>Vähän takkuaa tämän blogin päivitys…Meillä oli tosi ihana viikonloppu. T:llä oli työjuttuja Helsingissä, ja lähdettiin siinä siivellä Niilon kanssa katsomaan siskoni perhettä. Niilo sai leikkiä serkkunsa kanssa, ja minä sain taas pidellä niitä ihan pikkuisia kaksosia. Kovasti olivat kasvaneet, vaikka viime näkemästä nyt niin paljon aikaakaan ollut. Parasta tietysti hurtti huumori oman siskon kanssa. Ihan oli levännyt olo, vaikka nukumiset jäikin vähälle. Nyt syysflunssa iskee ja tekee olon aika kamalaksi. Niilo on kuumessa ja minäkin hiukan lämpöilen. Ensi viikonloppuna olisi ristiäiset. Toivotaan, että lentsu lentää tiehensä nopeasti!

Kivasti antoi perspektiiviä siskoni arjen näkeminen. Kaksi ja puolivuotias ja parin kuukauden ikäiset kaksoset. Voitte kuvitella! Miten sitä itse pääseekin niin helpolla! Nyt ymmärrän, miten onnekas tällä hetkellä olen, kun saan illalla huilata hetken sohvannurkassa tai lähteä lenkille. Kenenkään väsymystä ei tietenkään tulisi arvostella ja verrata, mutta laittoipa miettimään, että onko tässä itse nyt niin väsynyt ollenkaan. Hatunnosto siskolle!

Talosta saatiin parempi arvio, kuin oltiin villeinmillään uskallettu edes toivoa. Kaikki työ ja uurastus ei ollutkaan turhaa. Pienellä budjetilla, ja järjen käytöllä, oli mieletön vaikutus. Vähän kuin olisi saanut kirjallisen kiitoksen työstään. Tätä voisi melkein juhlia!

Hassu juttu sekin, että jos on muutaman päivän blogitauolla, sitä alkaa väkisinkin miettiä, että jospa ei jatkaisi ollenkaan. Kun aikaa tuntuu valuvan ihan kaikkeen muuhunkin niin sukkelasti. Perspektiiviä antoi tänään sähköposti, jonka sain yhdeltä blogini lukijalta. Joskus ihminen tarvitsee jonkin pienen sysäyksen ymmärtääkseen asioita. Ja ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Lopulta aika samanlaisiakin. Kiitos siis niistä sanoista.

Nyt yritän parannella itseäni tyrnien ja klementtiinejen voimalla, ja totutella uusiin hiuksiini. Kutrit on nyt hiukan tummemmat ja jonkin verran lyhemmät. Varsinkin jälkimmäinen tuottaa ongelmia, mutta pakon edessä on välillä tehtävä järkiratkaisu ja antaa kehnojen latvojen mennä. Huh, kasvaakohan ne ikinä pitkiksi tällä menolla!? No mikäli olo menee kovasti huonommaksi ajatteli tropata itseäni illalla Ben & Jerry purkillisella.

Loppuun hiukan siivouspäivan perspektiiviä.

>Meillä oli eilen pitkästä aikaa kaksi aikuista hoitamassa taloutta. Se tietenkin tarkoittaa sitä, että mulle itselleni jää hitunen omaa aikaa. Käytin minuuttini tarkasti harkiten; Pesin kylppäriä ja saunaa, imuroin oikein sydämeni kyllyydestä, pesin lakanapyykkiä ja ihan vain järjestelin paikkoja. Olen niitä ihmisiä, jotka nauttivat siivoamisesta, kunhan saavat tehdä sen kaikessa rauhassa.
Oma työpöytäni alkoi jo peittyä jouluompeluksista ja kaikesta muusta ideoinnista, joten viikkasin kankaat pinoon, järjestelin napit ja nauhat, sekä arkistoin hiukan ideoitani (eli työnsin ne piiloon pöytälaatikkoon).

Meillä on ihan älyttömän pimeää. Vaikka enpä tiedä paistaako aurinko tänään missään päin Suomea. Kuvaaminen on taas aika vaikeeta, ja tätä se nyt tulee olemaan seuraavat kuukaudet. Harmi etten voittanut lotossa. (Ja ihmekin se olisi ollut, kun en edes osaa lotota.) Joku ökykämera olis nyt aika ihana. (Mä muuten vihaan sanaa öky, enkä siksi lue mitään iltapaivälehtiä tai seiskoja. Hyi!) Ja radion kuuntelukin on aika lailla tervanjuontia tällä hetkellä, kun joka tuutista tulee sitä yhtä ja samaa aihetta. Alkaispa jo jouluradio, ja maailmaan tulisi rauha!

Just nyt en muista oliko mulla jotain asiaakin, kunhan vain halusin näyttää teille siistin pöytäni ikuistettuna. Taidan napata mukillisen glögiä ja lämmitellä viluisia sormiani.
Ai niin, T teki eilen  illalla yllätys vedon, ja soitti kiinteistövälittäjälle. Ja jotta oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus toteutuisi, pitää mun nyt vastapalvelukseksi saada tämä talo edustavaan kuntoon torstai iltapäivään mennessä. Huh!

Ja pikkumieskin sieltä jo heräsi. Pitää mennä!

>