Hellouuuu!

Viimepäivien sateet ovat saaneet maailman ihanan vihreäksi. Kun luvattu lämpöaalto saapuu, taitaa luonto räjähtää aika nopeasti kukkaan. Tähän aikaan vuodesta onkin ihan parasta seurailla oman pihan heräämistä. Kuinka paljon tapahtuukaan ihan vain yhdessä päivässä!

Tänään ollaan oltu super ahkeria ihan aamusta lähtien. Pikkumies on parhaillaan tutustumassa eskariin, ja me aikuiset olemme antaneet äänemme eurovaaleissa. Olikin muuten ensimmäinen kerta kun käyn ennäkköäänestämässä. Taidan olla vähän vaalikonservatiivi, mutta jospa juon silti ne vaalikahvit virallisena äänestyspäivänä! 🙂

Päästä varpaisiin bikeria tänään. Pitää nauttia näistä viileistä keleistä ja käyttää vielä paksumpia tamineita kun voi. Kohta saa bootsit nakata kaapinperille, ja nahkatakkikin voi olla liikaa.

Olen opetellut käyttämään hiuksissa tuollaista muoviklipsiä. Idea lähti oikeastaan siitä, kun yritin pidempään viihtyä hiukset auki, mutta tukka tuppasi tielle jatkuvasti. Näppärä sujauttaa tuo klipsi vaikka laukkuun, ja sutaista hiuksiin tarpeen tullen. Jospa se myös kuluttaisi hiuksia tavallista ponnaria vähemmän.

Oli miten oli, kivaa keskiviikkoa teille!

Pojat tilasivat perunamuusia ja lihapullia, joten niitä seuraavaksi taikomaan! 🙂

Muistan pari vuotta sitten, kun katselin äitienpäivänä ravintolassa viereisen pöydän vastasyntynyttä vauvaa. Mietin, että onpas ollut ihana äitienpäivälahja, tuollaisen ottaisin itsekin mielelläni. Samaan aikaan olin kuitenkin jotenkin hyväksynyt sen tosiasian, ettei meille enää tulisi toista lasta. Olin lakannut haaveilemasta ja antanut asian olla. Saanut kai itsekin asian suhteen jonkinlaisen rauhan.
Olin hirmuisen väsynyt tuohon aikaan, naama kukki ja kotona mikään vaate ei oikein istunut päälle. Olo oli vain turvonnut ja vetämätön. Taisi pinnakin olla kireällä, ja mieli apeana. Nyt myöhemmin mietin, että kumpa olisin tiennyt, mistä tuo kaikki silloin johtui. Siinähän sitä olisi ollut äitienpäivälahjaa kerrakseen!

Niin se elämä kuljettaa omia polkujaan, todettiin joskus Flora mainoksessakin. Siihen on kai luotettava.

Yhteen sanaan mahtuu paljon. Äitiys; Toivoa, haaveita, rakkautta, pettymystä, oppimista, kasvamista, vastuuta, uskomista, luottamista, unelmia, lämpöä, läheisyyttä, kaipausta….

Ensimmäisä sydämenlyöntejä ja höyhenen kevyitä potkuja vatsasta. Pieniä sormia omasi ympärillä, valtavaa riippuvuutta, läheisyyttä ja vastuuntuntoa. Ensiaskeleita, sanoja, halauksia ja pusuja…

Joskus on kai oppittava päästämään myös irti. Annettava tilaa, ja uskoa lasten omiin siipiin.
En voi odottaa lasteni tekevän minusta ylpeitä tai elävän unelmiani. Toivon heidän elävän omia unelmiaan, ja tekevän sitä, mistä he tulevat onnelliseksi. Enemmän kuin mitään, toivon lasteni tulevan itse itsestään ylpeiksi. Lasteni tehtävä ei ole valita minulle miniöitä tai vävypoikia, tehdä minulle lastenlapsia. Heidän tulee löytää lähelleen ihmisiä, joiden kanssa heidän on hyvä olla, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toivon heidän myös saavan nauttia vanhemmuudesta, mikäli he joskus sitä itse haluavat.

Niin, sitähän se äitiys on. Olla äiti nyt, ja olla äiti aina.

Ihanaa äitienpäivää!

Heissulivei!

Meillä on lasten kanssa ollut tänään todellinen mummulapäivä, kun ajelimme ensin vanhemmilleni, ja sieltä porukalla isovanhemmilleni.  Masut on täytetty kakulla, mummun kakolla, pullalla ja lusikkaleivillä. Ei paha, ollakseen vasta äitienpäivän aatto! 🙂

Mulla on ollut sellanen everlasting bhd jo ties kuinka pitkään, mutta tänään repäisin kunnolla ja vietin päivän hiukset auki. Enpäs muista koska olisin tehnyt samaa viimeksi! Ei ehkä käytännöllisin (tukka jää autossa selän taakse ja turvavyön alle, roikkuu lautasella ja joku repii jatkuvasti), mutta olipahan vähän erilainen olo kuitenkin. Muuten en sitten hirveän juhlavasti päivää ajatellen laittautunutkaan. Kun tukka roikkuu auki, pitää sentään vaatteiden olla perusmukavia!

Mutta siis, näissä merkeissä meni meni meidän lauantai. Nyt odotellaan iskää kotiin, ja valmistaudutaan lauantai-illan viettoon. Pienen hetken ajan ehdin miettiä, että olisin voinut karata illalla katsomaan Yves Saint Laurent -leffaa, mutta pöh, eihän sitä edes esitetä tässä lähimmässä Finnkinossa!

Anyway, mä googlaan nyt seuraavaksi Suomen euroviisubiisin jostain (mennyt koko juttu ihan ohi), ja jännitän sitten illalla kuinka käy!

Mukavaa lauantai-iltaa teillekin!