Pyytelitte edellisessä postauksessa texmex-piirakan ohjetta, joten laitan senkin nyt tänne blogiin. Joskus instaan taisinkin tämän kohdalla kirjoittaa, että piirakka on hirmuisen kasaria, mutta samaan aikaan hirmuisen hyvää. Voisi kai laskea samaan sarjaan lämpimien voileipien, katkarapuleipien ja ”suomalaisen pitsan kanssa”. Silti kaikki nämä edellämainitut ovat hyviä syötäviä, vaikkeivat nyt ihan päivän viimeisintä trendiä olekaan. Tämä piirakka on aikuiseen makuun sopivan tulinen, ja sopii tarjottavaksi moneen paikaan. Kivan ”ateriankin” tästä saa, kun tekee kylkeen raikkaan salaatin!

Piirakan pohjan tein perus suolaisen piirakan ohjeella, johon tulee juustoa. Halutessaan osan jauhoista voi korvata hienonnetuilla maissilastuilla. Tämä ohje on todella hyvä hiukan korkeampaan piirakkavuokaan. Kun pohjataikinan levittää ylös asti, pohjasta tulee sopivan ohut, ja vuokaan mahtuu kunnolla täytettä! Täyteen suhteen taivas on rajana, laitan tähän nyt kuitenkin ne, mitä itse tänään käytin.

Ruokaisa texmex-piirakka:

Pohja/ Suolainen piirakkapohja
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl juustoraastetta (emmental)
150 g margariinia tai voita
0,5 dl vettä

Nypi takina tasaiseksi, ja painele korkeareunaiseen piirakkavuokaan. Esipaista taikina 225°C n. 10min. Jos taikina on valahtanut uunissa alas, painele sitä uudelleen reunoja pitkin esim. lusikalla.

Täyte:
600g naudan paistijauhelihaa
300g paprikasuikaleita (pakaste, esim.Pirkka)
pussillinen Taco-mausteseosta (esim. Santa Maria)
2 purkkia ananaspaloja liemineen
1/3-1/2 purkillinen jalopenoviipaleita hienonnettuna
1 sipuli

Paista jauheliha, ja lisää hienonnettu sipuli ja paprikat pannulle. Lisää mausteseos ja ananas liemineen (mausteseoksessa käsketään lisäämään vettä, ananasmehu korvaa sen). Lisää joukkoon myös jalopenot. Jos et ole varma määrästä, lisää vähitellen, ja maista välillä. Huomaa kuitenkin, että pohja ja kermapäälinen miedontavat makua. Täytteessä saa siis olla potkua! Jos täyte on kovin vetinen, keitä hetki kasaan, ennen kuin kippaat pohjan päälle. Täyte on siis jonkinlaista jauhelihamössöä. 🙂

Päälle:
2,5dl ruokakermaa (esim. Valio Crea Kolme juustoa tai Mustapekka)
250g juustoraastetta

Sekoita juustoraaste ja kerma tahnaksi, ja levitä piirakan päälle.
Laitoin tänään itse n. 4dl ruokakermaa, kun sattui olemaan. Yksi purkki Kolmea juustoa ja puolikas Mustaapekkaa. Laitoin myös juustoa melkein kaksin verroin. 🙂

Paista taas uunin alatasolla n. 15 min, tai kunnes juusto on saanut kauniin värin.

Maistuu punkun tai oluen kanssa, itse suosin Colaa. Piirakka on hyvää juuri uunista tullessaan, mutta lämmitettynä se maistuu seuraavanakin päivänä, eli voit tehdä sen vaikka ennakkoon. Hyvä tarjottava aikuisten ”kahvipöytään” tai vaikka poikien illanviettoon. Jauhelihan voi vaihtaa broileriin, paprikat maissiin jne.

Että sellainen piirakkaperjantai!

Herkutellaan!

Pus!

Viikko ilman uunia teki tehtävänsä, voisin leipoa päivät pitkät,jos vain olisi aikaa. Perjantain ja kaappivanhuksen kunniaksi nappasin tänään kuitenkin aikaa parille piirakalle.

Puolukkapiirakka syntyi tutulla vanhalla ohjeella, jota muokkasin nyt sen verran, että sekoitin taikinaan kanelia, ja levitin piirakan päälle rahka-muna-sokeri -seoksen (250g rahkaa, 1 muna ja 1dl sokeria).

Uunissa on tulossa toinen, suolainen ja tulinen, texmex-piirakka, jonka voimalla jaksaakin sitten illalla tarttua maalauspuuhiin.

Eilinen syyssään hehkutus napsahti omaan nilkkaan, ja tämä perjantai on käynnistynyt tosi sumuisissa ja hämärissä tunnelmissa. Vaan eipä hätää; Josko keskiviikkona aloitettu siivouspäivä saisi tänään onnellisen lopun. Sen jälkeen kynttilät saavat viimeistellä perjantaitunnelman.

Suloista viikonlopun aloitusta kaikille!

Voi että mikä onnenpäivä! Jälleennäkemisen riemua tämä ilta, melkein voisi onnesta itkut tirautella!
Vihjasin teille mitä kuuluu -postauksessa, että odotan selkäni taakse jotakin, josta olen ollut kauan erossa. Todellakin aina maaliskuusta 2012 asti, ja nyt se jokin on vihdoin täällä! Nimittäin ihana rakas ”vanha herrani”. Kaappipariskunnan suurempi osapuoli on päässyt vihdoin kotiin!

Ostohetkestä asti olen ajatellut, että haluaisin joskus tehdä tästä kaapista astiakaapin, ja kun talon metsästys lopulta aloitettiin, asetin keittiöille yhden kriteerin: Vanhan herran on mahduttava sinne! Ja, siinä se nyt on! Kuin luotu kahden ikkunan väliin, ottamaan sisäänsä lautaset, lasit kipot ja kupit.

Tällä herrasella on painoa ja kokoa sen verran paljon, että ihan helposti sitä ei nostella paikasta toiseen. Alunperin oli selvää, ettei kaappi mahdu kuin keittiöön, ja sinne sitä on turha nostaa, ennen kuin lattiat ovat valmiit. Kantamiseen taasen tarvitaan voimaa ja tahtoa, ja kukaan aiemmin kaappia nostanut ei halunnut lähteä leikkiin toistamiseen. Niinpä, suuret suuret kiitokset tänään kantoapuna olleelle ystävälle. Oli, Satu, liki, etten pussannut miestäsi! 😉

Koko talo näyttää erilaiselta, tai keittiö ainakin. Kodin sydän on vihdoin alkanut muodotua!

Tämän herran rouvahan on ollut alusta asti makuuhuoneessamme liinavaatekaappina. Kuvia näkyy esim. kuvia makuuhuoneesta-postauksessa.

Puolitoista vuotta vuokravarastossa, ja vuoden verran autotallissa. Tätä kotiinpaluuta pitää juhlia!

Ihanaa iltaa!

Pus!