Joulun kauneimmat

14.12.2015

No nytpä on tullut sekin tutkittua, miten kadonneen joulumielen voi metsästää takaisin. Kolme merkityksellisintä keinoa ovat joululaulut, lasten ilo ja jouluinen kirkko. Kun nämä kolme vielä yhdistää keskenään, vaikutus on taattu.

Osallistuin aamupäivällä koululaisten Kauneimmat joululaulut -tapahtumaan, ja kas, siitähän se ilo taas lähti. Tänään on keitetty porkkanoita ja lanttuja, haudutettu joulupuuroa, leivottu pipareita ja kannettiinpa esikoisen kanssa myös kuusenhavuja rapunpieleen. Jos vielä eilen tuntui, ettei nappaa yhtään koko moinen valmistautuminen, niin äkkiä se fiilis sitten kääntyikin.

Ennen ensimmäistä adventtia, koululaisilla oli adventtikirkko, johon myös vanhemmat olivat tervetulleita. Sieltä se ensimmäinen fiiliskin kai lähti liikkeelle, lasten laulaessa Hoosiannaa. Tänään joululaulut tulivat todellakin tarpeeseen, ja tekivät sen, mitä niiltä odotinkin: Nostattivat joulumieleni takaisin paikalleen.

Kenties osansa oli myös kirpeällä pakkassäällä, ja kuuraisella maisemalla. Ei sitä luntakaan välttämättä tarvitsisi olla tämän enempää, kunhan vain pysyisi pakkasen puolella.

Tästä fiiliksestä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Joulumieltä!


Kadonnut joulumieli

13.12.2015

Eilen illalla ihastelin ikkunasta räntäsadetta. Karvalakkeja satoi jopa siihen tahtiin, että maa muuttui valkoiseksi. Aamulla tuosta valkeudesta ei juuri ollut jäljellä mitään, ja sää onkin jatkunut yhtä synkkänä, kuin viime päivinä on totuttu.

Olen tässä viikonlopun aikana koettanut etsiä kadonnutta joulumieltäni, ja nostattaa sitä kutkuttavaa joulutunnelmaa. En välttämättä edes kovin hyvin tuloksin, sillä eilen en viitsinyt edes sytytellä kynttilöitä. Huomaan kompuroivani joka vuosi tähän aikaan saman asian kanssa; Siirrän joulun hetkellisesti mielestäni itsenäisyyspäivän aikaan, ja oletan, että synttärihulinoiden jälkeen joulu palaa automaattisesti mieleeni. Mutta eihän mikään fiilis tule nappia painamalla, vaan pikemminkin juuri silloin kun sitä ehkä vähiten odottaa.

Liian etsimisen ja odottelun sijaan on ehkä sittenkin parempi antaa tuon fiiliksen vain tulla. Ainahan se kuitenkin saapuu – jonkinlaisessa muodossa.

Tässä fiilistä nostattaessani olen samalla kuunnellut Jouluradiota, joka todellakin #kuuluujouluun. Joululaulujen sanoja miettiessäni tajuisn, että moni sanoitus oikeastaan kertoo juuri siitä kadonneesta joulumielesta, ja sen löytämisestä. Vai mitä olette mieltä?

Tähti tähdistä kirkkain

On illan sini, luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että joulun tähden nään

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa…

Tunnelmallista kolmatta adventtia.