>Olen pitkään haaveillut valavani joskus kynttilöitä, ja hyödyntäväni kaikki vanhat kynttilänpätkät sekä muutossa, ja muuten vain, katkeilleet kruunukynttilät. Jotenkin touhu on jäänyt, koska olen mieltänyt puuhan sotkuiseksi ja aikaa vieväksi. Tänään kehitin itselleni helpon ja nopean konstin.
Kesän aikana kaappiin kertyi silakka- ja sillipurkkeja, lettuhillopurkeista puhumattakaan. Kaapissa lojui vino pino rikkinäisiä, iloisen värisiä kynttilöitä. Vedin katkenneiden kruunukynttilöiden sydänlangat ulos ja kiinnitin päähän vanhasta lämpökynttilästä jääneen sydämenpohjan. Avasin reiän haarukan piikillä ja suljin pienillä metallipuristimilla.
Laitoin vettä pikkuiseen kattilaan ja nostin kattilan liedelle. Vesihauteeseen sujautin vanhan lasipurkin, johon olin pätkinyt kynttilät hiukan pikkuisemmiksi paloiksi. Kuumensin vettä pikkuhiljaa, matalalla lämmöllä, jotta lasipurkki ei poksahtaisi. Kun kynttilämassa oli sulaa, törkkäsin sydänlangan purkkiin, ja jätin pään veitsen varaan, jonka asetin lasipurkin suulle poikittain.
Näppärää ja siistiä. Ei tarvittu erillistä kynttilänsulatuskattilaa, ja pienenkin satsin voi helposti tehdä kerralla.
Kulmikkaaseen Saarioisten hillopurkkiin laitoin halvan Havin valkoisen pöytäkynttilän, ja sulatin sitä vesihauteessa. Nyt purkki näyttää siltä, kuin kynttilä olisi alkujaankin valettu sen sisään. Kaulalle kaunis nauha ja kansi päälle. Oiva pikkujouluvieminen!
Kun kynttiläpurkin kylkeen vielä askartelee itse kivan etiketin, on lahja tai tuliainen omaperäinen ja yksilöllinen.
Pienempiä kynttilänpätkiä, tai tuoksukynttilän loppuja, voi helposti sulatella vaikka lastenruokapurkkeihin.
Lankoani lainaten; Kun itse tekee, saa sitä mitä tulee!