukapa ei siitä tykkäisi. Lumenpuutteen olenkin korvannut valkoisilla koristella ja kukilla, ja yritän pitää vettä vihmovan kelin ajatusteni ulkopuolella.

Kun olohuone ja pianohuone ovat ainakin jollakin tapaa remontin sijaiskärsijöitä, keittiössä on kiva istuskella ja nauttia kynttilätunnelmasta. Kuumaa glögiäkin on tullut nautittua oikein urakalla, ihan jo sen lämmitävän vaikutuksen vuoksi. Edelleen totean, että tämän enempää en ehkä itse joulua tarvitsisi ympärilleni, mutta punaiset tontut tuovat joulun lapsille, joten ne nostetaan esiin varmasti jo huomenna.

Lämmintä tunnelmaa lisää Beach Housen lahjoittama, uusi alpakankarvainen tyynynpäällinen. Pehmoisempi kuin mikään koskaan koskettamani talja, ihan kuin silkkiä. Väriksi valitsin Almost White -sävyn, jonka pinta on elävän näköinen juuri kirjavuutensa vuoksi. Ainakin Vepsäläisen valikoimista  löytyy jo näitä ihanuuksia.

Kuusi koreineen löytyy täältä, ja valkoiset koristeet puolestaan täältä.

Tänään nappasin kaupasta mukaani myös pari nippua valkoisia kerrottuja tulppaaneja. Ai että mutta on kauniita, ja niissä on vieno lupaus myös keväästä. Vajaa kuukausi, ja päivä taas alkaa pitenemään, joten eiköhän tästäkin pimeydestä vain selvitä!

Jos muuten tykkäätte tuosta tyynynpäällisestä, voisin varmaan saada myös yhden arvottavaksi teille!

Mutta nyt, arvatkaapas mihin mä riennän? No makkaria maalaamaan! Josko se yhteistyöllä etenisi vähän vauhdikkaammin. 🙂

Ihanaa iltaa!