Ja jälleen perjantai! Tuntuu, että viikot kiitävät taas sellaista vauhtia, ettei kyydissä tahdo pysyä. Toisaalta en ole ollenkaan varma, haittaako se, että syksyn viikot vähän nopeammin tuntuvatkin menevän ohi. Tällä logiikalla oltais taas nopeasti keväässä! 🙂
Vaikka syksyn pimeys ja koleus ovatkin vielä kaukana, huomaan jonkinlaisen orastavan syysväsymyksen merkkejä. Tai oikeastaan tuntuu hiukan siltä, että kyllähän tässä nyt vielä jaksaa, mutta voi hitsi kun olisikin kiva marraskuussa muuttaa Muumilaakson ja nukkua pitkän talven yli. Mikäs siinä herätä huuliharppumusiikkiin, kun linnut taas laulavat ja puroissa solisee. No, saduista todellisuuteen, en mä oikeasti nyt niin väsynyt ole, että voisin maata aloillani pari kuukautta, mutta huomaan kyllä iltaisin, että kynttilän hämy ja villasukat tekevät olon niin raukeaksi, että sohva tuntuu jumalaiselta selän alla.
Sohvan vetovoimasta huolimatta (tai juuri siitä viisastuneen), mä olen kuitenkin aika ylppis itseeni. Ja syy on siinä, että noin niin kuin yleisesti mä olen painunut pehkuihin iltaisin jo ennen ilta kymmentä. Ja sehän on mun kaltaiselta iltojen venyttäjältä aika huikea suoritus. Ja voin kyllä sanoa käsi sydämellä, että fiilis on aamulla ihan eri riippuen, siirtyykö pahnoille kymmeneltä vai yhdeltätoista. Suosittelen siis lämpimästi juuri sitä kymmentä! 😉
Tämä perjantai alkoi täällä siivouspäivänä ja jatkuu jonkinlaisena juoksevien asioiden päivänä. Osa niistä jutuista liittyy onneksi pikkuisen remontinkin etenemiseen, joten juoksen asioiden kanssa ihan mielelläni. Kenties saatte vielä tänään pienen maistiaisen sitäkin lajia.
Mä yritän pitää vielä kynsin hampain kiinni sukattomasta elämästä ja kesäisemmistä kengistä. Ainakin tämän, niin sanotun intiaanikesän ajan, syksyn nilkkurit saa vielä odotella ihan rauhassa sesonkinsa alkamista.
Perusmukavaa perjantaita teillekin! Ei muuta kuin pöydänjalka leuan alle, ja iltapäivänokosille! 😉
