Kylläpä syksyttää. Johtuu varmaan auringosta, mutta juuri nyt syksy ei tunnu pimeältä ja masentavalta, päinvastoin! Elinen siivouspäivä levisi käsiin, nyt on sohvat ilman päälisiä ja nopeasti voisi jopa vetää johtopäätöksen, että meillä on sekaisempaa kuin eilen aamulla. No, pitää vissiin jatkaa urakkaa tänään!

Olen pari viikkoa miettinyt, miten upealta komeamaksaruorivit näyttävät ja voivotellut, ettei ole mitään järkeä viedä kukkia sisälle, kun eivät ne kuitenkaan miltään näytä tuossa kaaoksessa. Pyörsin puheeni, pitäähän oman pihan viimeisistä kukista ottaa ilot irti!

Seuraavaksi olisi tarkoitus nostella keittiön kaapistot paikalleen. Sitten odotellaan tasoa, jonka jälkeen päästään kaakeloimaan. Altaan kanssa aikoo tosiaan venyä ainakin marraskuun loppupuolelle, joten valmista keittiötä on turha tässä vaiheessa edes odotella. Odotan kuitenkin eniten, että saadaan irtoroinaa pois lattioilta ja kaikilta tasoilta. Keittiötavarat keittiöön, sekin on jo jotain!

Eli nyt jatkamaan hommia! Nauttikaa auringosta!

Paljon kivaakin mahtui viikonloppuun, mutta ikävä vatsaflunssa pienimmällä teki myös pari kolme päivää aika raskaaksi. Tiedättehän, sekä lapsen, että pyykin pesua. Olen ollut iltaisin ihan naatti, ja kun olen saanut lapset nukkumaan, sohva ja sänky ovat kutsuneet. No, vihdoin näyttää siltä, että tauti on pienimmänkin osalta käsitelty loppuun. Tai ainakin sinnepäin.

Koska viikonloppu meni siis aika tiivisti lasten kanssa kotona, olen nyt nauttinut hiukan omasta ajasta. Eilen nukuin päikkärit, ja tänään lähdin aamulla kynsihuoltoon. Kävelin syysauringossa kyliltä tyhjään kotiin, ja nautin hiljaisuudesta. Luksusta, sanon minä!

Sisällä möllöttämisen sijaan, tänään on kuitenkin ilo olla ihan vaan ulkona. En jaksa vielä haravoida, eikä perennojakaan vielä viitsi leikellä, mutta tuolla auringonpaisteessa on silti kiva ihan vain istuskella.

Tunnin verran vielä aikaa nauttia hiljaisuudesta, joten seuraavaksi rojahdan sohvalle käsityöni kanssa. Totaalinollausta sekin!

Aurinkoista päivää teille!

Tässä kaiken tohinan keskellä kaikenlainen kaunistautuminen on jäänyt vähemmälle. Huono hiuspäivä alkaa muuttua krooniseksi, kun ei järin kiinnosta kruopsutella päätään päivittäin. Ja, kun ei käytä muotoilutuotteita, ei hiuksia tule pestyäkään tavalliseen tahtiin.
Vaan eipä hätää, onneksi on syksy, ja pipokauden saa polkaista käyntiin!

Viime syksynä, Seppälästä hankkimani kympin pipo, on taatusti maksanut itsensä monin verroin takaisin. Hitto, että onkin kätevä asuste! Eikä näillä keleillä yhtään liikaakaan, oma kehoni ei ainakaan ihan vielä ole tottunut tähän koleuteen. Silti hassua, että muuten koitan sinnitellä jopa ilman takkia, tai ainakin ohuessa takissa, kun ei vielä kuitenkaan ole talvi. Vaikkakin asteet eivät hirveästi poikkea viimetalvisista. No, niin kivoja kuin orvokit ovatkin, toivon että tulevana jouluna saunaan saadaan kulkea valkoisetan hankien keskeltä, eikä orvokkien kukittamaa polkua.

Lapsena pipon pitäminen oli ehkä kauheinta mitä tiesin. Siis jossain siinä kouluiässä, kun oli kaiken maailman pipopakot, ja aamulla kotoa lähtiessä, pipo piti sulloa ensimmäisen mutkan jälkeen reppuun. Oli muka jotenkin kauhean noloa kulkea pipo päässä.

Pipon lisäksi tämän päivän iloja on tiskikone. Nimittäin, jos hyvin käy, meillä on tiskikone jo tänään käytössä! Jiihaa!

Se olisi sitten perjantai. Ihanaa viikonlopun aloitusta ja arkiviikon viimeistä!