Viimeaikojen luottokampauksestani olette kyselleet paljon ohjetta, ja muutenkin hiusaiheisia postauksia on toivottu, joten frisyyripäivitystä tähän väliin!
Piiloon letitetty otsis on kätevä silloin, kun otsiksen kanssa ei halua olla joka päivä. Esimerkiksi mun pitäisi olla sitä jatkuvasti suoristamassa, enkä oikein jaksa. Tämä on myös hyvä keino päästä tuon kasvatusprojektin kanssa alkuun, mutta toki edestä palmikoidut hiukset sopivat kaikille, oli otsis tai ei.

Lähtötilanne:
Pesin hiukset eilen illalla. Pesen hiuksiani tosi harvoin, ja hävettää myöntää, että viime kerrasta oli jo melkein viikko. Noh, eipä ole tullut tällä viikolla järin hikoiltua, joten mitäs sitä turhaan pesemään. Fööniä käytän todella todella harvoin, eli annan hiusten kuivua mielummin ihan itsekseen, mikä tietysti vie aikaa, ja usein painun nukkumaan hiukset yhä kosteina. Pesun jälkeen levitän hiuksiin öljyä. Näitä öljyjä on nyt tullut kokeiltua niin kampaamosarjoista, kuin marketeistakin. Ihan perus oliiviöljyäkin laitan välillä latvoihin, en ole mitenkään merkki tai tuoteuskollinen. Öljyä lotraan ihan surutta hiuksiini päivittäin, ja olen todennut sen monellakin tapaa kaikkia muotoilutuotteita paremmaksi.

Tein jo eilen kosteisiin hiuksiin jakauksen niin, että lyhyemmän otsatukan lisäksi kampasin toiselle sivulle hiukan myös pidempiä haivenia (kuva 1). Tämä auttaa letityksessä, ja lyhyempikin hius pysyy palmikolla, kun mukana kulkee pidempiä hiuksia ikään kuin tukilankoina.
Aloitan palmikoinnin jakauksen tyvestä sillä leveydellä, kun tahdon palmikon otsalleni laittaa (kuva 2).

Otan palmikkoon hiuksia vain muutaman kerran molemmin puolin, samalla kevyesti nostaen lettiä ylöspäin. Näin sen saa kauniisti hiusten alle piiloon, eikä palmikko kulje kohti latvoja. ”Ranskalaisen letityksen” lopetettuani jatkan palmikoiden hiuksia vielä muutaman kerran sellaisenaan. Kiinnitykseen riittä pinni (kuva 3).
Tämän jälkeen latvat alas. Hiukset on valmiiksi laineilla, koska ne on öljytty kosteana, ja olleet jonkinlaisella sykeröllä sen jälkeen (kuva 4).

Valmis:
Lopuksi mallaan palmikon kunnolla hiusten alle piiloon. Saattaa tarvita tässä kohtaa toisenkin pinnin. Mun hiukset eivät lakkaa kaipaa, vaan sudin latvoihin ainoastaam lisää öljyä. Hiuslaadusta riippuen kannattaa toki kiinnittää kampaus jollakin suihkeella jos on tarvetta. Itse olen huomannut, että lähes kaikki muotoilutuotteet ja silotteet vain kuivattavat hiuksiani, ja tukka takkuuntuu helposti jos sitä pitää auki.

Juurikasvua näyyttääkin jo olevan ihan kivasti, eli huominen kampaamoreissu tulee enemmän kuin tarpeeseen! Tällä tukalla nyt kuitenkin maalikaupoille.

Se on perjantai, aurinko paistaa ja elämä hymyilee!
Pus!

Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun vuodenaikojen välinen raja on häilyvä kuin veteen piirretty viiva. Katukuvaa seuratessa voi nähä untuvatakkeja ja talvisaappaita, samoin kuin trenssiä, nahkatakkia ja tennareita – jopa avokkaita! Lämpötilan puolesta sää on huomattavasti viileämpi kuin viime jouluna. Tai juhannuksena. Elohopea kun näytti molempina juhlapyhinä lähes samoja asteita.

Paitsi, että olen älyttömän huono pukemaan lapsia tälläisenä aikana, pähkäilen paljon myös oman vaatetuksen kanssa. Palelen jatkuvasti, mutta sisäinen ääni kehottaa jättämään toppatakin ja pakkaskengät vielä hetkeksi rauhaan. Ihan vain sillä, että tarkenisin myös 20 asteen pakkasella. Toisaalta, mietin, että viime talvena kuljin näillä keleillä toppatakki visusti kiinni ja Sorelit tukevasti jaloissa. Niin, että kuuluko sitä lämpömittaria tuijottaa, vai määräytyykö pukeutuminen kalenterin mukaan?

Keväällä pari lämpöastetta saa ihmiset riisumaan toppavaatteet ja kaivamaan kevättakit naftaliinista, mutta miksi ihmeessä nuo asteet eivät tunnu syksyllä samanlaisilta. Vai onko meillä kova kiire aina seuraavan sesonkiin? ”Ah, miten ihana laittaa talvikengät pitkästä aikaa jalkaan!” tai ”Ballerinakelit ovat vihdoin täällä!”  Syyllistyn itse samaan, kun katselen esimerkiksi onks jo kevät -postausta, jossa sama tikkitakki juhlistaa kevätkelejä helmikuussa.

Olis kiva kuulla, miten te vedätte rajan vuodenaikojen välille, ja mitkä asiat vaikuttavat pukeutumiseenne? Onko kyse puhtaasti siitä, paleletteko, vai voiko vaatevalintoihin vaikuttaa enemmän nuo fiilissyyt?

Syksyistä ja aurinkoista torstaita!

Kuka sanoi, ettei arkena voi käyttää paljetteja?
Nainen voi käyttää paljetteja just silloin kun siltä tuntuu, ja musta tuntui tänään juurikin siltä!

Nappasin paljettitopin aikaisemmin syksyllä Lindexin rekistä, eikä mulla tuolloinkaan ollut bileet mielessä. Perus puuvillatopin edusta kimmeltää pronssin sävyssä, ja näin tämän yksilön heti suuren villatakin kaverina. Näin lököfarkkujen kanssa se on sopivan rento, mutta saa ihan uuden ilmeen kun jalkaan vetää pillit vahapintaiset farkut ja kunnon korot kengän kantoihin.

Tosin, ekan kerran kun vetäisin topin ylleni, mies kysäisi olenko kenties lähdössä jonnekin. Vastasin, että postiin ja kauppaan, ja se kai riitti selittämään tilanteen. Olishan se kurjaa, jos blingblingit pitäisi aina säästää juhlimiseen. Ihan vain jos ajattelee omaa elämäänsä, niin jäisi kyllä paljetit lähinnä käyttämättä.

toppi ja neuletakki|Lindex
farkut|Please Jeans

Note to myself: Koko löysä asu ei imartele…