>21.

21.12.2010

>

On todellakin olemassa päiviä, joina olisi kannattanut jäädä visusti peiton alle. Kuten tämä, joka alkoi jo ennen kuutta, kun lapsi oli mielestään nukkunut tarpeeksi. Aikainen lintu madon nappaa, ajattelin, ja suunnistimme yleensä niin suloisen lapseni kanssa ruokaostoksille jo ennen kymmentä. Kaikki alkoi siitä, kun käännyimme kotikadulta väärään suuntaan. Lapsi halusi mummulaan, ei kauppaan. Potki koko matkan penkkiäni ja huusi mummua ja pappaa apuun. Siinä sitten raahasin puoliväkisin (tosi lujaa) huutavaa lasta kauppaan, ja istutin kärryihin. Jopa pienenkin kaupungin marketti voi olla tupaten täynnä jouluviikon aamuina. Sain osakseni myötätuntoisia katseita, tosin havaitsin joukosta myös ilmeitä, jotka kertoivat hyvin suoraan, että huutava lapsi ei tee kenenkään kauppareissusta mukavaa. Hedelmäkakkuun aineita valitessani tuli iäkkäämpi rouvashenkilö luokseni ja laski kätensä käteni päälle. Minulla on kuule kuusi lasta. Tiedän kyllä mitä se voi kiukkuisen lapsen kanssa olla.” Teki mieleni näyttää rouvalle taivaan merkit ja ihmetellä, vieläkö lapset aikuisenakin huutavat ruokakauppaan joutuessaan, mutta sitävastoin jalostin naisen viisaudesta itselleni mielikuvan huutavista kuutosista ahdettuna ostoskärryihin. Hymyilin ja kiitin. Huonomminkin voisi olla!
Kotiin tullessani huomasin, että pakastimen ovi on ollut koko yön auki. Kirosin mieheni, joka illalla oli käynyt  minun Ben&Jerry’s purkillani. Onni onnettomuudessa, ruoka ei ollut sulanut, mutta pakastin on täynnä jäätä (=työtä). Onneksi kaikki jouluvalmistelut on toisessa pakastimessa!
Ja miten kävi kovan onnen kauppareissulta ostetuille maidoille; Perhekokoinen maitopurkki on vuotanut jääkaapin sisään (=työtä)!
Sekä kaupan, että meijerin iloksi, en jaksa lähteä vihaisen lapseni kanssa reklamoimaan asiasta ja vaatimaan siivousapua, vaikka mieli kyllä tekisi!
Ottaa kuulkaas pattiin, ja kovasti. Vaan on tuo lapsi nyt niin suloinen – päiväunia nukkuessaan.



Hillitympi joulupaketti:


Ikean piirustuspaperi
Musta luonnonniini (Tiimari)
Askartelumassasta (Sinelli) valmistetut pakettikortit
Oksia ja risuja kuusenhakureissulta
Jouluinen tervehdys kirjainleimoilla (Clas Ohlson)

***
Hymy naamalle:


Kaikesta huolimatta, ajattele, 
että huonomminkin voisi aina olla!
Ja hei, onhan tässä joulu tulossa ja kaikkee!


>20.

20.12.2010

>

Kirjoitin eilen, että miesväki lähti kuusimetsälle. Kirjoitin myös, etten odota kovin isoa ja tuuheaa kuusta, vaan sellaista luonnollista ja näppärän kokoista. Vaan miten kävi; Puoli olohuonettta on kuusen vallassa. Komea, kaunis ja tuuhea kuusi, siitä ei pääse mihinkään. Pitää vain muistaa ensi vuonna, että puolikas riittää. En edes uskalla ajatella, mitä sieltä olisi tuotu, jos olisin toivonut suurta kuusta. Ihana tämä kuusi silti on, ja tuoksu toi aidon joulun kotiin.
Sain viikonloppuna yhden etukäteisjoululahjan. Äiti oli virkannut itselleen ihanan kaulahuivin. Vaikka roosanpunainen ei oikestaan kuulu lempiväreihini, ihastuin heti. Ja niin äiti joutui koukun varteen, ja minä sain oman huivin. Ihana, ja loppujen lopuksi todella piristävän värinen. Ainakin siniseen antaa mukavasti potkua.
Meillä on joulukuusessa killunut jo muutaman vuoden valkoiset ballerinat. Mallin otin joskus Talo&Koti -lehdestä, jossa esiteltiin kaunis tanskalainen joulukoti. Kuusesta puuttuu vielä kynttilät. Ne aidot. Ajattelin, että lisään ne vasta aaton aattoiltana, jotta jää jotain jouluista puuhaa myös sinne.


>19.

19.12.2010

>Taas ihan koko päivä kotona. Tänään on tarkoitus saattaa jouluvalmistelut jonkinlaiseen päätökseen. Toki menemistä ja tekemistä on vielä, mutta hoitukoot ne omalla painollaa. Miesväki lähti uhmaamaan pyryä ja pakkasta kuusimetsään. Jälleen kerran odotan sekavin tuntein mitä sieltä tulee. En toivo amerikkalaista joulukuusta, mielummin harva ja luonnollinen. Suurikaan kuusen ei tarvitse olla.
Päivä kuluu siivoillessa ja järjestellessä paikkoja. Meillä siivottiin Niilon syntymäpäiville perusteellisesti, joten mitään kummempaa joulusiivousta ei tarvita. Ikkunatkin pesen vasta keväällä. Sitten kun saa kaikki kynttilän noet pestä kerralla pois, ja päästää auringon sisään. Sillä kevättä kohtihan tässä mennään. Ensi viikolla päivä taittuu jo pitenemään. Ihmeellinen tämä vuoden kulku.
Joulukuun lähetessä loppuaan sitä tulee myös miettineeksi ihan konkreettista toimintasuunnitelmaa alkavalle vuodelle. Meillä vuoden vaihde tuo tullessaan uusia tuulia ja muutoksia moneen asiaan. Jotkin asiat on pitänyt punnita uudelleen ja vaihtaa aiempaa suunnitelmaa. Toisaalta odotan uutta innolla, olenhan sitä peppu edellä puuhun porukkaa. T puntaroi asioita sitten ihan kahdenkin edestä. Hyvä näin!
Tänään on myös tehty yhteinen päätös tavaranpaljoutta helpottamaan; Uusi vuosi alkaa kodin tyhjentämisellä. Turha ja ylimääräinen joutaa kiertoon, ja säilytysratkaisut helpottuvat. Puhdistava ajatus!
Taas on mekkoa kuvassa. Ihan vain todistaakseni, että mekkokuu on edelleen hengissä, vaikka pari päivää pyjaman housuissa menikin, ja välillä piti ulos sonnustautua ihan pitkiin ja lämpimiin lahkeisiin.

Mukavaa sunnuntai päivää kaikille. Se on neljäs adventti!