Tiedättekö, mitä kaipaan eniten? Kaipaan ”valmista” kotia. Sellaista, johon voi tehdä perjantaina kunnon siivouksen ja kantaa tuoreet kukat pöydälle, nauttia viikonlopun siistissä kodissa, jossa tavarat on paikoillaan ja silmä, sekä hermot lepää.
Meillä on nyt kohta puoli vuotta eletty kuin pellossa. Järjestyksen sijaan meillä on kaaosta, ja siisteydestä ei voi kuin haaveilla. Lasken viikkoja ja päiviä siihen, kun ikkunat ja ovet saadaan paikalleen. Ja tietysti sitä, että kesälomalla on aikaa laittaa paikat sitten kunnolla järjestykseen (tapetit ym.) Ei enää kauaa, mutta koettelee hermoja joka tapauksessa. 

Tämä ”väliaikaiseläminen” on tuottanut myös jonkinasteista blogikriisiä. Kun talossa ei ole yhtään huonetta, joka ihan oikeasti kestäisi kuvaamisen, tai joka ylipäätään olisi kuvaamisen arvoinen, alkaa väkisinkin miettiä, että mitä tänne blogiin laittaa. Tuloksena onkin ollut iso kasa lähikuvia.
Toisaalta, puhtaasti sisustusblogihan tämä ei ole koskaan ollutkaan. Vähän sellainen sillisalaatti, ja sitä te hyvät ystävät saatte jatkossakin!

Sain taannoin äidiltä söpön virkatun kukan, jota olen ahkerasti kiinnitellyt neuletakin ja -paidan rintamukseen. Kukkavillitys iski, ja opettelin itsekin virkkaamaan. Ihan omasta päästä, mallia itse kehitellen, mutta kukkia siitä vain syntyi. Nyt niitä onkin jo vino pino kaikissa sateenkaaren väreissä. Ihana oppimisen ilo; Ylpeänä kiikutin äidille onnistuneimman kappalee nähtäväksi.

Olen pienentänyt kesäksi itselleni joukon hameita, tehnyt valmiiksi asioita, jotka ovat jääneet kuluneen vuoden aikana kesken, lukenut, rauhoittunut, haaveillut tulevasta, muistellut menneitä ja elänyt tässä hetkessä. Vähän kuin olisi kuoriutunut tulevaan kesään, kaivautunut esiin ja virittänyt kaikki aistinsa.

 Paras äitienpäivälahja on miehen kolmen(!) päivän vapaa. Aikaa olla yhdessä, ja aikaa olla myös yksin.

Tilaisuudesta nauttien tämä äiti ryntää heti aamusta salille ja varastaa hetken itselleen. Valoisat illat houkuttelevat notkumaan valveilla turhan myöhään. Otan kuitenkin suunnaksi sängyn.

Palailen tänne taas kun siltä tuntuu. Huomenna tai myöhemmin. 

Remppajutut alkaa hahmottua ja projekti lähteä käyntiin. Siitäkin enemmän joku toinen kerta.

Kauniita unia ja keväistä viikonloppua!

Hassu juttu tuo työhuone; Kun on viihtyisät tilat saa enemmän aikaiseksi. Todisteena yli vuoden pienentämistä odottanut hame. Ja kas, siinä ei mennyt kuin kymmenen minuuttia, ja nyt on hamonen taas käytettävissä.