Hei ihanat.
Täällä paistaa aurinko ja maisema on kauniin valkoinen. Tosin, mikäli ennustuksiin on luottaminen, tuo valkoisuus alkaa kadota jo tänään.

No, lunta tai ei, joulua kohtihan tässä mennään joka tapauksessa.

Joka päivä on kiva nostaa esiin jotain jouluista, lisäillä juttuja sinne tänne. Eilen ullakon kylmyydestä pääsivät pienet Tine K:n kuusikoristeet, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa tarjotinpöydän kynttilärykelmässä. Toki tuo pöytäkin toistaa kivasti kynttilöiden tuiketta, mutta kuuset lisäävät sitä entisestään.

En tiedä pistääkö tuossa yhdessä kuvassa mikään teitä silmään, mutta omaa näköhermoani tuo pikkuinen muutos repii oikein voimalla. Nimittäin kattolistat olohuoneessa! Olen kieltämättä jo rinnastanut tuon listoittamisen helvetin jäätymiseen, mutta tietääkseni taisimme ehtiä kuitenkin ensin. Loput listat saadaan paikalleen, kun karmilistatilauksemme valmistuu. No, pieninä annoksina tätäkin herkkua.

Loppuviikon ratoksi olisi tiedossa maalausta. Seiniä, kattoja, ovia… Viime aikoina olen haaveillut paristakin taikanappulasta; Sellaisesta joka taikoo sinut silmänräpäyksessä paikasta toiseen ja sellaisesta, jota painamalla tämä remontti olisi valmis.

Joulupukkia ja taikanappuloita odotellessa… Tasan kuukausi tarttua siihen pensseliin ihan itse, joten ehkä sitä on vain kääräistävä hihat ylös.

Kivaa tiistaita!

Joku saattoi ehkä Instagramista eilen huomata, että olin tosiaan jälleen käymässä Helsingissä. Tälläkin kertaa varasin aikaa pienelle Nougat -kierrokselle, ja koska putiikissa oli niin ihana jouluinen fiilis, oli pakko kaivaa myös kamera esiin.

Helsingin-reissulta tarttui toki mukaan kivojakin tuliaisia, mutta iltapäivän höntti olo sai selityksen kotimatkalla, kun tunsin kuumeen nousevan ja luulin pääni räjähtävän. Tylsä tavallinen nuhakuume, jota ei todellakaan olisi tarvittu tähän väliin! No, vuodepotilaaksi ei nyt kuitenkaan voi heittäytyä. Ihan jo siitäkin syystä, että mulla ei ole nyt sänkyä. Makkariremppa räjäytettiin tänään käyntiin, ja koko talo onkin sitten kuin räjähdyksen jäljiltä.

Koska korvieni väliltä tuntuu nyt se mitätönkin toiminta valuneen niistämisen ohessa nenäliinaan, ja koska omakin silmäni kaipaa tämän sekasotkun sijaan jotain kauniimpaa katseltavaa, ajattelin laittaa kunnon kuvakimaran Nougatin jouluisesta tunnelmasta. Lisää joulua on kuulemma saapumassa kaupalle tämän ja huomisen päivän aikana, mutta kyllä tuo keskiviikkoinenkin näky vain sai ainakin oman mieleni hurisemaan iloisen jouluisesti.

Palailen varmaan makkarinkin osalta pian asiaan, mutta nyt fyllaan itseni vällyjen sisään ja hörpin mukillisen kuumaa glögiä.

Ihanaa torstaita teille kaikille!

Kylläpä tekee tosiaan hyvää ripotella hiukan tähtiä ja havuja pitkin kotia. Ei nyt varsinaisesti niin kauhean jouluista, mutta piristää silti, koska meillä tavarat vain sattuvat jämähtämään paikoilleen, eikä kotia tule yleensä sananmukaisesti niinkään koristeltua.

Vaikka marraskuusta tammikuuhun kotia yleensä piristääkin jonkinasteinen juhlakoristelu, on omat ajatukseni tällä hetkellä vähän erilaisessa kodinlaitossa. Tällä viikolla nimittäin aloitetaan kilpajuoksu kalenterin kanssa, ja yritetään saada remontin suhteen valmista. Niin, ja tietty jouluksi. Apuun rientää onneksi ammattilainen, sillä ei tästä muuten tulisi yhtään mitään. Ehkä pari päivää pitää kuitenkin jostain varastaa myös siihen, että ehtisimme yhdessä maalailla ja viimeistellä muita juttuja. Tuntuu, että arjen ja remontin yhteensovittaminen käy koko ajan vain haastavammaksi, kun vapaa-aika täyttyy kunkin harrastuksista ja niissä kulkemisesta.

Tarkoitus on siis tuossa samassa kilpajuoksussa viimeistellä myös olohuone listoineen kaikkineen. Ja odotan sitä kyllä ihan valtavasti! Se olisi nimittäin tässä talossa ensimmäinen joulu kun kuusella ei tarvitse piilotella mitään rumaa ja rujoa nurkkaa!

Suurin puristus tehdään nyt kuitenkin makuuhuoneen kanssa. Se kun on viimeinen huone joka kaipaa jotakin isompaa remonttia, ja jos kaikki menee hyvin, makuuhuoneessa on ensi viikolla tähän aikaan uudet seinät ja uusi katto! Asia, jota olen kovasti joululahjaksi toivonut.

Hehkutellessani eilen joulun saapumista, mainitsin myös kuusesta, joka on ollut pitkään haaveeni. Toki haaveeni on ollut kantaa aitoja puita sisään joulunaikaan, mutta lähitienoilla ei valitettavasti ole tarjolla kuin tavalliset kuuset ja pihdat. Koska karun kauniin setripuun metsästäminen ei ole vielä tähän mennessä tuottanut tulosta, päätin oikaista ja ostaa kestopuun, joka saa luvan lievittää puukuumettani vuodesta toiseen. Kuten eilisen postauksen puu, myös tämä maljakossa oleva oksa ovat molemmat merkiltä Mr Plant. Laadukkaan, ja erittäin aidon näköisiä, vaikkakaan niissä ei sitä aidon kasvin tuoksua olekaan.

Pienin askelin siis kohti joulua, ja suurin harppauksin kohti valmiimpaa kotia!

Ihanaa keskiviikkoa!