Hellouuuu!
Nyt on kieltämättä hiukan väsy olo, viimeaikaiset yöunet ovat jääneet aivan minimiin. En valita, reissupäivät tuovat vaihtelua elämään ja pientä irtiottoa arkeen, mutta kyllähän se univaje tuntuu – ja näkyy!

Instagramin seuraajille laitoinkin eilisestä yhden pienen palan. Kuvasimme jälleen ihan huikeita juttuja, joita näette blogissakin sitten hiukan myöhemmin. Ihan mahtavaa on löytää itsestään aivan uusia puolia, heittäytyä ja eläytyä. En koe olevani kovinkaan luonteva kuvattava (lähinnä vain ujo ja epävarma), mutta ammattilaisten käsissä (tavis) kotiäidistäkin voi kuoriutua vaikka mitä! Ihan totta, yllätin itseni! Kaikki rispekti myös valokuvamalleille ja joogaajille. On muuten hurjan rankkaa seistä kroppa korkkiruuvilla, muistaa samalla pään ja kaulan oikea asento, vetää napa sisään, olkapäät eteen ja vielä eläytyä oikealla ilmeellä ja katseella. Huh!

Kaiken eilen kokemani jälkeen, on taas oikeasti tosi kiva olla ihan vaan kotona!

Ensiyönä pitäisi kuitenkin taas lähteä matkaan, ja mitä tulee matkustamiseen, olen ehdottomasti mukavuudenhaluinen siinäkin. Pitkät automatkat, lennot ja junamatkat voivat olla pitkäjalkaiselle erittäin epämiellyttäviä ihan vain jo kiristävien vaatteiden vuoksi. Niinpä yritän tässä jälleen pohtia mahdollisimman mukavaa matkustusasua itselleni. Onni onnettomuudessa, että aliarvioin kokoni tilatessani meandilta boyfriend farkkuja. Nyt mulla on nimittäin maailman mukavimmat farkut, jotka joustavat kuin pehmeä trikoo ja vyötärökin nousee mukavasti tuohon lantion luiden yläpuolelle, eikä housut krinnaa istuessa nivusten verenkiertoa. Nämä poikaystävät nuolevat ihoa, mutta antaa mennä!
Eilen yhdistin matka-asuuni trikoisen kietaisuneuletakin ja trikoiset haaremihousut, mutta nyt huomasin, että skarpimmat farkut käyvät yhtä hyvin, kunhan malli on oikea, ja materiaali tarpeeksi mukava!

Tälle päivälle olisi kasa kotitöitä (=pyykkivuori), sekä tietysti matkalaukun pakkausta ja muuta lähtövalmistelua. Nopea visiitti Tanskaan ja Ruotsiin, eli kameran akku äkkiä lataukseen!

Meilläpäin on ainakin kovin harmaata ja synkän näköistä. Pikkuinen vilutus ja räkäinen olo pelottelevat syysflunssalla, mutta nyt ei saisi sen pahemmin sairastua.

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä! Mukavaa torstaita!

Kyllä vain! Lämmin strawberry blonde sai väistyä entistä vaaleampien ja astetta viileämpien raitojen tieltä. Nyt oma (enemmänkin harmaaseen taittava) juurikasvukaan ei pistä silmään kuten ennen. Tuntuu omalta ja viihdyn. Toteutus kun on edelleen niin raidoitettu ja monivivahteinen, että minkäänlaisesta värikypärästä ei ole pelkoa.

Raitoja hiuksissa ja seepra paidassa. Me&i on yksi ensimmäisistä yhteistyökumppaneistani, ja tänä syksynä tämä pitkä ystävyys saa taas uudenlaista tuulta purjeisiinsa.  Meandi on kuljettanut vuosien varrella minua mukaviin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, joista tammikuinen muotinäytös yhtenä hyvänä esimerkkinä. Tänä syksynä pääsen entistä lähemmäksi me&i:n sydäntä, ja sitä miten mallistot oikeasti syntyvät! Lähipäivinä edessä onkin matka Meandin pääkonttorille! Ihan huisin jännää, ja olen tietysti niin innoissani, että pöksyissä pysyminen tekee tiukkaa! Yksin ei sentään tarvitse lähteä, vaan matkassa on mukana muitakin blogisiskoja, joihin on olut ilo näissä merkeissä tutustua!

Favorite Zebra tee ja slim jeans -farkut ovat molemmat me&i:n tämän syksyn mallistosta. Superhyperplussaa pitkästä farkunlahkeesta, koipeni kiittävät!

Mutta tämä oli eilisen asua. Tänään nimittäin on jälleen reissupäivä ja istumalihaksiani koetellaan. Mutta siitä lisää myöhemmin. Ihanaa keskiviikkoa teille!

Molemmat vaatteet blogin kautta saatuja.

Uusi viikko, uusi kuukausi ja uudet kujeet!
Olen haudutellut keväästä asti ajatusta pienestä hiusmuutoksesta. Ei mitään radikaalia, mutta jotakin piristystä kuitenkin. Ensin ei riittänyt rohkeus, ja kesällä en uskaltanut lähteä vieraissa muutosta hakemaan. Nyt kun pitkästä aikaa pääsen tänään luottokampaajani tuoliin, voisi pikku muutos ollakin ajankohtainen. Eikä sillä, etten pitäisi nykyisistä hiuksistani, vaihtelu kuitenkin virkistää!

Lähden tänään kampaajalle siinäkin mielessä innoissani, että on oikeasti todella ihanaa päästä hetkeksi pois kotoa. Pois tästä kaaoksesta ja hetkeksi pois tarrautuvan taaperon seurasta. Muistan nyt hämärästi, että esikoisenkin kohdalla oli tämä sama vaihe. Kun äiti ei saisi tehdä oikein mitään, ei mennä vessaan, ei laittaa pyykkiä koneeseen, ei syödä – ei mitään. Lohduton itku ja huuto, jos joutuu hetkeksi pois sylistä, kukaan muu ei saa pukea, pestä hampaita jne. Onhan se toki ihanaa olla lapselleen tärkeä, mutta tälläinen ripustautumisen kausi on myös raskas. Samaan aikaan kun miettii väkisinkin, ehtiikö halata tarpeeksi myös esikoista, antaa jakamatonta huomiota myös toiselle lapselle. Sitä joutuu väkisinkin katsomaan silmiin omaa rajallisuuttaan, ja sekös ihmistä kauhistuttaa. Mutta sitä se äitiys on; Jatkuvaa mittailua. Olenko riittävän hyvä, teenkö kaikkeni, voisinko enemmän…

Äitiyden kiemuroista maallisempiin aiheisiin; Tämän parituntisen vapaani kunniaksi ajattelin oikein jättää farkut ja villasukat kotiin. Voi kun tuntuukin taivaalliselta olla hetki ilman maalitahroja (jos siis kirjavia kynsiä ei lasketa)!

Mutta nyt mä kipitän jo!
Ihanaa maanantaita, uutta viikkoa ja syyskuuta kaikille!
Pus!