>Tyttö joka leikki risuilla

31.3.2011

>

Mä sitten nautin näistä kevätpäivistä. Ihan mieletöntä kävellä korkeilla hangilla ja kurkistella naapurin kuusiaidan taakse. 
Autettiin hiukan kevättä ja lapioitiin jäätä pihasta. Kahtena päivänä olen jo istuskellut puutarhatuolissa ja paistatellut auringossa. Taidan kokeilla kahvin juontiakin jo ulkosalla.
Tänään raahasin kotiin risuja ja oksia. Koivun oksat otan omasta koivusta, mutta lehtikuusi ja pajut piti noutaa kauempaa.
Askartelin paljaille oksille discomunia. Hiukan väriä piti saada näihinkin.
Pääsipä lasinen vintagepöllökin tuonne keikkumaan. 
Talo on nyt täynnä risuja. Toi otsikko tuli miehen suusta, kun oksiani asettelin. Leikkinsä kullakin 🙂
Aurinkoista torstai päivää (tarkistin oikein tällä kertaa :))!
***

>Keskiviikon kepulikonstit

16.3.2011

>

Tulee osteltua aika paljon reilun kaupan ruusuja. Ne on edullisia, ja helppoja napata mukaan ruokakaupasta. Värivalikoima on yleensä hyvä – jopa täällä meillä. Pääasiassa olen saanut hyviä ruusuja, ostanut ne sillon kun ovat kauppaan saapuneet, eli mahdollisimman tuoreina.
Joskus kuitenkin ruusut lähtevät nuokkumaan ennen aikojaa, tai muuten yritän nuukuuksissani pidentää ruusupuntin ikää. Paras tapa tähän on sitoa ruusut tiiviiksi kimpuksi. Uloimmat, ruskettuneet, terälehdet voi poistaa kukista, mikäli ne silmää häiritsevät. Sitten vain ruusun varret tiukasti spiraalille. Joukkoon voi sitoa myös koivunoksia, varpuja tai vaikka pajunkissoja. Ne antavat kimpulle ilmaa, ja ruusuille lisätukea. Ja, ennen kaikkea; Ne ovat ilmaisia!  🙂
Kun ruusun varsia lyhentää reilusti, sekä leikkaa niihin pitkät viistot imupinnat ja asettaa kimpun maljakkoon, jonka reunat tukevat kimppua vielä alhaalta päin, saa halpa ruusupuntti helposti lisäaikaa.
Kimpun voi toki sitoa heti tuoreistakin ruusuista, mutta itse tykkään aluksi ripotella ruusuja sinne tänne pitkin kotia. Keskiviikon paikkeilla viikonlopuksi hankitut ruusut jo usein tarvitsevatkin tukevampaa sidontaa, jotta säilyisivät pidempään. Reilun kaupan ruusut on kestänyt mulla tällä konstilla parikin viikkoa. 
Muista kuitenkin, ettei tuoreita kukkia kannata yhdistää vanhoihin ruusuihin, sillä kuihtuvien kukkien muodostava etyleeni on ns. kypsymishormoni ja kuihduttaa nopeasti uudetkin kukat.
Kukikasta viikon jatkoa!
Tässä olen sitonut kaksi punttia ruusuja yhteen. Kolmas kun olisi vielä ollut, niin kimpusta olisi saanut kauniin pallon. Ehkä ensi kerralla 🙂
***

>Astiasatoa

01.3.2011

>Kiitos edellisen kommenteisa, ei siitä nyt sen enempää.
Käväistiin eilen Ikeassa hakemassa yhden parikymppisen nuorenmiehen poikamiesboksiin tavaraan. Monta kärryllistä ostoksia, tuhansia askeleita ja illalla olo kuin olisi ojia kaivanut. Huh, taisi olla Ikean keittiön osto ja kokoaminenkin kevyempää.
Siinä astioita katsellessamme nappasin mukaan puoli tusinaa leipälautasia. 365 -sarjaa, kaunis turkoosin sininen reuna lautasissa. Meillä ei taida olla Ikean astioista kuin juomalaseja (ja viinilaseja), mutta nämä näyttivät hyvältä, ja tarttuivat mukaan. En ole turhan kranttu astoiden suhteen. Ei siis tarvitse olla välttämättä jotain kallista merkkiä miellyttääkseen silmää. En osta astioita vain merkin vuoksi. Hankin sitä mistä pidän, ja yritän hankkiutua eroon siitä, mistä pidän vähemmän.
Meillä melkein kaikki astiat ovat joko vaaleaa sinistä tai vaaleaa. Mielestäni lautasella ruoka on se, mikä pitää olla esillä. Pidän silti esimerkiksi pipin ja gg:n astioista. Kakun pala näyttää hyvältä myös kirjavalla alustalla, lihapullakastike ei niille sovi.
Sain viime viikolla Arabian vanhoja keittolautasia. Äidilläni on saman sarjan teeastiastoa, olen aina pitänyt siitä. Josko tekisi purjo-perunakeiton näille.
Vanhat kukka emalit löysin parilla eurolla osto- ja myyntiliikkeestä.
Taas pursuaa keittiön kaapit, jostain on kai pakko luopuakin välillä.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

Kyselitte peiton teosta. Tässä nopeasti:
Koska kangas oli kapeaa, jouduin taittamaan peiton molempia reunoja kaksin kerroin. Ompelin taitokset kiinni. (Untuvapeitossa oli kätevät pystytikkaukset ja käänsin molemmin puolin yhden tikkiraidan verran) 
Tein kankaasta pussin ja pujotin peiton sen sisään. Ompelin helman kiinni.
Piti tikata käsin, mutta koska peitto oli jo kaksin kerroin reunoilta, en saanut neulaa peiton läpi käsin. Ompelin siis yhden kierroksen koneella n. 18 senttiä peiton reunasta. Sisemmän tikkauksen olisi kai saanut jo käsinkin (kun untuvapeitto ei enää ollu kaksin kerroin), mutten enää jaksanut. Yksi tikkikierros sai siis riittää.








 ***