Kylläpä syksyttää. Johtuu varmaan auringosta, mutta juuri nyt syksy ei tunnu pimeältä ja masentavalta, päinvastoin! Elinen siivouspäivä levisi käsiin, nyt on sohvat ilman päälisiä ja nopeasti voisi jopa vetää johtopäätöksen, että meillä on sekaisempaa kuin eilen aamulla. No, pitää vissiin jatkaa urakkaa tänään!

Olen pari viikkoa miettinyt, miten upealta komeamaksaruorivit näyttävät ja voivotellut, ettei ole mitään järkeä viedä kukkia sisälle, kun eivät ne kuitenkaan miltään näytä tuossa kaaoksessa. Pyörsin puheeni, pitäähän oman pihan viimeisistä kukista ottaa ilot irti!

Seuraavaksi olisi tarkoitus nostella keittiön kaapistot paikalleen. Sitten odotellaan tasoa, jonka jälkeen päästään kaakeloimaan. Altaan kanssa aikoo tosiaan venyä ainakin marraskuun loppupuolelle, joten valmista keittiötä on turha tässä vaiheessa edes odotella. Odotan kuitenkin eniten, että saadaan irtoroinaa pois lattioilta ja kaikilta tasoilta. Keittiötavarat keittiöön, sekin on jo jotain!

Eli nyt jatkamaan hommia! Nauttikaa auringosta!

Hehkuttelinkin jo eilen Instagramissa, kuinka vihdoin sain kesällä hankkimani Vee Speersin julisteet kehyksiin. Huomaan, että olen muuttunut monessakin suhteessa todella saamattomaksi. Vaikkakin, puolustaudun sillä, että tämän kaaoksen keskellä taulut ja muut pienet kaunistukset eivät juuri näytä miltään.
No, joka tapauksessa nämä valokuvajulisteet olisi tarkoitus ripustaa olkkariin, ja samalla ne tulevat olemaan ensimmäiset taulut, joille lyön naulan seinään. Ihan totta, vain lastenhuoneessa on yksi taulukoukku ja taulu, muuten en ole vielä osannut tehdä seiniin reikiä!

Pidän todella paljon Vee Speersin kuvista, mutta miettiessäni, mitkä niistä ripustaisin omalle seinälle, piti kohdata parikin juttua. Ekaksi teitenkin kysynnän aiheuttama pula julisteista (suosituimmat ovat aina loppu), ja toiseksi taulujen sisältö. Nimittäin tässä kohtaa piti aika tarkkaan miettiä, miten lapset näkevät taidetta ja miten heidän mielensä jäsentää asiat. Sota ja kuolema on kuvissa aika synkästi läsnä, ja pelkäsin etten ehkä osaisi selittää lapsille sitä, mitä kuvilla lopulla halutaan viestittää. Niinpä päädyin kahteen varsin neutraaliin julisteeseen.

 Aion pitää tänään hiukan siivouspäivää. Alkaa masentaa tämä sekasotku, ja nyt on pakko tarttua kaaokseen niskaotteella. Jos vaikka taulut saisi lopulta seinään, ja pöydälle kimpun kukkia!

Kaikkea hyvää lokakuuhun!

Syksyn aikana olen palaillut aiheeseen iho ja ihonhoito, ja kuten lupasin, aihetta pyöritellään vielä lokakuulle asti. Indiedaysin ja Vichyn kampanjasivusto kerää yhteen syksyn aikana kirjoitettua, ja tämän lisäksi sivustolta löytyy nyt myös kilpailu teille lukijoille. Palkintona tietenkin Vichy tuotepakettia!

Vichy Idealia -juttusarjaa olen kirjoittanut otsikolla paremman ihon metsästys, sekä lähempänä unelmaihoa. Jos aikaisemmat postaukset ovat jääneet lukematta, käy ihmeessä vilkaisemassa mistä koko jutussa on kyse. Myös beauty-tägin alta, löydät juttujani iho-ongelmien kanssa painimisesta, ja parin vuoden ajalta kokemuksiani Vichy-kosmetiikkasarjasta.

Ja, sitten kuviin! Elokuun lopulla, tarkemmin sanottuna launataina 23. 8. (ja päivänä, jona Cheek valtasin stadikan toistamiseen), Vichy yhteistyö kuljetti kameran eteen. Passikuva etäisyys, ja iho luupin alla, sanomattakin selvää, että aamulla kotoa lähtiessäni olin hiukan hermostunut. Oikeasti olin matkalla muutenkin Helsinkiin, sinne Cheekin keikalle, mutta nämä kuvaukset olivat se päivän jännempi osuus. Taisin vielä aamulla itkeä tirautella, ja uhkailin jättää koko jutun väliin. Pakokauhua tai paniikkia. Molempia sekaisin.

Aamun jännityksestä huolimatta, kuvaussessio ei ollutkaan kuolemaksi, ja lopulta kaikki kävi ihan rennoissa tunnelmissa. Samaan aikaan kun itse istuin tuossa kameran edessä, tuli kuluneeksi viisi vuotta blogini perustamisesta. Tuolloin tuskin koskaan olin edes ajatellut näyttäväni kasvojani julkisesti. Hampaitani vilautin harvoille ja valituille, yleensä vahingossa, sillä häpesin purukalustoani oikomishoidoista huolimatta. Viiden vuoden aikana ihoni on kuitenkin ehkä kokenut eniten: Blogini perustamisen jälkeen olen syönyt kaksi vahvaa roa-kuuria, ja vuosi sitten syksyllä jätin käyttämättä kolmannen lääkärin määräämän reseptin. Halusin toki paremman ihon, mutta en vahvoja kuureja. Niinpä tutkimusmatka oman ihon saloihin, ja oikeiden hoitotuotteiden löytäminen ovat olleet itselleni jonkinlainen pelastus. Iho kun ei ole vain iho, se on osa ulkonäköämme ja vaikuttaa kovin vahvasti itsetuntoomme.

Jännä päivä muodostuikin siis lopulta melko opettavaiseksi. Itselleni tämä oli haaste ja kokemus, jota voisin koittaa verrata vaikka benji-hyppyyn. Uskalsin tehdä jotakin, mihin en koskaan uskonut pystyväni. Päästin ihmiset ihohuokosiini ja annoin ihoni suurennuslasin alle. Lopulta ihon kunnolla on hirvittävän suuri merkitys itsetuntooni!

Ja, jotta hyvä saataisiin kiertämään, käykää ihmeessä osallistumassa tuohon kilpailuun, jossa palkintona on yli 100 euron Vichy-tuotepaketteja! Ja edelleen muistuttelen myös Vichy apteekeista, joissa saatte asiantuntevaa apua omiin iho-ongelmiinne!

Studiokuvat: Nadi Hammouda,Ulkokuva: Jasmin Valta

Loppuun vielä hauska video kuvauspäivästämme:

Ihanaa iltaa! Me tehdään pitsaa, sillä pitäähän uutta uunia nyt juhlistaa! 🙂