Menee nämä postaukset nyt vallan vaatepuollelle. Just nyt ei kiinnosta sisusteleminen pätkääkään. Tökkii oikein kovasti. Odottelen sitä valoa ja sen tuomaa inspiraatiota. Ikkunoiden pesu harkinnassa, mutta olen onnistunut lykkäämään sitäkin.

Mutta kai joulun jälkeen onkin pieni paussi isommista kotitöistä sallittu.

Simppeli kaupunkivaatetus. Pilliä twilliä. Ei turhan lämmintä, eikä hiostavaa. (Missä se talvi viipyy!?) Kumpparit on vesikelin kengät. Nupukki ja mokka ovat saaneet tänä talvena jäädä kaappiin. Näissä asteissa kuljetaan huhtikuussa jo kevätvaatteissa! Tosin nyt pelkään, että se lumi tulee maaliskuussa, ja sulaa vasta heinäkuussa. 

Puserokin on näköjään napamallia, mutta minkäs teet. Pitää kai kulkea selkä kyyryssä – tai ostaa uusi pusero…

Täytyy yrittää keksiä jotain postausaiheita. Vuoden 2011 kosmetiikkalöydöt tai ilmiöt… Jees, naistenlehdissä oli jo laihdutusvinkkejä. Mä en ehkä jaksa!

Eli, jos en keksi mitään asiaa, niin pysyn ehkä hetken hiljaa. 

Keksin keinon. Hyvinkin yksinkertaisen: Lumiukko -elokuva!
Joka ikinen jouluaatto hiljennyn tämän samaisen animaation seuraan. Yksin, vain nenäliinat seuranani. Dvd pelasti tämän joulun, kaappasin tunnelman jo ennakolta. Itkin, vollotin ja pillitin, ja kas oikea joulutunnelma on saapunut! Katson lumiukkoa vaikka joka päivä jouluun asti, jos on tarvetta. Turtumisen vaaraa ei ole, tiedän.

Mulla on muutama sähköposti odottamssa vastailua, ja ajattelin nyt laittaa tänne yhteisesti vastausta niille, jotka kyselivät kuvien käsittelystä:
(vastailen kyllä posteihinkin)
Eli käsittelen kuvia lähinnä ihan vaan iphotolla. Myös picasa on helppo, ilmainen ja toimiva. Tosin vain sellainen yhden tason käsittelyohjelma sekin. Picasalta ostan välillä myös Picnik lisäpalvelun.
Pc:llä käytin aikoinaan ilmaista photoscape -ohjelmaa, mutta se ei macille sovi. Nyt olen löytänyt netistä ilmaisen ohjelman Pixlr-o-matic. (En muista osoitetta, josta latasin, mutta löytyy varmaan googlella.)
Ohjelmalla saa kuviin erilaisia efektejä, reunuksia ja kehyksiä. Kiva, ja tosi yksinkertainen.
Tämänkin postauksen kuvat olen käsitellyt juuri tuolla pixlr-o-maticilla.

Pidän henkilökohtaisesti luonnollisista kuvista, mutta esimerkiksi nyt otin nämä kuvat olohuoneessa, jossa samanaikaisesti paloi kirkasvalolamppu, kaksi punertavaa kasvivaloa, hehku- ja energiansäästölamppuja. Luonnollisuus oli siis alkuperäisistäkin otoksista aika kaukana (tule jo valo!).
Lisäksi koneellani makaa myös photoshop CS5, mutta olen äärimmäisen laiska käyttämään sitä, tai ylipäätään opettelemaan sen järkevää käyttöä. Photari on kuitenkin se ohjelma, jolla kuvan eri tasoja/yksittäisiä elementtejä voi muokata.

Kuvissa näkyy mun paketointi linja. Yksinkertaisella valkoisella Ikean paperilla mennään. Lisänä punavalkoinen nyöri ja kirjainleimasimet korvaamassa pakettikortit. Karkkikeppejä olen tuhonnut jo yhden tusinan. Maistuvat muuten ihanilta kuumaan kaakaoon sulatettuna!
Mummun tekemä muumi-piparkakkutalo ja maanantain asu. Kenenkäs olis taas tullut mieleen yhdistää farkut ja villatakki…!? Kyllä on omaperäistä…

Se nyt on vissiin tullut selväksi, että olen farkku-tyyppiä. Hellppoa, kun ei velvoita työpaikan pukeutumiskoodit, eikä tarvitse näyttää uskottavalta kuin korkeintaan auktoriteettinä lapselleen.

Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin farkut ei tunnu sopivalta. Vaihtelukin virkistää. Perinteiset ”suorat housut” vaativat kaverikseen ne toimistoavokkaat, ja kun ei nyt ole sitä toimistoa, vaan lähinnä melko casuali työympäristö, on pilli twilli noussut mun suosioon. Ja näitähän saa nyt melkein missä värissä tahansa. Materiaali on ohut puuvilla-/elastaanisekoite (ei siis välttämättä oikea twilli, mutta pilli twilli rimmaa niin kivasti). Omani kaappasin Cubukselta, ja näyttää taas h&m myyvän vastaavia alehintaan.

 Ja, jotta lopputulos ei olisi berliininmakkara, yläosaksi liito-orava tyyppinen neule. Kunnon Kekkoset nenälle, ja äiti muuttui lähes katu-uskottavaksi.