>{ mielessä kevät }

07.2.2012

>

Varmasti monella muullakin! Nyt kuitenkin lähinnä kevättakin muodossa.
Käväisin nimittäin eilen pitkästä aikaa Turussa, ja mukaan lähti pari heräteostosta.
En itse asiassa olekaan pahemmin käynyt kaupoilla sitten black magic woman – episodin jälkeen.
Anyway, jälleen jäi löytämättä se, mitä etsin, mutta Zarassa en voinut vastustaa beigeä trenssiä. Varsinkaan sen jälkeen, kun oli Stockalla kuolannut unelma trenssini, ja todennut, ettei pelimerkit nyt millään riitä. Tästä Zaran versiosta nimittäin puuttui se nolla sieltä hinnan perästä 🙂
Takeilla on tietysti eroa muutenkin kuin yöllä ja päivällä, ei se siihen nollaan jää.
Ehdottomasti suurta plussaa takki saa pitkistä hioistaan. Kiva kun saa istuvan takin täyspitkillä hioilla!
Kultaiset metalliosat hiukan mietitytti, mutta toisaalta ne korvaa mun muuten aika korutonta lookkia.
Vinkkinä siis muillekin pienemmillä pelimerkeillä pelaaville!
Oikein kelpo takki tähän hätään paikkaamaan sitä klassisen Burberryn aukkoa. Beige trenssi kun nyt oleellisesti kuuluu siihen ”edustuspuvustoon”, ainakin mulla.
Nyt odotan vain kevättä ja trenssikelejä!
Mies muuten tokaisi, että hyvä, kun hankin kevättakin jo nyt. Hänellä on kuulemma yksi murhe vähemmän tälle keväälle. 🙂
Ja kyllä, olen tietoinen juurikasvustani, ja aion mennä kampaajalle, kunhan saan päätettyä, että mitä tuolle piiskalle tehdään….
***

{ ja kuinka siinä kävi }

03.2.2012

Hyvin kävi! Meni juuri kuten pitikin! Eli tarkoitan nyt sitä Mulberryn, kyläsuutarin ja eläintarvikkeiden yhdistelmää 🙂

Mulla on pieni Mulberry Bayswater clutch, jonka mallista pidän kovasti. Laukku on kivan kulmikas, ja vaikka se on pieni, mahtuu sisään hyvin lompakko, huulikiillot, puhelin jne. Ongelmana vain on ollut hihnan pituus. Jotenkin tuo kainalomitta ei vain ole ollut enää kovin toimiva. Messenger malliseksi halusin laukun muuttaa, mutta kuten moni varmaan hyvin tietää, Mulberryltä ei uusia hihnoja noin vain voi ostaa.
Laukku alkuperäisessä muodossaan.
Aito, pitkä hihna, olisi tullut kyseeseen vain uuden laukun hankinnan myötä, ja tällä hetkellä ainoa vaihtoehto olisi ollut Small Bayswater Satchel . Tässä siis oikea sävy, niin nahassa, kuin lukoissakin, eli tuo antiikkipatinoitu messinki. Laukku ei kuitenkaan ole yhtään näköiseni. Itse asiassa, en ole koskaan lämmennyt perus Bayswaterille ollenkaan (kaunis laukku, mutta ei mun tyyliä), ja pelkän pitkän hihnan hankkimiseksi olisi aika tyyristä hankkia koko laukku, josta ei sen suuremmin välitä.
Toinen vaihtoehto olisi ollut metalli-/nahkahihna jollainen on sekä Lily– laukussa, että Bayswater Belt Bagissa. Mutta, vaikka noista pienistä laukuista pidänkin (ja ne itsellenikin soisin), ei jotenkin sytyttänyt tuo ketjukaan tähän tarkoitukseen, vaan halusin arkisemman näköisen kapistuksen.
Paikallisella suutarilla nahkavalikoima oli melko suppea, eikä hän ymmärrettävästi voinut näin pientä hommaa varten tilailla materiaaleja. Niinpä käytin yhden illan googlettamalla nahkahihnoja, ja päädyin luonnollisesti eläintarvikkeisiin. Ja kas, Hurtalla (jonka hihnoja ja pantoja meilläkin Almalla käytetään) oli täydellinen sävy ja laadukkaan oloinen hihna. Tosin hihna on pyöreä, ohuen köyden päälle valmistettu, mutta tässä vaiheessa ei ollut varaa olla turhan vaativa. Niinpä kipin kapin seuraavana aamuna paikalliseen Mustiin ja Mirriin, ja hihnan kanssa suutarille (itse asiassa jouduin juoksemaan edes takaisin muutaman kerran, mutta liikkeet sijaitsevat onneksi vierekkäin). 
Uudet korvikset in act…
Aluksi ajattelin, että lukot puretaan alkuperaisesta hihnasta, mutta, kun suutarilla sattui olemaan pari antiikki messinkistä lukkoa, käytettiin niitä. Näin alkuperäinen Mulberryn hihna säilyy – ja säilyy myös laukun alkuperäinen arvo (ja jälleenmyyntiarvokin, jos joskus siihen päädyn). Onneksi siis tulin järkiini!
Ja;
Tulos on täydellinen! Parempaa sävyä hihnaan olisi tuskin saatu edes värjäämällä. Pituus on oikea, ja koko homma toimii ihan kympillä. Tiedättekös, teki melkein mieli pussata sitä suutaria! On se vaan niin hyvä tyyppi! 
Projekti tuli myös tosi edulliseksi, varsinkin kun vertaa vaihtoehtoon ”osta uusi laukku”, tai vertaa sitten mihin vain. Hihnalla oli hintaa 39,90€, ja suutari veloitti kympin. Kympin! 
Että mä rakastan suutareita!

Aurinkoista perjantaita ystävät!




***

>{ black magic woman }

03.1.2012

>

Tästä lähdettiin:
Takana valvottu yö; Sairas lapsi, kolmet pissavahingot, kolme koneellista pyykkiä, lohduttamista ja paijaamista.
Päivän tehtävä: Aja yhdeksäksi Turkuun, osta hautajaisvaatteet kolmessa tunnissa, kiirehdi kotiin siivoamaan.
Lähtökohtaisesti ei siis mikään rentouttava shoppailupäivä tyttöjen kesken (seurana mies, jonka mielestä kaikki näyttää ihan kivalta).
Väsynyt ja nuutunut olo ei todellakaan piristy ostamalla suruvaatteita – nytpä tiedän senkin.

Ajatuksena oli hankkia klassinen musta kotelomekko. Lähinnä ajattelin, että vain ”haen” sen kaupasta, ja palaan kotiin. Vaatekaapissa on mustan perus kotelomekon mentävä kolo, ja nyt sen täydentäminen olisi käynyt ikään kuin luonnollisesti. Vaan ei. 
Ensimmäinen tunti stockalla; Ei kokoja, ei oikeaa mallia tai pituutta. Se on tämä pitkän ihmisen vitsaus: Näytät erään ”alan” ammattilaiselta tylsä ja klassinenkin puku ylläsi. Totesin vesirajamitan olevan vain iloisia leskiä varten, ja jatkoin matkaa tyhjin käsin.
Sitten alkoikin varsinainen alamäki. Tässä vaiheessa olin jo aikoja sitten lakannut edes katsomasta hintalappuun. ”Hinnalla millä hyvänsä” oli mantrani. Helmanpituudet kuitenkin vain lyhenivät, pienet koot olivat loppuunmyytyjä tai vain viallisia. Ylipäätään, koitin hametta tai mekkoa (housuja turha edes yrittää löytää päivässä), oli kaikki pienet koot ratkenneet jostain. Siis täh! Yrittääkö jengi ihan oikeasti ahtautua pukukopissa kolme numeroa liian pieneen hameeseen, rikkovat sen ja kiikuttavat takaisin rekkiin. Zaralla näytti olevan täysin yleinen vitsaus. Ei yhtään ehjää klassista hametta koossani. En yksinkertaisesti pysty käsittämään!

Lopulta vaatteet löytyivät. Ei ihan sitä, mitä lähdettiin hakemaan, mutta menkööt. Parkkiaikaa jäi pari minuuttia, eli aikataulukin piti loistavasti. Tosin Niilolle piti myös vain ”napata” jostain siistit tummat housut, mutta arvannette kuinka siinä kävi. Pujoteltuani pienten mekkojen, hameiden ja farkkuleggareiden ohi, totesin, että poikien alapää verhoillaan tähän aikaan vuodesta joko ulkohousuilla tai farkuilla. Sapettihan sekin!

Mutta selvittiinpä vain tästäkin päivästä. Tässä pieni tuhiseva potilas kainalossani, pystyn melkein unohtamaan tämänkin koettelemuksen. Tosin ne tuhisevan potilaan housut ovat vielä kysymysmerkki…
Ja vaikka olisi varsin luonnollista, että kaiken mustan sovittamisen jälkeen näkisin punaista, taidan silti päätyä laajentamaan sitä mustaa perusvaatevarastoa.
Eli Santanan tahtiin täällä pohdin, milloin olisin jälleen henkisesti valmis sovituskoppiin. Tuskin kuitenkaan ihan lähiaikoina!

Taas yhtä kokemusta rikkaampana toivottelen teille leppoisaa iltaa….

***

« Vanhemmat
Uudemmat »