>Piti siis tosiaan ostaa niitä kukkia. Olen siivonnut kotia viikonlopuksi, ja sitä harvinaista herkkua, kuten siisti koti, olisi sitten voinut jollakin iloisella puskalla juhlistaa. Vaan eipä onnistunut! Tästä kylästä ei kertakaikkiaan saa kunnollisia kukkia! On hautaustoimisto, pieni kukkakauppa, puutarhaoppilaitoksen myymälä ja puutarha kukkakauppoineen. Tarjolla ruusua, ja puolikuolleista kukista sidottuja tiiviitä, ja suoraan sanottuna aika kamalia kimppuja. Huh. Ei toivoakaan germiineista tai ranunculuksista.
Yleensä ruokakaupoissa sentään törmää nippuun ruusuja tai elegance neilikkaa, mutta nyt s-ryhmällä oli tarjota ne kolme kuollutta kukkakimppua, jotka olivat kuolleita jo viime viikonloppuna.
Yksi syy, miksi joskus haaveilen asuvani suuremmassa kaupungissa (huom. siis vain joskus aniharvoin) on ehdottomasti kukkakaupat ja niiden valikoimat.  Tässä kylässä on huomattavasti suurempiakin parantamisen tarpeita, mutta yksi kappale kunnollista kukkakauppaa tekisi kaiken muun sietämisestä helpompaa!
Joten viikonloppu aloiteaan nauttimalla noista viime viikon, nyt jo parhaat päivänsä nähneistä, oman pihan ruusuista.

Miten te muut? Ostatteko kukkia, ja käyttekö kukkakaupoissa? Mitä niistä ostatte?
Tutkimusten mukaan kukkakaupoissa käydään yhä enemmän. Kuulemma myös taantuma-aikaan naiset hellivät itseään kukilla, koska suurempia investointeja ja satsauksia kotiin ja itseen välteltiin.

Kukikasta, tai kukatonta, viikonloppua!

>Siinä on kuulemma yllättävän hyvä istua. Itse tykkään istua risti-istunnassa. Mahtuu leveämpikin pylly.
Sisustusinhokki; Kaikilla, ja joka paikassa. Laminaattilattia ei tee oikeutta. Lupasin hankkia sille kiiltävän valkoisen lankkulattian alustaksi. Saa nähdä olenko silloin itse keinumassa.
Kuvassa näkyy myös meidän tv-taso. Otin aikoinaan mukaani omasta huoneestani lapsuudenkodista. Se teetettiin tutulla puusepällä. Itse valitsin kalustepyörät alle. Kuulemma erikoinen valinta tytöltä, kun sirompiakin olisi ollut tarjolla. En kadu. Hyvin se on palvellut kaikki vuodet. Sen päällä lepää mohlo kuvaputkitelkkari. Taitaa olla jo antiikia. Mutta kestää käpälöinnit ja maistamiset.
Tilkkupeittokin on lapsuuden ajoilta. Äidin tekemä, niinkuin myös villapeitto.
Hauska viikko takana. Ajattelin ostaa itselleni vielä kukkia.

>Olen pitkään haaveillut valavani joskus kynttilöitä, ja hyödyntäväni kaikki vanhat kynttilänpätkät sekä muutossa, ja muuten vain, katkeilleet kruunukynttilät. Jotenkin touhu on jäänyt, koska olen mieltänyt puuhan sotkuiseksi ja aikaa vieväksi. Tänään kehitin itselleni helpon ja nopean konstin.
Kesän aikana kaappiin kertyi silakka- ja sillipurkkeja, lettuhillopurkeista puhumattakaan. Kaapissa lojui vino pino rikkinäisiä, iloisen värisiä kynttilöitä. Vedin katkenneiden kruunukynttilöiden sydänlangat ulos ja kiinnitin päähän vanhasta lämpökynttilästä jääneen sydämenpohjan. Avasin reiän haarukan piikillä ja suljin pienillä metallipuristimilla.
Laitoin vettä pikkuiseen kattilaan ja nostin kattilan liedelle. Vesihauteeseen sujautin vanhan lasipurkin, johon olin pätkinyt kynttilät hiukan pikkuisemmiksi paloiksi. Kuumensin vettä pikkuhiljaa, matalalla lämmöllä, jotta lasipurkki ei poksahtaisi. Kun kynttilämassa oli sulaa, törkkäsin sydänlangan purkkiin, ja jätin pään veitsen varaan, jonka asetin lasipurkin suulle poikittain.
Näppärää ja siistiä. Ei tarvittu erillistä kynttilänsulatuskattilaa, ja pienenkin satsin voi helposti tehdä kerralla.
Kulmikkaaseen Saarioisten hillopurkkiin laitoin halvan Havin valkoisen pöytäkynttilän, ja sulatin sitä vesihauteessa. Nyt purkki näyttää siltä, kuin kynttilä olisi alkujaankin valettu sen sisään. Kaulalle kaunis nauha ja kansi päälle. Oiva pikkujouluvieminen!
Kun kynttiläpurkin kylkeen vielä askartelee itse kivan etiketin, on lahja tai tuliainen omaperäinen ja yksilöllinen.
Pienempiä kynttilänpätkiä, tai tuoksukynttilän loppuja, voi helposti sulatella vaikka lastenruokapurkkeihin.
Lankoani lainaten; Kun itse tekee, saa sitä mitä tulee!